what's up

Pitäis ennemmin nukkua tähän aikaan kuin päivitellä Nemppalaisen blogsua.. jööh, minkäs teet hyvän itsekurin puuttuessa.
Tosiaan viime viikon treenit meni tosi kivasti. Tällä viikolla ollaankin treenattu vähän epäahkerammin, eilen jotain tosi pientä. En saa päästää tätä treenailua rappiolle, niihin mölleihinkiin on enää kuukausi! Ja Nemo ei osaa jääviä ollenkaa, seuraus ei ole täysin satavarmaa eikä paikkamakuu.

Perjantaina otettiin kiinni Nemon avustuksella yksi irtopiski, joku karannut vehnisuros. Aikani soiteltua vähän kaikkialle, erään naisen pidellessä Nemoa ja karkuria, tulin sitten siihen tulokseen että veisin koiran hetkeksi meille ja soittaisin lähimpään koirahoitolaan, minne ne ottaa karkureita. Koira oli hivenen huonokuntoinen, pikkusen ripuloi ja haisi aivan kammottavalta. Sisällä se muuttui hirveän hermostuneeksi ja vinkui ja veti kokoajan ovea kohti. Toki tilanne oli piskille stressaava, mutta silti aika huonokäytöksinen otus oli. Kaveri tuli jelppaamaan mua, pitämässä mm. koiria erossa toisistaan sillä aikaa kun soittelin jälleen kyttikselle ja Jupsguardiin. Äitikin onneksi saapui himaan ja lähdettiin sitten kuskaamaan vehnistä kyseiseen koirahoitolaan. autossa piski meinasi pariin otteeseen käydä muhun kiinni, sitten se takakonttiin, matka jatkui - loppumatkasta se kiipesi penkkien yli mun syliin istumaan. Nastaa kertakaikkiaan.
Koirahoitolassa tsekattiin onko piskillä sirua, ei. Illalla vielä soiteltiin kyseiseen paikkaan ja kyllä, perhe oli tulossa noutamaan sitä. ikinä ei mitään kiitossoittoa saati muuta kuulunut, semmoista tää nykyaika on :-) mulla on pienoinen aavistus siitä, kenen kyseinen koira saattaisi olla.

Sunnuntaina käytiin aamusta moikkaamassa Anninaa ja Peppiä. Peppi oli riemuissaan Nemon näkemisestä, Nemo oli riemuissaan hajuista, niin riemuissaan että en voinut päästää sitä vapaaksi. Päästiin takaisin Anninalle metästä, niin Sipoontien ja Pohjoisväylän vilkkaassa risteyksessä juoksenteli kaksi isokokoista vinttaria - nekin karanneita. Tilanne oli kammottava, piskit parveilivat hetken autotiellä, toinen lähti kävelytietä Kyrölään, toinen lähti juoksemaan Pohjosväylää moottoritielle päin, mutta palasi takaisin. Pian koira onneksi lähti tieltä pois Kinnaria kohti ja esiin ilmestyi myös koirien omistaja, joka oli saanut toisen vinttarinsa kiinni. toivottavasti sai toisenkin.

Erikoistuin siis viikonloppuna bongailemaan noita karanneita koiria. Pesin myös Nemon sunnuntaina ja viikonloppunakin vissiin reenailtiin. Pähkäilyn alla mulla on nyt, että miten kannattaisi noi seuruun käännökset kunnolla opettaa? imutuksella oon hivenen opettanut, en tiedä onko paras mahdollinen keino. No mietin sitä joskus lisää, nyt lähden nukkumaan.
ps. Nemo syö vieläkin luuta lattialla, yleensä se nukkuu tähän aikaan.. kyllä on jänskää.