näyttelyssä

Tosiaan oltiin aamusta Kaivopuiston kääpiökoirien erikoisnäyttelyssä, jo kolmas kyseinen näyttely meille. Aamusta satoi ihan mukavasti, ahdoin Nemon boksiin ja peitin boksin pyyhkeillä. Olihan sen tassukarvat kastunut jo aamulla pissalla käydessä, jeij. Avoimessa oli kolme koiraa, joku ei ollut päässyt paikalle. Tuomarina Tom Mather, tosi mukava tuomari. Tutki piskin todella tarkkaan, löysikin Nemon jalasta takun ja mainitsi mulle siitä. Nemppa ei ollut yhteistyökykyisimmillään, mutta sujuipa kuitenkin ihan kivasti.

Good sized head with nice widht of skull. Good eyeshape but could be darker. Well laid (??) shoulder. Front could be straighter. Good body and tailsef. Coat is of good textive but more attention should be paid to its presentation. Moves rather close behind.
AVO-EH AVK3 siis. Jotkut arvostelun sanat ovat käsialan takia ihan hepreaa minulle, voevoe..
Tuntuu ettei me koskaan aleta näyttelyissä menestymään, tuomarit ei vaan tykkää sitten Nemon tyyppisistä. Tai jotain. Mutta ihan mukava käydä pari kertaa vuodessa jossain näyttelyssä pyörähtämässä.

Otin siinä merenrannassa Niimousta kuvia, tosin nämä kuvat ei ole mun kuvaamia, laitan itseottamiani myöhemmin. Kotiin tultua lähdettiin toki heti treenaamaan.
Seuraamisen käännökset vuorossa. Piskin vire vähän alhaalla, vaikka kierrättelin tolppaa ennen treenaamista. Palkkasin heti käännöksen jälkeen. Vasemmalle käännös onkin hankala, yhdessä vaiheessa käännyin vielä treeniksi liian jyrkästi ja koira säikähti.. helppo treenata noin pehmoisen otuksen kanssa.. Ei varmaan ikinä saada noita käännöksiä kuntoon.

Eilen saatiin aamusta ihan kiva treeni, stoppeja. Tarjosi taas ensin maahanmenoa vaan. Iltapäivästä myös 20m 1min makuu, aivan super.
Jepaa, nyt voisi käydä koulubisneksien kimppuun ja illalla pitkälle lenkille.

jättihieno

Vaikka itse sanonkin, on mun piski aika upea. Ero entiseen mörökölliturkkiin on silmiä hivelevä, pitäisi useammin käydä myös näyttelyttöminä kausina trimmissä.. turkki olisi helpompi ja sitä on mukavampi katellakin hahhah.
Tosiaan oltiin tässä illasta trimmaajalla käymässä ja karvaa lähti niin hitosti, olisi saanut jotkut lapaset tehtyä. Nemo oli taas trimmaajan käsittelyssä niin hiljaa ja hienosti, mites kotona hampaat irvessä uristen.
Nyt vaan sitten sinne kaivopuistoon sunnuntaina - on luvattu vesisadetta, jeejee.
Torstain tokotreenit olivat meidän osalta ihan perseestä, niistä ei enempää. Tänään pidettiin tokovapaata, huomenna täytyisi taas treenata. Ei oikein huvita, vähän kuin pakko. Luulisi sujuvan. Nemo myös vähän yliaktiivinen, käynyt viimeksi jättilenkillä maanantaina ja sen huomaa. Pirun koulu, on ollut niin kiire viikko.
Hyviä öitä, nyt tämä lähtee tästä koneen ääreltä koisimaan.

we'll walk this road together, through the storm

Mitähän olisin tehnyt viimeiset kaksi vuotta, jos en olisi koskaan saanut Nemoa? En olisi ainakaan oppinut kaikkea sitä, mitä tuo koira on minulle opettanut. En olisi koskaan saanutkaan tietää mitään sellaisesta syvästä ystävyydestä, joka on mahdollista vain koiran kanssa.
Joskus vaan tulee kunnon onnenfiilikset, olenpa onnekas kun minulla on koira. Ihan parasta.
Tänään tuli taas tämä fiilis, kun avaan oven koulusta tultuani ja kiharaörkki istuu eteisessä ja häntä alkaa heilua hitaasti, sitten sen kurkusta alkaa purkautua mielenkiintoista örinää ja lopulta se ryntää minua vastaan takapuoli keikkuen.
Joo ja sitten todellisia onnenhetkiä koiran kanssa, tänään ja maanantaina kastuttiin aivan läpimäriksi lenkillä. Nemo ei oikein tykännyt, enpä minäkään pahemmin. Tänään nähtiin sadelenkin merkeissä Johannaa ja Demiä, pitkästä aikaa.

Treenailtu ollaan ihan mukavasti, maanantain ja tiistain treenit onnistuivat, tänään taas kuseksi pahemman kerran. Oonkohan taas haukannut treenailujeni kanssa liian suuren palan, oonko liian kunnianhimoinen. Sitä sopiikin miettiä. Että onko vielä kivaa.
Otetaanpa nyt ensin maanantain treenit. Aamusta nurmella, joka oli mukavasti märkä. Mukana nakkeja ja aamuruoka rasiassa, piski oli ainakin nälkäinen jossei muuta..

Suoria aika pitkiä seuraamispätkiä, palkka alustalla edessä. Sairaan innokasta menoa, kontakti tippuili vähän, mutta ei mitenkään huomattavasti. Kehuin hyvästä menosta. Pari ihan käsipalkallistakin, hyvää. Pysähtelin kesken seuraamisten - mitä hemmettiä loppuperusasennolle on tapahtunut. Hui. Järisyttävän vinoja. Nyt vaan kaikki loppuperukset käsimerkillä. Vähän kunnon perusasentoon loikkaamisia käsimerkillä loppuun, Nemo innostui sairaasti. Loppuun aamuruoka. Iltapäivällä takapihalla selkä tielle päin paikkamakuita parit, noin 30s pituisia kaikki. Palkkasin maahan ja vapautin sieltä, ei mitään moitittavaa.

Tiistaina sitten aamulla jälleen kostealla nurmikentällä. Nemo oli alkuun sairaan haahuileva, tuli itellenikin sellainen fiilis että tuleeko tästä mitään. Pyörimismaahanmenoja ensin, tosi hitaita. Vähän pujoilua vielä vireen nostamiseksi.
Heti alkuun noin 2min paikkamakuu, etäisyys 14m. Ja Nemo pysyi koko ajan! Vähän kehuin yhdessä vaiheessa. Kontaktikin pysyi pääosin mussa, vähän pälyili. Palkkasin maasta taas, vapautin ja vähän pilettämistä. Siis vähänkö siistiä! Märällä nurmella vielä, hitto olen ylpeä piskistäni. Lyhyempi 20m makuu. Sitten vielä paljon temppuilua ja riehumista. Illalla luoksepäästävyyksiä, hianoja.

Tänään treenattiin kaatosateessa ja pienoisessa ukkosessa ja lopputuloksetkin olivat sen mukaiset.. plus läpimärkä nurmikenttä.. olosuhteet taisivat olla hivenen haastavat. Maahanmenoja vaan, ja sitten vähän jääviä. Takapalkka ei toiminut, kädestä palkkasin. Hidas.

No, huomenna sitten paremmin taas.

Sunnuntaina muuten se näyttely, jee. Näyttelyjuttuja ei ollakkaan treenattu sitten toukokuun, pitäisi varmaan vähän..

Muuten, olisiko vinkkejä seuraamisen käännöksiin?

walking disaster

Olipa ihan sairas lenkki. Käytiin tossa päivällä pellolla ja Nemon vatsaan ja tassuihin tarttui miljoonasti takiaisia, helvetti oli irti..
aloin repimään niitä pois, siinä täytyy vaan olla mahdollisimman nopea, ettei piski ehdi käydä kiinni. Juu, kyllä se puree aika kovaa ja äkäsesti takiaisia pois ottaessa. Sain muut pois kivuttomasti, etutassuun jäi yksi. Ensin ajattelin antaa Nemon repiä sen itse pois - no, parhaimmassa tapauksessa takiainen olisi jäänyt sen turpakarvoihin kiinni ja olisin tyyliin joutunut ajelemaan sen kuonon.
Hirveän tappelun jälkeen sainkin takiaisen irti etutassusta, kädet naarmuilla ja koira melkein pantaansa hirttäytyneenä.. ihmiset vähän kattoivat. Tää on tämmöistä mukavaa perusta. On se rankkaa omistaa biisoni joka vihaa intohimoisesti turkkiinsa tarttuvia roskia.

Sain örkin myös pestyä, huomenna jatkuu rankat treenit. Olipa muuten tarpeellinen postaus eikö.

just trust yourself

Voihan voihan voi. Mikähän nyt on. Tänään treenattaessa Nemo oli jossain vaaleanpunaisessa pilvilandiassa, kerpele. Kyllähän se teki, mutta se viimeaikojen 'jeejee pileet mitä nyt tehdään' asenne oli jossain todella kaukana. Mukavaa, miksi juuri nyt..
Treenin loppua kohden sain jätkää vähän innostumaan, mutta ei sitä tosiaankaan kiinnostanut. Huomenna treenivapaa, maanantai onkin sitten jo ihan uusi päivä. Toivotaan.

Yhteiskoulun kentällä aamulla siis. Ensin seuraamisen käännöksiä. Imuttamalla ei onnistunut yhtään mitenkään, en tajua. Se jolkottelee vaan laiskasti perässäni ja kattelee mua juuri sillä ilmeellä että seuraappa itseäsi.
Noo, sitten piirtelin itselleni suorakulmion kentälle ja sitä tehtiin. Siinä alkoikin jo paremmin sujua, imuttamalla ja käsi korkeammallakin. Loppua kohden Nemo alkoi jopa vähän innostua. Lisäsin vauhtia. Kävelynikin oli ihan loogista. Mitenhän saan noi käännökset ikinä kuntoon? Jos niitä ei saa ihan kuntoon, siinä on se probleema että pidemmässä seuruussa koira jää käännöksessä eikä sitten itse kiri, ja siitähän tulisi melkoinen jätätys tai sitten kymmenen lisäkäskyä minulta. Että olisi pakko saada ne wörkkimään.

Ollaan tehty tänään myös kaksi makuuta, toinen siellä kentällä. Sen aika noin minuutti, matkaa kahdeksan metriä. Häiriönä kadulla kulkevia koiria vissiin neljä eri suuntiin, vähänhän biisonin pää pyöri. Hyvin makasi, kehuin. Lopussa palkka, en käskenyt ollenkaan istumaan, se ennakointi kuriin. Vähän temppuiluja makuun jälkeen ja lähdettiinkin sitten vetämään.

Illalla lyhyt yyberpalkallinen makuu takapihalla, hyvä. Koira vaan edelleenkin niin poissaolevan oloinen.
Päivällä myös hyppyä sisällä, superhyvää. Sujuisipa se sillä oikealla esteelläkin.
Ei saisi treenata liikaa, ei. Huomenna rustaan sen suunnitelman vihdoin ylös ja sen mukaan aletaan treenailemaan. Tärkeintä on pitää puuhailu hauskana meille molemmille, varsinkin Nemolle. Eikä liikaa hinkkailua.
Aamulla testattiin pikkupiskin kestävyyttä, noei, mentiin yli kahden tunnin lenkki peltojen kautta ristinummelle ja Nemo sai juosta paljon vapaana. Hyvin jaksoi.

ps. Taidan muuten oikeasti olla 'hieman' väsynyt kun luin tokokokeiden sääntöjä ja ulvoin naurusta.. hauskuutensa kullakin.

treenejä treenien perään

Olen nyt saanut koulusta huolimatta pidettyä treenit hyvin jokapäiväisessä ohjelmassa, jipii. En pystyisikään siihen ilman intoa, nyt sitä treeni-intoa tulikin lisää sattuneista syistä joita en nyt mainitsekaan täällä blokin puolella, ainakaan vielä. Tässä selostusten ohessa parin päivän takaisia treenikuvia.

Eilen alkoivat ohjatut treenit, Janessa veti meidän edistyneempien ryhmää. Oli kyllä tosi kivat ekat treenit kesän jälkeen! Nemo vaikutti laiskalta, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Okei suhteellisen hyvin.
Alkuun paikkamakuu, hmm, pientä säätöä. Tällä kertaa ei ennakoinut maahanmenoa, ei mennyt ekalla käskyllä maahan, ja kun meni, meni lonkalle. Korjaus sitten vaan. Makuu muuten ihan hyvä, jonkun verran palkkailin kun vieressä oli jonkun verran häiriötä, koirat molemmilla puolilla, joiden ohjaajat tekivät siinä häiriötä ja palkkailivat. Ihan bra.
Sitten otettiinkin vähän kisamaista, palkatonta treeniä. En nyt ihan tarkalleen muista mitä liikkeitä tehtiin missäkin vaiheessa, noo... samalla otettiin siirtymisiä eri puolille kenttää koira vapaana.
Otettiin muistaakseni hihnassa seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno, ehkä muutakin? Kahden liikkeen jälkeen aina superruokapalkka, liikkeen jälkeen aina kehuin. Yllätyin siitä miten hyvin Nemo teki, vire säilyi makeasti! Toki liikkeet olivat todella lyhyitä.
Loppuun omaan tahtiin tehtiin jätkän kanssa vähän merkin kiertoja ja ruutuja, kivaa oli.
Pikkumiehen vire säilyi hyvänä, osasi välissä aina rauhoittua! Aika super oli.
Nyt vaan palkatonta treeniä pikkuhiljaa. Itselleni taas muistettavaa: seuraamisissa katseelle kiintopiste, niin en kävele päin puuta. Loogista kyllä.

Tänään sitten illalla kostealla nurmella, häiriötä oli vähän. Päivän teemana maahanmenot ja paikkamakuu. Koira tuntui alkuun jo vähän muissa maailmoissa olevalta, sain sen kumminkin tähän todellisuuteen nopeasti, temppuiltiin hieman.
Ensiksi vaan yritin nopeutella maahanmenoja, pyörittelin sitä ja siitä maahan. Eipä sitä nopeutta näkynyt, en tiedä johtuiko nurmen märkyydestä. Vähän niitä.
Sitten kaksi lyhyttä paikkamakuuta, aika ehkä 20-30s, etäisyyttä varmasti se 20m. Alussa ei mitään ennakointiongelmia, hyvin makasi. Vierelle palatessa ennakoi istumisen molemmissa. Käskin takaisin maahan, palkkasin ja vapautin maasta. Tätä toistettiin ihan parilla yksinkertaisella treenillä. Sitten pitkän makuun vuoro, aika noin 2min, etäisyys 8m. Eivät taida olla ihan tarkkoja arvoja.. palkaton ja kehuton, oli aivan upea. Ja nurmi tosiaan hieman kostea. Piski piti kontaktia aivan upeasti, itse annoin katseen seilailla sen takana. Lopussa katseli vähän muuallekin. Luokse palatessa palkkasin jo edessä maassa pysymisestä, ennakoi silti istumisen vierelle tullessa, jeaa.
Loppuun vielä temppuiltiin. Oli ihan kiva treeni, tietty nuo ennakoimiset ketuttavat, mutta kyllä nekin saadaan pois. Päässäni kytee jo melkoinen treenisuunnitelma.

onhan tässä vielä matkaa

Niin, on tässä vielä hieman matkaa kisoihin.. kauhea hinku vaan päällä. Tai sitten etsin jotkut loppusyksyn kisat, ilmoitan sinne, treenaan niitä ennen tavoitteellisesti.
Mulla olisi sairaasti kuvia tänne blogiin ja kaikkialle, tähän postaukseen ei nyt ainakaan tule enempää kuvia. Tänäiseltä on treenikuvia ja sitten on vaan perusnemosettiä.
Pidettiin kaksi treenivapaata ja eilen yksinkertaisia takapihalla, kapulointia ja perusasentoa. Tänään kentällä kapulointia, luoksari, seuruu, paikkamakuu ja luoksepäästävyys.
Ekassa luoksepäästävyydessä perse nousi, tokassa ei, palkkaa paljon vaan. Luoksetulo tosi nasta, seuraaminen ei. Se on alkanut poikittaa, edistää aika rajusti. Koskaan ei ole hyvä, sen siitä sain kun palkkasin pienestäkin edistämisestä. Katsotaan nyt, puutunko tuohon edistämiseen kunnolla, Nemon vire harvoin on niin hyvä. Makuu hyvä, aika ehkä puoli minuuttia. Kapulasta jätkä on alkanut vihdoin innostumaan, jes.
Tämmöinen pikakertaus. Pitäisi tehdä ihan kunnon treenisuunnitelmakin eikä vaan lähteä huitelemaan kentälle..
Nemo on ollut viime päivät ihan hullu, tosi villi ja kumminkin tottelevainen. Tänään pidin sitä yhdessä puistossa irti, selvästi näki että hajut veivät - pikkumies totteli silti! Upeaa mahtavaa.
edit/ vielä se, että Nemo ei ole koskaan ennen treenannut näin mahtavassa mielentilassa kuin viimeaikoina. Sen silmät loistavat, se on innosta aivan piukkana, niin kiihdyksissään ettei mitään rajaa. Siitä oikeasti näkee, että se nauttii. Se ei ole pakolla vääntämistä, se tekee mielellään, on kivaa. Tänäinenkin treeni oli loppujen lopuksi hullua säheltämistä, ei haittaa, kivaa oli. Oonkohan vihdoin löytänyt sen oikean treenivireen. Se TK1 ei enää tunnu niin mahdottomalta..

for all of the plans we've made

Tietysti nyt täytyy heti tehdä vähän treenisuunnitelmaa, kun eilen sai tietää mitkä menivät pilalle tuommoisessa kisatilanteessa. En olisi noita joitakin asioita edes tajunnut lähteä ilman eilisiä möllejä korjailemaan.
Tänään ollaan tokovapaalla ja jossain vaiheessa täytyisi hoitaa turkinpuunausoperaatio, ja trimmaillakin tuota jonkun verran.

Luoksepäästävyydessä satunnaista treenailua, jätän kehut ja namit ja kaiken pois, ja sen koiran takamuksen on pysyttävä maassa vaikka joku kuinka tulisi lepertelemään. Palkkaa vasta sitten kun on pysynyt hyvin siinä.
Erilaista perusasentotreeniä. Täytyy nyt kai jonkun aikaa vaan vetää kaikki perukset käsimerkillä, jotta ei mene vinoon ja sitten ilman apuja, ja alkaa palkkailla kontaktista ja suoruudesta. Perusasentoon sitä kestoa, paljon, ettei se ala ennakoimaan maahanmenoja. Ennakoinnit sitten vaan huomiotta ja onnistunut suoritus perään.
Makuussa vaan varmuuden ja etäisyyden kasvatusta, pysyy melko varmasti jatkossakin palkatta.
Seuraamisia en nyt vähään aikaa hinkkaa Nemon kanssa, vaan itsekseni. Ensinnäkin joku saisi opettaa minut kävelemään kunnolla ja näyttää varsinkin ne käännökset. Olisiko vapaaehtoisia? :-D
Liikkeestä jääviin vaan varmuutta ja minimaalisetkin pysähdysavut pois.
Estehyppy vaatii paljon treeniä, voi kunpa pääsisi treenaamaan jonnekin lautaesteellä. Jos ja kun ei pääse, niin pahvilla treeniä vaan.
Tiivistetysti mihin minun pitää kiinnittää huomiota: seuraamisen kävely, kehumista paljon vähemmälle! (muistaakseni olen näistä ennenkin kuullut...)

Täytyy muistaa pitää kaikki treenit kivoina, ja ottaa niitä avoimenkin juttuja ettei tylsää alokasta vaan hinkata.
Aloin miettiä, että olisikohan pisteet riittänyt virallisissa ykköseen. Jäin pohtimaan olisiko hyppy mennyt nollille, seuraamisissa olisi ainakin kaksoiskäskystä lähtenyt pisteitä.
Yleisesti muuten aletaan sitä palkattomuuttakin hioa, esim. tehdään luoksetulo ja vaikkapa seuraaminen, sitten rasiapalkka kentän laidalla. Tuli vähän jopa semmoinen hinku virallisiin kisoihin.. pitää nyt malttaa ihan rauhassa korjata nuo asiat ja vasta sitten.
Inhaa, tuntuu että tämä blogi täyttyy vain jostain treeniselostuksista. Tänään aamusta käytiin pitkä peltolenkki, aamulla ilma oli vähän syksyisen kirpeä, mutta muuttui äkkiä tosi lämpimäksi. Nemolla oli hauskaa viilettää pitkin maita ja mantuja vapaana ja kurata itseään. Fiksu mikä fiksu.

kova treenikesä palkittiin

Oltiinpa sitten tänään toisissa möllitokoissa, Helsingissä mölliluokassa. Aamulla sää oli aivan hirveä. Kun lähdettiin ajelemaan hesaa kohti, oli vielä kirkasta. Puolimatkassa alkoi sairas kaatosade ja ukonilma. Odoteltiin kentän vieressä autossa noin tunti, kävin ilmoittamassa koiran. Sade väheni, ja kas kummaa, loppui juuri sopivasti möllien alussa.
Mölliluokassa oli kahdeksan koirakkoa, oltiin Nemon kanssa toisessa paikkamakuuryhmässä. Maa oli märkä ja koira hieman haahuilevan tuntuinen.. liikkeistä ei ole nyt ainoatakaan kuvaa, kamera oli mukana mutta kökötti koko kisan ajan autossa.

Sitten seikkaperäinen selostus liikkeistä..
Luoksepäästävyydessä 10 perse nousi! Voihan voikukat. Ei se tehnyt muuta kuin nousi seisomaan, tuomari ei siitä rokottanut. Nätisti antoi tsekata hampaat yms.
Paikallamakuussa 9 sama ongelma kuin viime mölleissä, ennen maahankäskemistä maahanmenon ennakointia, viitisen kertaa jälleen. Kun se on lysähtänyt sinne maahan, sitä ei saa enää ylös. Mikähän tähän auttaisi. Perusasentotreeniä, ja perusasennossa ajan kasvattamista, että se pysyy sivulla vaikka minuutin. Treeneissä ei ole kauheasti tätä harrastellut. Makuussa olin luultavasti kymmenen metrin päässä? Kehän keskelle oli piirretty viiva, sille menin seisomaan. Hyvin pysyi Nemo, piti kontaktia kokoajan. Yhdessä vaiheessa vissiin vähän kääntyi lonkalle
Meidän yksilöliikkeet olikin vasta lopussa, oltiin toisiksiviimeisiä.
Seuraamiset 10 oli Nemon osalta tosi hienoja. Kontakti pysyi, ei jätättänyt, paitsi vapaana seuraamisessa vähän. Joutui pari lisäkäskyä antaa ja kehuin hyvästä. Oon supertyytyväinen seuraamisiin, aika vireellinen! Sitten minä. Olen oikea ongelma tuolle koiralle. Pilaan sen suoritukset. Vedin seuraamisissa ihan unessa, meinasin törmätä esteeseen, käännyin aivan perseelleen. Tästä sainkin tuomarilta palautetta, nyt ihan oikeasti treenaan käännöksiä ilman koiraa.
Liikkeestä maahanmeno 9,5, tosi hiano. Pikkuruisen avun annoin, hidastin vähän käskyttäessä.
Liikkeestä seisominen 9 oli myös kiva, annoin myös avun, hidastin. Mutta se jäi seisomaan!! Otti pari askelta kuulemma ennenkuin stoppasi.
Luoksetulossa 9,5 meni pisteitä siitä, että en mennyt ihan kehänauhan luokse vaan jäin epähuomiossa vähän edemmäs. Nemo ei ennakoinut ja tuli mielettömällä vauhdilla, bra!
Estehyppy 8 meni persiilleen. Otin tosi helpotettuna, ekalla kielsi, tokalla hyppäsi isolla käsimerkillä ja sain juuri stopattua sen ennenkuin kerkesi kiertää esteen. Nojoo.

Kokonaisvaikutus 10 ja yhteispisteet 188,5 sekä kunniapalkinto. Tuomarilta sain palautetta lähinnä omista sekoiluistani, huhhuh meikää.. koira oli kuulemma todella hyvä, erittäin lupaava. Tuomarina oli muuten Kaisa Lähdesmäki. Arvostelu oli onneksi hivenen tiukempi kuin viimekertaisissa mölleissä
Nemo oli ihan mielettömässä vireessä ja teki töitä innolla, se oli tärkeintä! Koiralla oli selvästi hauskaa omistajan jännityksestä huolimatta. Nyt kiinnitän eritoten huomiota omiin touhuihini, maahanmenon ennakointiin ja vinoon perusasentoon. Missä vaiheessa se on päässyt noin vinoksi? Luoksarin ja seuraamisten loppuperus oli järisyttävän vino.

Oli kyllä kivaa ja en ajatellut edes mitään voittamista, mutta niin tässä vaan kävi että voitettiin se mölliluokka. Liikkeiden välissä palkkasin Nemoa, syöttelin railakkaasti nakkia.
Nähtiin Lauraa ja Leiaa, Nemo rakastui portugeesityttöseen täysin.
Saatiin tuommoinen pedigreesäkki ja ruusuke, jätkä sai ylimääräisen annoksen evästä kotona ja tuolla se nyt koisii. Me vanha kunnon pahviaivoliiga, hommamme alkavat vihdoin sujua.
edit/ muistin lisätä tuomarin nimen jopa tuonne :D

fiiliksiäää

Hyvät fiilikset. Tokoilun pitäisi sujua, lauantaiksi vaan luvattu kunnon hellelukemia. Onneksi möllit on aamulla, mutta onhan silloinkin kymmeneltä jo aika, ellei liian kuuma.

Lukio alkoi hyvin, paljon kivempaa tuo touhu tuolla kuin kämäsessä peruskoulussa. Varsinkin ihmiset, oon ylpeitä niistä, suurin osa tuntuu jotenkin kummasti aikuistuneen kesän aikana.

Nemo on saanut nyt hivenen vähemmän puuhaa, lähinnä mun flunssan takia. Treenattu kyllä on.
Tänään yhteiskoulun kentällä jääviä. Todella lyhyt treeni, saatiin kumminkin treenatuksi kaikki aiottu. Maahanjäävät superhienoja, ekassa seisomaanjäävässä istui. Vähän kertailuja, hienosti sujui! Jättebra. Loppuun rasiaruoalla luoksari, hiano. Kyllä pitäisi sujua. Huomenna vielä vähän treenaan ja perjantai ollaankin varmasti treenittä.
Oikeasti, kun tuo piski on joutunut olemaan parikin tuntia yksin, tekeminen maistuu aivan eri tavalla.. se on eilen ja tänään treenannut niin mainiosti, että hymyilyttää vieläkin. Lähdetään mölleihin siis hyvillä fiiliksillä. Vielä ainakin.

minne kesä meni

Ihan totta, minne kesä ja loma menivät? Muistan hyvin kun loma vasta alkoi ja jeejee yli kaksi kuukautta vapautta, aikaa tehdä juuri sitä mitä on halunnut koko vuoden eniten tehdä.
Muistan myös, kuinka lupasin keväällä, toukokuun lopussa, että meidän alokasluokan liikkeet ovat syksyllä kunnossa. Mutta mitenhän silloin määrittelin syksyn.. sovitaan että syyskuun alussa. Sainpahan ainakin vähän lisää treeniaikaa. No, tavallaan ne ovat kunnossa, tavallaan eivät. Ja tosiaan, huomenna alkaa koulu. Ja meikä on tulossa kipeäksi.. Olipa nasta myrsky eilen illalla, hui. Nemo ei yleensä tuumaa ukkosesta mitään, mutta se räjähdysmäinen jättijyrähdys sai senkin karjumaan.

Oon myös miettinyt, että miten piski pärjää yksin. Kesällä se on ollut aivan liian vähän yksin.. voi olla tiedossa ulvontakonsertti. Toivottavasti ei.

Tänäisissä treeneissä tapahtui taas joku ihmeellinen juttu. Mentiin kentälle, piski meni jotenkin aivan lukkoon. Se tuijotteli ihmisiä, haisteli kenttää. Aristeli jotenkin mun collegehousujani, ei suostunut pujottelemaan. Perusasennossa jäi puolen metrin päähän. Olin normilla, iloisella fiiliksellä. Oli hieman märkää, ja matkalla olin joutunut paristi ärähtämään sille. En keksi mistä on kysymys. Otettiin vaan paikkaistuminen ja makuu, kummassakin vältteli katsekontaktin pitoa, tuijotteli ihmisiä. En käsitä taas. Palkkasin kontaktista. Lopputreenistä alkoi olla normifiiliksellä.
Hyppy on myöskin alkanut vihdoin sujumaan, hyppää läheltä estettä ilman käsimerkkiä, jeij.
Nyt vaan toivotaan meidän mölleille hyvää säätä.

parin päivän jutut

Parin päivän sisällä ei ole ihmeellisempiä tapahtunut. Huomasin ainakin että perusasento on mennyt jotenkin hassusti vinoon. No, heti korjaamaan. Eilen oli treenivapaa mutta muina päivinä ollaan pieniä juttuja tehty.

Tiistaina etupihalla ruutuja, kapulan pitoa ja seuraamisen käännöksiä imuttamalla. Iltapäivästä tehtiin, Nemo siis tyypillisesti aavistuksen veltto. Ruutuun sinkoili innoissaan, eipä niistä mitään. Kapulan pidot heikkoja. Käännöksistäkään ei mitään kerrottavaa, paikallaan pyörittiin ja käsimerkillä ohjeistin.
Tänäänkin aamusta vaan pikkutreenit, maahanjäävää. Mun mielestä se on ihan hiano. Perusasento nyt korjattava, stoppi, hyppy kuntoon. Varmuutta kaikkeen.
Löytyikin paremmat möllit samalle päivälle, toivoo vaan nyt että saa kyydin ja ehdin ilmoittautua ajoissa.
Ollaan paljon myös lenkkeilty - piskistä onkin miljoonasti uusia kuvia -, ja oon huomannut että Nemo on kesän kuluessa edistynyt vapaana pysymisessä, jesjes. Eipä tässä muuta.
Niin ja se vielä, Nemppa nyt ilmoitettu sinne erkkariin. Ainakin yksi näyttely siis vielä tänä vuonna.

onnistumisia

Kesäloma lähenee loppuaan, mulla alkaa lukio jo ensi viikon tiistaina. Vähän jännittää, ei paljoa. Ihan hauska mennä kouluun, uusi paikka, uusia tyyppejä. Eiköhän tänä kesänä olla saatu tätä lämpöä ihan riittämiin, mun puolesta saisi alkaa jo tasoittua :--D Talvella kumminkin sitten ruikutan tänne miten se kesä nyt voisi jo tulla.

Kattokaa nyt mitä tein tuolle päälle eilen. Se ei näytä enää yhtään Nemolta. Kaiken lisäksi jyrsin toisen korvan luota liikaa karvaa pois, ja siellä on karsean näköinen lommo. Ei kannattaisi tarttua edes halpistrimmisaksiin jossei osaa leikata. On ne ihan hyvät sakset, eilen jotenkin vieläkin vähemmän pelasi tuo leikkaaminen. Kyllähän se karva toivon mukaan ehtii sinne erikoisnäyttelyyn kasvaa. Kunhan ensin saisi pikkumiehen ilmoitettua sinne - juu, sitäkään en ole vielä tehnyt ja ilmo sulkeutuu huomenna.
Meidän möllithän ovat jo ensi viikolla, jipii. Saanen toivoa hieman viileämpää säätä.
Mittasin Nemon muuten viime viikolla, noin 30cm tai vähän yli se on korkea. Hankala mitata tuon pirun niskaharjan kanssa.

Ja mitäs tokon puolelle kuuluukaan.
Eilen tehtiin koulun pihalla kahden minuutin _palkaton_, palkaton makuu!! Siis oikeasti, olin niin taivaassa sen jälkeen. Kehuin vain silloin tällöin kun oli hyvin. Etäisyyttä oli about viisi metriä, Nemo makasi pyörätelineiden välissä. Sen jälkeen kaksi lyhyempää makuuta, otin vaan etäisyyttä. Käväisin 20m päässä ja siellä vietin pari sekuntia, hyvin pysyi.
Ennen makuita ja niiden jälkeen kierrättelin lampputolppaa ja Nemon vire nousi tosi korkealle! Se oli ihana, tosi kiihdyksissään.
Tänään samalla paikalla kapulointia, se on ulkona paljon surkeampaa kuin sisällä. En vaatinutkaan kuin vähän kapulaan koskemista, palkkaa heti. Kierrättelin tolppia ja sitten siirryttiin stoppeihin. Niitähän en ole vähään aikaan ottanut, kun se on vähän hajonnut.
Ihan alkeista tehtiin, siihen saakka että saatiin onnistuneita ilman mitään apuja. Missään ei mokannut. Jokaista, apujen kera ja ilman, otettiin vaan pari toistoa, ei ehtinyt kyllästymään.
Mukavia olleet nämä viimepäivien treenit.