give me everything

Tänään tokokoe Helsingissä, tuomarina Harri Laisi. Alokoiria 11 kappaletta, me oltiin kolmansia yksilöliikkeissä. Riskeerasin tänään vähän ja "makuutin" Nemoa. Koira oli ihan liekeissä ja kierroksilla heti kun pääsi autosta ulos. Käveltiin vähän siinä kentän ympäristössä ja sitten leiriydyttiin yhteen laitaan. Nemo häselsi mutta rauhoittui pian.

Nemppa tykästyi Laisiin jo kehään mennessä, kiehnäsi ja häntä heilui.

Luoksepäästävyys 10, peruskamaa.

Paikkamakuu 0 heh heh! Olinpa ilkeä ja kokeilin. Päästiin kääntymään ja bäng koira tekee luoksetulon. Tuli ainakin kovaa ja iloisesti, ei paineissa!

Näiden jälkeen Nemo äkkiä boksiin keräämään kiekkoja, pakkasin taskut täyteen ruokaa. Ei kauaa jouduttu yksilöliikkeitä odottamaan, kerrankin. Koira oli ihan liekeissä jo kehään mennessä, riehutin sitä ja sählättiin sun muuta.

Hihnaseuruu 9, hmm meniköhän piste vinoista perusasennoista, seilaamisesta, vai siitä kun jouduin antamaan yhden lisäkäskyn? Ken tietää, mä tykkäsin!!

Vapaana seuraaminen 8½ mun omasta mielestä jätätti vähän, en taas osaa sanoa mistä pisteet meni.

Liikkeestä maahanmano 9½ ööh!! Parissa edellisessä kokeessa mennyt nollille, mutta oli makee!

Luoksetulo 9 lopussa karjaisi ja tuli vinoon, muuten vallan ihastuttava.

Liikkeestä seisominen 0 nooh, nyt Nemppa nollasi tämän ollen varma että tänään kokeessa tehdään kaksi maahanjäävää. Oivoi.

Estehyppy 10 multa meinasi pudota silmät päästä kun koira ensinnäkin hyppäsi, jäi käskystä seisomaan, ei liikahtanutkaan, eikä ennakoinut istumista. Kuka on paras.

Kokonaisvaikutus 9

Pisteitä 137p ja ALO3. Olihan mun heti pakko laskea, jos seisominen olisi toiminut ysin arvoisesti, se olis ollut 155p ja viittä vaille ykkönen (ilman makuuta!!!) ;)

Oli palkitsevaa saada tuomarilta ja liikkeenohjaajalta hyvää palautetta. Harmittelivat taas, että olis ollut paikkiksen kanssa niin superykkönen, ja melkein jos olisi seisonut. Sain kuulla että mulla on uskomaton koira joka tekee ihan mielettömällä draivilla, kysyivät myös onko tää ollut kovan työn takana. Sanoivat tietty ettei kokeissa paljoa biisoneita ole näkynyt, ja tämä on muutenkin ns. seurakoirarotuiseksi harvinaisen hieno. Kannustukseni kuulin myös, että meidän menolla on kuulemma helppoa saada ykkönen ilman paikkista!

Tällainen palaute vaan tuntuu uskomattoman hyvältä ja ansaitulta, koska tässä on oikeesti tehty aika paljon töitä, ja sitten kun siitä saa joskus tunnustusta.

Kokeen jälkeen tuli muuan nainen kyselemään biisonista harrastuskoirana, on kuulemma tosi kiinnostunut. Kerrankin joku, joka haluaisi harrastaa bichonin kanssa muutakin kuin näyttelyitä! Mietin taas itsekin, että miksei tyypit harrasta bichonien kanssa enemmän? Näissähän on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle! Ok, riippuu tietysti yksilöstä. Ja suurin osa bichonin omistajista luultavasti ovat ottaneet koiran nimenomaan näyttelykoiraksi. Ja harrastuskoiraa etsivät ei sitten tykkää rodun ulkonäöstä tai se ei vaan loppujen lopuksi ole omiin tarkoitusperiin sopiva.

kuva c. Noora Hautamaa, kiitos!

En voi todeta kuin että mulla on ihan hemmetin hieno koira :) se piti tänäänkin ton vireen kehässä lähestulkoon itsestään yllä, liikkeet tehtiin niin pikaputkeen että ehdin muutaman kerran sitä kehaista ja sitten jo jatkui. Se vaan tuijottaa mua silmät loistaen että mitä tehdään seuraavaksi. Voi että se on niiiin tajuttoman hieno. Vaikka ei se ykkönen (taaskaan) tullut, en ole pätkääkään pettynyt, oli niin kivaa taas käydä superkoiran kanssa kisaamassa. Todellakin voi olla kolmostulokseenkin tyytyväinen!! Ja sitten kun joskus saadaan se ykkönen, repeän varmaan niin että hyppään katosta läpi jonnekin kuuhun saakka.

Tuli mieleen vielä yksi juttu josta olen ylpeä koirassani; kun ollaan kehässä tekemässä yksilöliikkeitä, sille on ihan täysin yksi ja sama mitä kehän ulkopuolella tapahtuu. Ihan sama, räjähtäisikö siellä pommi tai muuta vastaavaa. Kun ollaan kehässä, se huomaa vain mut ja minä suunnilleen vain sen. Toivon että tää ei lähekään tästä huononemaan!

Päätin myös, että mä taidan jättää ton paikkamakuun sikseen. En jaksa nyt treenata sitä, en jaksa edes ajatella sitä. Hiotaan vähän ensi viikolle ja jätetään makuu välistä, katotaan mitkä pisteet tulee.

ps. meillä oli muuten lähes vuosi sitten ensimmäinen tokokoe, ja täytyy sanoa että kun muistelen sitä menoa, on tässä ihan hieman noustu!