Joo, elämä ja aika kyllä kulkevat eteenpäin niin hemmetin kovaa vauhtia, mutta meidän bisnekset on nyt jummannut paikoilleen. Mä en ole treenannut eläimen kanssa tokoa kunnolla viikkokausiin, tarkalleen kolmeen viikkoon. Käytiinhän me ne kaksi koetta, niissä tuli treeniä. Siinä välissä ei lähestulkoon mitään treeniä, viimeviikolla ei treeniä, tällä viikolla ei treeniä. En laske mukaan sitä kun pari viikko sitten pelleiltiin kapuloiden kanssa sisällä. Nooh, nyt tavallaan vähän huijasin - eilen käytiin tekemässä pieni treeni alkuillasta koulun pihalla.
Mulla oli superhyvää palkkaa mukana. Oli vaan tosi outoa mennä treenaamaan tämmöisen supertauon jälkeen. Tuli ehkä hitunen motivaatiota, mutta ei kovin. Nemo oli liekeissä. Sen kanssa oli niin kiva treenata! Koulun leikkipaikalla oli lapsia leikkimässä, häiriötä ihan kohtuullisesti.
Ensi alkuun kaukoja, sairaan malttamattomia! Huhhuh! Päästin palkalle vaan oikeasta suorituksesta. Säädöstä huolimatta tosi kivoja, kun malttoi van tehdä kunnolla.
Tehtiin lyhtypylväällä vähän irtoamistreeniä - vautsi - Nemo irtosi vasemmalta lähetettynä kiertämään tolppaa jonkun seitsemän metrin päästä??! Oikealta vähän pienempi etäisyys mutta mitä... se irtosi huutaen (tuli vähän Wili mieleen, Janessalle terkkuja :D) sairaalla vauhdilla. Parin kierron jälkeen pyysin seuraamaan. Ihan erikseen seuraamisen käännöksiä, voi herranjumala miten hienoja!! Pikkueläin marssi upeasti aivan oikealla paikalla, piti superkontaktin ja käytti takapäätä upeasti.
Lopuksi otin ihan parinkymmenen sekunnin paikkaistumisen, jees.
Toivon hartaasti, että mun treenimotivaatio alkaisi heräillä, nyt kun ulkona olisi vielä suhteellisen kivat kelit treenailla. Ehkä se tästä herää, vihdoin loppui vuoden pituiselta tuntunut koeviikko. Ja jos koira treenaa suurimman osan treeneistä noin, sen kanssa on huippu tehdä :)
Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. En sano kauheasti muuta kuin että mun mielestä pirun turha reissu. Takapäätä se vähän jännittää ja aristaa (jumeja??). Ell myös kovasti selitteli eturauhasesta ja alkoi jo ehdotella hormonipiikkejä ja kastraatiota. Jaa-a, tuntui itsestä vaan siltä että oikein etsimällä etsittiin jotain vaivaa. Vaikka siis mitään ei löytynyt. Huomennahan vielä se fyssari, niin näkee lihasten tilan.
Ja tämä Nempan egoilu, johon ensin etsittiin syytä vähän kivuista - tuskin johtuu kivuista. Korvien välissä se oli. Koiran käytös on normalisoitunut jo aika paljon, hoitotoimenpiteetkin helpompia. Ehkä joku ohimenevä uhmakausi.
Tänään käytiin Helsingissä moikkaamassa Lauraa ja koiria. Nemo oli junassa ihan superhienosti, ei tietoakaan ihmisille ärisemisestä tai mistän muustakaan. Asemalla se chillasi ja junassa välikössä superrennosti. Nemo ottaa kaikkiin vastaantuleviin ihmisiin katsekontaktin. Aika huvittava tapa, saapahan ihmiset hymyilemään... Laura ja koirakaksikko oli meitä vastassa rauttiksella. Nemo sekosi täysin kun näki unelmiensa naisen Leian kesän jälkeen ensimmäistä kertaa. Raukkaparan päässä ei sitten koko iltana liikkunut mitään muuta :D mentiin metrolla Myllypuroon. Nempalle teki ihan mahdottoman hyvää päästä vähän sosiaalistumaan - eikä mistään käytösongelmista ollut mitään tietoa. Ainoastaan siitä, että se ei jättänyt Leiaa hetkeksikään rauhaan. Hengailtiin iltapäivä Lauralla jutellen koirista. Nemolla oli ainakin kiva kiusata Leiaa ja välillä se yritteli hiippailla Leevinkin perässä, mutta Leevin pistävä tuijotus pisti nuoremman biisonin ruotuun. Oli kiva iltapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti