Viikonlopun pääpohdiskeluina ovat olleet koulujuttujen sijasta tietysti se kuuluisa tokotreenaaminen ja piskin käyttäytyminen. Ja jälleen se kuuluisa pelko siitä, että meidän kisaura kaatuu siihen, kun koira ei siedä kaikkia vieraita ihmisiä. Lisäksi olen tuntenut itseni mahdottoman kurjaksi koiranomistajaksi. Kyseessä on nyt aika pikkujuttu, mutta saan ne aina paisumaan.
Eilen käytiin kaverin seurassa illalla pitkä lenkki. Koira oli kaiken kukkuraksi varmasti melko väsynyt, eilen tuli lenkkeiltyä varmasti semmoiset kolme tuntia. Loppulenkistä törmättiin kulmilla erääseen bichoniin ja sen omistajiin. Jäätiin jutskaamaan, toinen biisoni (ikää varmaan semmoiset yli puoli vuotta jonkun verran) oli ihan haltioissaan Nemosta, Nemppa murrasi ja perääntyi, ilmaisi selvästi että sitä ei kiinnosta. Piisonikakara tuli moikkaamaan minua ja en kiinnittänyt Nemppaan huomiota. Perheen tyttö kyykistyi ja yritti moikata Nemoa, nooh mitä minun yhteiskuntakelpoinen koirani tekee, murisee. Perheen isä tuli myös siihen, Nemo pörräsi vähän lisää ja pelastin sen siitä. En tajunnut edes kääntää tilannetta voitoksi ja pyytää tyyppejä esim tarjoamaan Nemolle nameja... eniten tietysti harmittaa, että en turvannut sen oloa tuossa tilanteessa.
Onhan näitä tämmöisiä sattunut viime vuonna vissiin pari. Ja en tiedä, miksen oikeasti saa sanottua kaikille ihmisille tuolla lenkillä, että älkää koskeko koiraan, se ei rakasta vieraita jotka lähestyvät lenkillä suoraan ylhäältä päin. En tietenkään anna koirakokemattomien ventovieraiden lähestyä sitä, mutta lenkeillä törmätään aina muutamaan tuttuun koiraan omistajineen ja tietysti omistajat yrittävät aina rapsuttaa Nemoa. Ei se aina väistä, riippuu lähinnä päivästä. Lupasin itselleni, että en enää anna näidenkään moikata Nemoa, jos se ei onnistu oikealla tavalla.
Ei piskini todellakaan ole mikään vihainen vieraita kohtaan. Varautunut on ehkä oikea sana. Sen pitää antaa tutustua omilla ehdoillaan, tehdä aloite onko se yleensä kiinnostunut ihmisistä. Ja riippuu paljolti ihmisistä, keitä se pitää epäilyttävinä. Lisäksi sitä pitää lähestyä tietyllä tavalla, että se yleensä haluaisi tulla tutustumaan lähemmin.
Eipä tässä muuta, eiköhän niitä hyviä kokemuksia saada piankin. Stressaan vaan tätä epäluulomurinaa kisojen kannalta, ei olisi todellakaan kivaa että meidän tokoura kaatuu tähän. Nyt on pakko kiertää ennen mitään virallisia vähintään yhdet möllitokot ja muutama mätsäri. Plus saada viikkoon useita vieraiden ihmisten tekemiä käsittelytreenejä tuolle koiralle.
Asiasta toiseen, eli siihen mitä ollaan treenattu. Tällä viikolla olen alkanut kunnolla suunnittelemaan palkkauksen epäsäännöllistämistä. Ja paljon on vielä tehtävää. Ajattelin että treenaan ainakin tammikuun aktiivisesti tätä epäsäännöllistämistä, sitten helmikuussa alkaa kisatreenit, esim tyyliin: vko 1 kolmesti viikossa kisamaisesti treenattu joitain liikkeitä, vko 2 sitten vaikka jo useampia liikkeitä ketjutettuna (riippuu..), vko 3 useampia liikkeitä ketjutettuina jne. Ja jos viimeistään huhtikuussa pääsisi vetämään koko alokkaan läpi vaikka kahdesti kuussa. Nemon ehdoilla, tottakai. Oon vihdoin vaan tehnyt ihan selkeän suunnitelman, jota seurata.
Nää palkkauksen epäsäännöllistämis-treenit on mennyt tosi jees, oon tehnyt niitä ihan yksittäisillä liikkeiden osilla. Muutenkin treenit menneet tosi hyvin, tänään kehnommin, oli niin kova pakkanen, huonoja nameja, lahna koira.
Tammikuun alun treenisaldona on nyt 3x kaukot, 2x paikkaistuminen, 2x seuraamista, 1x kapulointeja, 1x ruutuja, 1x seisomisia, 1x maahanmenoja, 1x istumisia. Meinaavat siis treenikertoja, ei toistojen määrää.
Huomenna taas ihanan arjen pariin! ja vielä, mulla on ollut suunnitelmissa tokopostaus ihan kaikkeen omassa tokotreenauksessa liittyvään, mutta saa nähdä milloin se tulee julkaistavaksi, vai tuleeko koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti