they say bad things happen for a reason

Huh. Menoa ja meininkiä, perushuonoa tuuria. Me ollaan treenattu edellisen postauksen jälkeen ainakin neljä kertaa. Aloitetaan vaikka sitten lyhyehköillä treeniraporteilla.

Viikko sitten lauantaina treenailtiin läheisen koulun kentällä. Nakkipalkkaa. Koira ihan liekeissä. On ollut tajuttoman kiva tehdä sen kanssa, koska sillä on niiiiin mielettömän kivaa. Muistin taas miksi rakastan treenaamista.

Pidettiin vaan yleisesti hauskaa eli temppuiltiin paljon. Lyhyt hyvä istuminen josta naksuttelin ja kävin palkkailemassa. Pyysin Nemoa kiertämään tolppia ja siitä stoppailin. Pupella oli mielettömän hauskaa :) sitten vielä kapulan hakuja 2x ja pitoja 2x. Hyviä. Lisäksi seuraamisen pakittamista käsimerkillä ja naksulla. Hyvin.

Maanantaina tehtiin lyhyehkö istuminen jälleen ja sitten lisäksi liikkeestä seisominen. Kivaa menoa.

Keskiviikkona treenailtiin Liisan kanssa kyrölässä. Häiriötä oli muksasti. Otettiin alkuun kaksi vauhtiluoksaria, Nemo oli niin mainio ettei löydy tarpeeksi ylistäviä sanoja! 

Liisa käskytti melko pitkän seuraamisen, kehuin puppea ja palkkasin kerran loppupuolella ja sitten loppupalkat. Varsin pätevä elikko, alussa painoi ihan sairaasti ja poikitti mutta suoristui. Vielä paikkaistuminen, sitten pikkuseppo kiersi kassiani ja stoppasi siitä sekä seisomaan että maahan.

Kaikissa treeneissä vire on ollut ihan mieletön, varsinkin noissa mitkä käytiin treenaamassa Liisan ja Foxin kanssa. Käytiin myös viikko sitten vissiin Ainon ja lauman kanssa lenkkeilemässä.

Torstaina koin yhden elämäni kauheimmista hetkistä, lähdettiin lenkille ja heti lenkin alussa joku nuori tanskandoggi pääsi omistajaltaan irti ja kävi suoraan Nemon kimppuun. Ja mitäpä siinä teet, kun näät noin 50kg koiraa juoksemassa kohti? Otin vaan Nemon nopeasti mun taakseni ja yritin häätää doggia, mutta ennen kuin ehdin edes kunnolla tehdä mitään, tämä oli ottanut Nemon suuhunsa ja siis ravisteli Nemoa suussaan kuin jotain riepua. Nemo huusi ihan suoraa huutoa, myös mä huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Jollain ihmeen keinolla sain dogin irroittamaan otteensa Nemosta ja jatkoin huutamista ja potkimista että sain koiran vähän kauemmas. 

Nemohan huusi siinä mun jaloissa kuin syötävä, luulin oikeasti että se kuolee. Siinä selviteltiin vähän asioita omistajan kanssa, itse en pystynyt pysymään täysin asiallisena. Miksi ottaa tuon kokoinen koira, jos ei saa sitä pysymään hallinnassa, oikeasti mitä helvettiä? Käytiin sitten Nemon kanssa lääkärissä ja ihme kyllä, koira selvisi vammoitta. Henkinen puoli on eri juttu. 

Kaiken kukkuraksi koiran omistaja ei vissiin halua kantaa vastuutaan (tässä tapauksessa maksaa bensakuluja), joten pitää sitten ryhtyä muihin toimiin. Aina sitä toivoo että näitä ei sattuisi omalle kohdalleen, mutta joo....