Ärsyttää. Oon sairastanut kohta viimeisen viikon ja missannut maailman mahtavimmat ulkoilukelit. Olenhan mä aikaa ulkona viettänyt, mutta en lenkeillä... tänään jäi mätsäritkin välistä. Mutta eiköhän tämä pirullinen flunssa ole jo menossa ohi, joten kohta pääsee kunnolla lenkkeilemään!
Nemppa on ollut aika lyhyillä lenkeillä, mutta sopeutunut kivasti. Siskon lapset ovat olleet viime aikoina meillä usein, ja oon tosi ylpeä pikkupiskin käytöksestä. Käyttäytyy tosi mallikkaasti, satunnaisesti meinaa riehaantua liikaa. Hieno.
Itselläni on vähän motivoitumisongelmia tokon treenaamisen suhteen, ei välttämättä ollut kovin viisas veto ilmottaa eläin kokeeseen. Yleensä tosin alan treenaamaan vasta sitten kunnolla, kun on koe tiedossa, ehkä vielä innostun. Ollaan me jotain tällä viikolla tehty.
Sunnuntaina oli aikomuksena ottaa kisamaiset jäävät, molemmista palkka, mutta Nemo feilasi seisomisen kolmesti. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa, otettiin sitten luoksari ja maahanmeno. Tosi hienoa menoa, ei mitään moitittavaa! Ainoastaan nyt treenaukseen kisamaisissa liikkeissä aloitus; että koira on peruasennossa kuulolla, kun lähdetään liikkelle. Pitää kontaktin kokoajan eikä pälyile. Lisäksi tehtiin kaukoja, ennakoinnin pois kitkemistä. Sisällä myöhemmin aloiteltiin seuraamisen pakituksia ja maasta seisomaannousuja.
Maanantaina tosi aikaisin aamusta nurmikentällä eripituisia seuraamispätkiä, etupalkkaa, normipalkkaa, imuttamalla. Hyviä olivat. Kaukoissa ennakoinnin kitkemistä...
Lisäksi kierrättelin merkkiä ja pysäytin maahan tai seisomaan. Stoppaaminen ei ollut kovin nopeaa, mutta pääasia onnistui - eli koira ei mokannut yhdessäkään seisomisessa. Myös lyhyt istuminen.
Tiistaina aamusta seuraaminen ja jättipalkka. Kerran korjasin väljentyneen paikan. Muuten hyvä.
Eilen sisällä aloin opettamaan merkkiä (tästäkin tulee niin vaikeaa...), ei mitään hyviä ideoita tähän. Jos odotan että koira vaan kävelisi merkin luokse, mutta ei. Nemo hakkaa merkkiä tassullaan, ottaa sen suuhun, heittelee sitä. Päädyin vahvoihin käsimerkkeihin ja kosketusalustaan. Naksuttelin myös seisomaannousuja. Alkoi sekin sujua käsimerkin kera. Myös seuraamisen pakituksia.
Tänään aika lailla samaa settiä, merkkiä, seuraamisen peruuttamista. Peruuttaminen alkaa näyttää kivalta, koira tajuaa käyttää takajalkojaan.
Tulipas melko varmasti tylsin treenijorinapostaus aikoihin. Sunnuntaina näyttelykehät kutsuu, kuin jännää! Lähinnä jännään sitä saadaanko tyydyttävä sen takia kun en osaa trimmata koirani turkkia.....
Terveustarkit pitää saada alta pois viimeistään kesällä, viime aikojen kiireiden ja hälinän takia jääneet taka-alalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti