never too easy!

Mä en tiedä mitä tässä kolmen neljän viikon aikana nyt on oikeasti tapahtunut. Tää tilanne varmaan niin sanotusti purkautui siellä viime viikon tokokokeessa. Kaikkia rakastava ja aina iloinen pikkueläin on muuttunut herkästi kiivastuvaksi äkäpussiksi.

Nemohan on aina ollut turkkia hoidettaessa hieman hankala (tähänkin pohjat tulleet ihan pentuajoilta varmasti...), mutta aina se on antanut itsensä hyvin hoitaa. Tottakai se on ärähtänyt, kiljaissut, kun on tullut poikkeuksellisen iso takku vastaan. Mutta muuten se on antanut laittaa turkin tosi hyvin, ilman sen kummempia ongelmia.

Parin viikon sisällä turkinhoito on muuttunut sodaksi. Ihan oikeasti. Siitä ei tule mitään. Koira on myös saattanut murahdella esimerkiksi kun ottaa pantaa pois kaulasta, kun sitä nostaa. Ja välillä ihan kun tutkii sen kroppaa, ärähtelee pahasti.

Tilanne on nyt ollut "hurjimmillaan" tässä viikon. Ensi viikolla koira pääsee eläinlääkäriin ja fyssariin. Poissuljetaan ainakin mahdollisuus, että se olisi kipeä. En vaan tiedä, jos se ei ole kipeä - on aika perkeleenmoinen uhma noussut päälle. Eikö se enää yhtäkkiä luota muhun? Testaako se? Mitä mä olen tehnyt niin väärin, että oon saanut tän tähän pisteeseen? Tutut rauhoittelee, että mä liioittelen tilannetta ja että se vika ei välttämättä ole mussa. Joo, voi olla että liioittelen. Haluan kuitenkin tilannetta helpommaksi. Liikuntaa yms koira on saanut tälläkin viikolla tarpeekseen. Se on vaan kokoajan jotenkin räjähdysherkässä tilassa, hirveen kiihtyneen ja äkäsen oloinen.

Oon miettinyt pääni puhki viikon ajan tätä juttua, mutta en mä vaan saa mitään järkevää vastausta selville. Jos tää on ihan puhtaasti käytöspohjaista ilman taustalla olevaa kiputilaa, mitähän mä sitten teen, en sitäkään ole vielä miettinyt.
ps. mietin pariin kertaan ennen kuin julkaisin tekstin blogissa, mutta menköön. Jokaisen elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, epäonnistumisia ja onnistumisia. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa. En jaksanut tarpeeksi tarkasti sepostaa.