aamulenkki

vuoden ensimmäinen

Blogin ulkoasu sai vihdoin vähän vaihtelua, hienosta otsikkokuvasta suurkiitos Rebeccalle!

Sain koiran pestyä ja trimmattua vihdoin viikonloppuna, pään kanssa oli taas vähän teknisiä ongelmia mutta lopputulos on kutakuinkin siedettävä.

Ollaan vaan tehty hyviä lenkkejä - Nemo on superinnoissaan kun on päässyt purkamaan energiaansa kunnolla ja riehuu ulkona kuin mielipuoli. Pientä kurittomuutta on myös ollut ilmassa, mutta eiköhän se siitä. 

Tunnarin treenailu ollaan aloitettu puolisentoista viikkoa sitten, ihan alkutekijöissään. Nemon on hirveän vaikea tajuta haistelemisen idea, se niin mielellään nakkelisi kapulaa villisti ympäriinsä ja raaputtaisi sitä ja toisi sen mulle ja niin edespäin. Ollaan siis lähinnä treenattu oikeaa mielentilaa. Eilen tehtiin sisällä myös yksinkertaista treeniä, kerrattiin vaan istumisia, seisomisia, maahanmenoja ja niiden nopeutta. Vapautuskäskyn odottaminen on vähän päässyt unohtumaan, hupsista.

Nyt Nemo koisii onnellisena silmät tiukasti ummessa kerällä sängyllä, taidankin ottaa mallia pikkueläimestä kun tämä teksti ei oikein kulje sujuvasti, kirjoittaminen takkuaa.

you were born to be real

Like a boss! On sillä ilmeet....

Tylsyyttä tylsyyden perään. Kuumetta ja jatkuvaa nenän niistämistä. Sylissä viihtyvää koiraa, joka kerjää jatkuvasti rapsutuksia ja läheisyyttä. Nemosta on tullut alkuperäisen käyttötarkoituksensa täydellinen täyttäjä! Se on nykyään joka välissä istumassa sylissä tai muuten vaan mahdollisimman lähellä.

Olen siis edelleenkin kipeä. Huomenna aamusta voisi käväistä lääkärissä. Tulee varmaan taas uusivuosi kotona. Onpa koira tyytyväinen... minä en.

Sisällä puppe on saanut joulukalenteriaktivointia; olen uusikäyttänyt kalentereita piilottamalla niihin nappuloita. Lisäksi olen naksutellut laatikkoon menemisestä. Eilen jopa niin luovana olin, että naksuttelin Nemolle siitä kun se meni noutokapula suussa istumaan laatikkoon. Jee.

Tunnariprojekti ei ole vieläkään alkanut. Ehkä sitten kun olen terve. Voisi edes vaivautua ottamaan selvää siitä, millä tavalla opetan sen.

Eipä tässä muuta, tylsistyn kuoliaaksi (voisihan sitä nukkuakin). Vuoden viimeisiä hetkiä viedään, siis hyvää tulevaa vuotta 2013! Jännää!

jouluja

   

 

Vietettiin joulu karvakamun kanssa Turussa. Oli mukavaa, itse nukuin varmaan enemmän kuin koko vuonna ja vaan nautin olostani. Puppe oli ihan riemuissaan kun pääsi tutuille mestoille ja näkemään veljiä kunnolla pitkästä aikaa. Ehdittiin muutama pitkä lenkki tehdä, mutta aattona sairastuin kovaan  flunssaan ja täällä sitä edelleenkin sairastelen, hyi että. Onhan tässä tietty koko loma aikaa sairastaa, not nice. 

Pian onkin uusi vuosi! Palaillaan sitten jossain vaiheessa kun tämä flunssa on helpottanut ja pääsee tekemäänkin Nemon kanssa jotain kehittävämpää kuin sängyssä makaaminen ja dataaminen.

don't you worry child

Tänään on varmaan siistein päivämäärä ikinä! Välttelen tässä ihania psykologian esseitä ja muita tehtäviä viisaasti. Oli mulla jotain asiaakin, ajattelin vähän pohtia kulunutta vuotta ja miettiä tulevaa.

Mulla oli tälle vuodelle ihan hitsisti kaikkia tavoitteita ja suunnitelmia, piti tehdä kaikkea ja kisata niin pirusti, mutta kaikki vähän niin kuin jäi. Koirattomassa elämässä oli ehkä sekavin vuosi koskaan, se selittää osaltaan sen, että muun muassa kisaaminen jäi taka-alalle.

Käytiin me toukokuussa sekä näyttelyssä että tokokokeessa. Näyttelyssä tuloksella AVO-H ja koira meni mallikkaasti. Kokeessa ALO2 142p muistaakseni, ja sijoituttiin kolmanneksi. Ainoat kisat, mutta tosi hyvät semmoiset. 

Luonnetesti jäi uupumaan, samoin terveystarkit. Terveydestä pääsee hyvin siihen, että Nemo on ollut koko vuoden erittäin hyvässä hapessa! En muista tältä vuodelta mitään muita terveydellisiä probleemia kuin alkuvuoden huojumiset. Nyt aloin miettiä, että eikö Nemolla oikeasti ollut mitään muita vaivoja koko vuonna. Koputtelen varmaan puuta.

Muuten oli ihan kiva vuosi, reissailtiin paljon ja koira on ollut entistä yhteiskuntakelpoisempi ja parempikäytöksisempi. Se ymmärtää minua puolesta sanasta ja on vaan niin mahtava ja ihana ja super ja tottelevainen. Perään vielä viisi miljoonaa positiivista adjektiivia.

Mitäs sitten... seuraava vuosi. En tiedä, en halua asettaa tavoitteita. Voisin silleen varovasti uskaltaa ehkä sanoa, että voitaisiin kisata keväällä parit kisat. Käydä ehkä yhdessä näyttelyssä. Silmätarkki on ainoa semmoinen varma juttu, minne haluan saada tuon koiran. Mistään en tosiaan ole varma, ensi vuonnakin on edessä muutoksia koulun loppumisen jälkeen, en tiedä yhtään minne olen suuntaamassa.... koira on kuitenkin kulkemassa mukana, jos se vain on mahdollista.

Muuten haluan vaan että koira voi hyvin, että se nauttii elämästään ja voi pitää minua elämänsä tärkeimpänä  ja reiluimpana ihmisenä. 

Joidenkin silmiin voi näyttää siltä, että mun innostus koko koiratouhua kohtaan on hiipunut. Ei, en sanoisi niin. Se kisaamisinto, mikä mulla oli viime kesään saakka - se hullu harrastushimo ja menestyksen tavoittelu -, se on hiipunut. Oon vihdoin ehkä tajunnut, mikä koiranomistamisessa on tärkeintä ja hienointa (ja joo, tästäkin voi olla montaa mieltä toki) sen harrastamisen ohella. Haluan edelleenkin harrastaa koirani kanssa, ehkä vielä kisatakin, mutta se ei ole mulle enää niin totista touhua. Ennen kaikkea kuitenkin haluan, että Nemo on tulevaisuudessa entistä enemmän semmoinen koira, jota voi pitää mukana kaikkialla. Että se kulkee vaan chillisti messissä ja suhtautuu maailmaan rennosti. Nauttii olostaan. Ja sitä, että meillä on kivaa yhdessä.

Saa nähdä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti yhtä hienoja hetkiä karvakamun kanssa kuin tämäkin vuosi :)

haaste ja tunnustus

Kiitos Nelli! Ja hups, saatiin me tää Liisaltakin. Kiitos!

"Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Valitettavasti en nyt jatka tätä, tää on tainnut olla jo mun suosikkiblogeissa.

Lisäksi saatiin Elinalta haaste, kiitoksia sinnekin päin!

"Kiitä tunnustuksen antajaa, jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle, ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta ja kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."

Tässä niitä jotain satunnaisia. Vihdoin ja viimein jotain minusta, tämä blogi kun lähinnä on Nemoon keskittynyt. Tosi tärkeitä faktoja tulossa, yllättäen todella hankala keksiä mitään kun on itsestään kysymys!

1. Näillä näkymin tulen olemaan kevään 2013 ylioppilas.
2. Olen tosi sosiaalinen ihminen, lievästi sanottuna eläväinen ja äänekäs.
3. Koirailun lisäksi urheilen paljon (kuulostipa harvinaisen fiksulta).
4. Oon joskus aavistuksen laiska. Mutta kun aloitan tekemään jotain, haluan hoitaa asiat huolella ja kunnolla loppuun.
5. Vieraat paikat kiehtovat. Haluan vähintäänkin elämäni aikana nähdä koko maailman.
6. En tiedä mun tulevaisuudesta mitään. Ärsyttävää suunnitella sellaista kun pitäisi elää hetkessä.

Meinasi unohtua tämäkin, haaste Liisalle, Nellille, Lauralle, Julialle ja Katjalle. Matikkani on huono, leikitään että tuossa oli kahdeksan blogia.
edit/mitä puhuinkaan matematiikasta. Ohjeessa lukee selvästi että kerro kahdeksan asiaa itsestäsi. Hups.

messariviikonloppu

Lunta on mukavasti! Pakkanenkin on nyt pysytellyt sopivissa lukemissa :) ollaan lenkkeilty paljon. Kuvat on vissiin viikon vanhoja, voisi huomenna mennä ottamaan uusia. Pesin pupen juuri tänään ja trimmasin sen kuoseihin, on kyllä hienon näköinen vaikka itse sanonkin. 

Nemppa oli eilen hoidossa kaverillani kun itse vietin koko päivän messarissa. Ei ollut mitään ongelmia, karvakamu ei edes huomannut että lähdin ja se oli ollut kuin kotonaan. Superhyvä juttu!

Ja tosiaan, Voittaja-näyttelyt olivat ja menivät. Tai siis no joo, Helsinki Winner ja Voittaja, jos nyt käytän ihan oikeita nimiä. Olin kaverin kyydillä liikkeellä. Lauantaina reissussa vierähti lähes kaksitoista tuntia ja eilen samat lukemat. Lauantaina oltiin ilman koiria ja eilen kaverilla oli tollerinsa kehässä. Hän myös esitti lunnikoiran hienosti kolmanneksi ryhmässä, onnea vielä!

Oli kyllä superhyvä viikonloppu, mukava nähdä tuttuja ja silleen. Tsiigailin lähinnä valkoisia kumpanakin päivänä, sitten hengailin tollerikehällä ja juoksin ympäri halleja. Menetin rahanikin melko mukavasti, oli pakko ostaa tuo panta, se on ihan tajuttoman hieno. Messari oli siinäkin mielessä tosi jees, että mun lähes puoli vuotta nukuksissa ollut treeni-into heräili hiljakseen. Villeimpinä hetkinä kehän laidoilla istuskellessa ajattelin jopa, että voisin ilmoittaa Nemon keväällä näyttelyyn. Saas nähdä!