Marraskuun loppu menossa. Olen jo tosissani alkanut toivomaan, että tulisi lunta. Väsyttää tuo pimeys ja jatkuva sade. Koiran peseminen joka kerta kun tulee lenkiltä sisään.
Noh, ehkä sitä lunta tulee tässä pian. Pakkasta ainakin! Mulla on ollut tosi repalainen koeviikko, vain kaksi koetta joten on ollut ihan vaan muutamia vapaapäiviä :) oon päässyt siis valoisan aikaan kuvailemaan, nämä kuvat oon ottanut tällä viikolla, vielä kun elukkakin oli puhdas. Tehtiin aamupäivisin tosi pitkiä lenkkejä ja nautittiin kerrankin kuivasta kelistä.
Treenailtiin muistaakseni viikko sitten tuossa lähikentällä, juuri kyseisellä kentällä, jossa Nemoa on viime aikoina kovasti pelottanut. Silloin viime sunnuntaina tehtiin siinä kisamainen treeni, liikkeestä maahanmeno, keskipitkä seuraamispätkä ja luoksetulo putkeen. Mulla oli aamujauhelihat rasiassa mukana palkkana. Koira teki aivan upeasti töitä. Ei mitään tietoja peloista
Treenailtiin tällä viikolla sitten kentällä muutamasti. Toiset treenit oli tosi randomit, treenailtiin suuren kentän reunassa lähellä tietä ja toisessa päässä futismaalien luona oli riekkumassa varsinaisia kauhukakaroita. Ja Nemohan oli tosi varuillaan ja ehkä aavistuksen peloissaankin. Se ei pystynyt keskittymään kunnolla, vilkuili lapsia kokoajan. Sain tehtyä sen kanssa jotain ihan yksinkertaista, yksittäisiä perusasentoja, maahanmenoja. Yritin nostatella virittä suosikkitempuilla ja haukuttamalla, ei oikein onnistunut. Eli pelkääkö se siis lapsia nykyään? Tämä on niiin outoa, se on alkanut säikkymään kovaäänisiä lapsia oikein urakalla, varsinkin pitkän matkan päästä ja kyseisellä kentällä. Kentän reunassa on koulu, ja juuri siinä kohdassa koulua myös liikuntasali, josta joskus kantautuu ulos ties mitä kiljuntaa. Tätä puppe pelkää myös. Not nice.
Sitten ollaan vaan harrastettu suosikkipuuhaamme, lenkkeilty. Eipä tässä oikein muuta. Myönnettävä on, mulla ei ole ensi vuodeksi mitään suunnitelmia, mitään tavoitteita. Muuta kuin se että ollaan kumpikin, minä että koira, terveitä - ja se, että ollaan onnellisia ja nautitaan elämästä.
Jos jotain hyvää näistä kurakeleistä pitää keksiä, niin ainakin sen että voi vielä kentillä treenata. Täällä ainakin talvisin jokainen kenttä on joko auraamaton tai jäädytetty. Ollaankin nyt yritetty tokoilla mahdollisimman paljon ulkona kun se on vielä mahdollista.:)
VastaaPoistajenni: no joo tuo on ihan totta! :) harmi että oma treeni-into lymyilee edelleenkin jossain piilossa ja en hyödynnä noita kenttiä ehkä kuin pari kertaa viikossa. pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata kunnolla ulkona niin kauan kuin mahdollista, Nemon kanssa ulkotreenit ei sitten talvella onnistu jos tulee oikein kovat pakkaset...
VastaaPoista