we'll walk this road together, through the storm

Mitähän olisin tehnyt viimeiset kaksi vuotta, jos en olisi koskaan saanut Nemoa? En olisi ainakaan oppinut kaikkea sitä, mitä tuo koira on minulle opettanut. En olisi koskaan saanutkaan tietää mitään sellaisesta syvästä ystävyydestä, joka on mahdollista vain koiran kanssa.
Joskus vaan tulee kunnon onnenfiilikset, olenpa onnekas kun minulla on koira. Ihan parasta.
Tänään tuli taas tämä fiilis, kun avaan oven koulusta tultuani ja kiharaörkki istuu eteisessä ja häntä alkaa heilua hitaasti, sitten sen kurkusta alkaa purkautua mielenkiintoista örinää ja lopulta se ryntää minua vastaan takapuoli keikkuen.
Joo ja sitten todellisia onnenhetkiä koiran kanssa, tänään ja maanantaina kastuttiin aivan läpimäriksi lenkillä. Nemo ei oikein tykännyt, enpä minäkään pahemmin. Tänään nähtiin sadelenkin merkeissä Johannaa ja Demiä, pitkästä aikaa.

Treenailtu ollaan ihan mukavasti, maanantain ja tiistain treenit onnistuivat, tänään taas kuseksi pahemman kerran. Oonkohan taas haukannut treenailujeni kanssa liian suuren palan, oonko liian kunnianhimoinen. Sitä sopiikin miettiä. Että onko vielä kivaa.
Otetaanpa nyt ensin maanantain treenit. Aamusta nurmella, joka oli mukavasti märkä. Mukana nakkeja ja aamuruoka rasiassa, piski oli ainakin nälkäinen jossei muuta..

Suoria aika pitkiä seuraamispätkiä, palkka alustalla edessä. Sairaan innokasta menoa, kontakti tippuili vähän, mutta ei mitenkään huomattavasti. Kehuin hyvästä menosta. Pari ihan käsipalkallistakin, hyvää. Pysähtelin kesken seuraamisten - mitä hemmettiä loppuperusasennolle on tapahtunut. Hui. Järisyttävän vinoja. Nyt vaan kaikki loppuperukset käsimerkillä. Vähän kunnon perusasentoon loikkaamisia käsimerkillä loppuun, Nemo innostui sairaasti. Loppuun aamuruoka. Iltapäivällä takapihalla selkä tielle päin paikkamakuita parit, noin 30s pituisia kaikki. Palkkasin maahan ja vapautin sieltä, ei mitään moitittavaa.

Tiistaina sitten aamulla jälleen kostealla nurmikentällä. Nemo oli alkuun sairaan haahuileva, tuli itellenikin sellainen fiilis että tuleeko tästä mitään. Pyörimismaahanmenoja ensin, tosi hitaita. Vähän pujoilua vielä vireen nostamiseksi.
Heti alkuun noin 2min paikkamakuu, etäisyys 14m. Ja Nemo pysyi koko ajan! Vähän kehuin yhdessä vaiheessa. Kontaktikin pysyi pääosin mussa, vähän pälyili. Palkkasin maasta taas, vapautin ja vähän pilettämistä. Siis vähänkö siistiä! Märällä nurmella vielä, hitto olen ylpeä piskistäni. Lyhyempi 20m makuu. Sitten vielä paljon temppuilua ja riehumista. Illalla luoksepäästävyyksiä, hianoja.

Tänään treenattiin kaatosateessa ja pienoisessa ukkosessa ja lopputuloksetkin olivat sen mukaiset.. plus läpimärkä nurmikenttä.. olosuhteet taisivat olla hivenen haastavat. Maahanmenoja vaan, ja sitten vähän jääviä. Takapalkka ei toiminut, kädestä palkkasin. Hidas.

No, huomenna sitten paremmin taas.

Sunnuntaina muuten se näyttely, jee. Näyttelyjuttuja ei ollakkaan treenattu sitten toukokuun, pitäisi varmaan vähän..

Muuten, olisiko vinkkejä seuraamisen käännöksiin?