whatever tomorrow brings, i'll be there

Hengailtiin viikonloppu Turussa Nemon kanssa. Ensin sää oli vähän kurja, mutta tänään jo aivan mielettömän kaunis! Käytiin aamupäivästä ruissalossa, tyyppi oli ihan innoissaan uusista maisemista.
Nemo on ihan huippupiski, se menee niin chillisti junassa ja bussissakin. Katselee vaan rennosti ympärilleen ja makoilee. Sehän oli nyt ekaa kertaa bussissa, mutta ei ongelmia. Paluumatkalla vaan juna oli ällöttävän täysi ja tyypit päästävät koiransa tunkemaan oman koiran iholle, joten tietty tuo rähähti pari kertaa. Hesassa missattiinkin juna, sulki kivasti ovensa nenän edestä ja kotimatka pitkittyikin sitten tunnilla... aina ei voi onnistua.
Koiraan olen ihan huipputyytyväinen, ainoastaan sen remmikäytös on uudessa mestassa vähän mitä on, menee kuin höyryveturi ja yrittää pitää lauman kasassa. Pikkuidari. Mieleeni myös juolahti, kumpi onkaan tärkeämpää, hullu harrastaminen ja tulosten kerääminen, vai se että koira kulkee arjessa vaivattomasti mukana ja sopeutuu paikkaan kuin paikkaan? Ehkä keskiverto, molempia. Pakko sanoa vielä kerran, oon mä ylpeä karvaolennon käyttäytymisestä koko reissun ajalta! Jos ei lasketa reagointia öisiin rappukäytävän ääniin...