Todellinen seuraamiskriisi! Sen siitä saa kun palkkaa koiraa edelliset puoli vuotta enemmän eteen kuin seuraamispaikalle. Okei, ei se aina ole ollut näin mahdotonta mutta nyt on. Ja nyt sille pitää ehkä tehdä jotain... ollaan nyt tällä viikolla treenattu eilen ja tänään seuraamista. Treenien plussat ja miinukset....
+ koira hyvässä vireessä
+ sopiva häiriötaso
+ yrittäminen pysyi yllä
+ onnistumisiakin saatiin
- epätasainen treenialusta, aiheutti pientä epävarmuutta liikkumisessa koiralle
- suuri edistäminen.... -> jonkun verran epäonnistumisia
- toisessa treenissä jouduin pitämään nameja valmiiksi kädessä johtuen huonoista taskuista
Joopa joo. Tosiaan eilen treenailtiin kirkon parkkiksella lumituiskussa ja tänään loskassa jääkiekkokaukaloiden vieressä.
Eilen mun oli tosiaan pakko pitää palkkaa valmiina kädessä, en olisi saanut sitä tarpeeksi nopeasti taskusta pois palkatakseni. Pidin kättä tosin selän takana. Eilen tiedostin edistämisen, huomaa varsinkin pysähdyksistä, koira jää lähes eteeni poikittain, täysin vinoon ja killittää onnellisena. En ole ainakaan tietoisesti vinoista perusasennoista palkannut. Lähdin kokeilemaan muutamaa kikkaa tähän edistykseen ja sitten pysähdyksiin. Toodella hidasta käyntiä seuruussa, ei vaikutusta. Toiseksi yksinkertaisesti myös korjasin vaan joka kerta koiran perusasennon. Toimivin oli ehkä tämä; kun koira alkaa painaa ja edistää vähän vinoon, lähden varovasti kääntymään koiraan päin ja se väistää hivenen automaattisesti. Pikkaisen jätkän häntä laski, mutta en usko sen kummemmin paineistuneen. Reippaasti jaksoi treenata. Hiottiin eilen aika kauan tätä, mutta Nemppa jaksoi ihan mielettömän hyvin! Lisäksi otettiin alkuun paikkaistumisen etäisyyksiä, alussa perse oli noussut maasta. Palautus vain. Muuten jees. Vielä kaukot, yksi ennakointi, kun en palkannut alkuasennoista. Vaihdot täpäkät!
Tänään toisella parkkiksella, kivassa sohjossa. Laitoin koiran istumaan paikalleen kun suunnittelin seuraamistreeniä, sieltähän sen takamus vaivihkaa nousi kun se katsoi ihan "oooo mitä sä suunnittelet! joko tehdään!" Palkkasin kerran vielä hyvästä istumisesta.
Sitten sitä seuraamista. Ehkä vähän huono idea, koska Nemppa otti häiriötä siitä sohjosta - sen piti katsoa tasaisin väliajoin ettei se astu johonkin kamalaan loskakasaan tai ettei tule vain mitään kuoppaa sohjon alta esille. Mutta siis otettiin tyylillä kaksi askelta -> palkka, viisi askelta -> palkka, kolme askelta -> palkka. Tätä muutaman kerran tuossa järjestyksessä ja päinvastoin. Bööh, tässäkin vaan se vinoon perusasentoon tuleminen. Keskittyminen hyvä! Toisaalta en ole varma palveliko tämä treeni edes tarkoitustaan, keskityin laskemaan askelia ja koiran palkkaaminen siinä oli vaikeampaa. Täytyy saada treeniseuraa; treenikaveri voi naksuttaa hyvästä seuraamisesta jolloin saan palkattua koiran siitä nopeasti. Ylhäältäpäin on joskus vaikea katsoa edistääkö/poikittaako tuo...
Täytyy keksiä nyt jotain fiksua, että saan tuon perusasennon taas suoraksi ja nätiksi. Fiksuintahan olisi opettaa se kiepsahtamalla, osaahan se sen käsimerkillä mutta en ole jaksanut opettaa siihen käskysanaa. Aluksi mulla oli suunnitelmana, että tällä viikolla oltaisiin hiottu vaan seuraamista, mutta mun täytyy luopua siitä, jos en löydä tasaisia treenipaikkoja.
Niin ja loppuratkaisuiksi tuohon vinoutumiseen ainakin (vinkatkaa lisää kaikkea viisasta!)
- kun koira alkaa painaa/poikittaa yms, kävelen tai käännyn vaivihkaa sitä kohden ja palkkaan suorasta menosta
- takapalkka!!!!
Tuli melkoisen pitkä, sekava ja epäkiintoisa treenijauhanta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti