tyytyväinen

Nemo päätti maanantaina pitkästä aikaa kettuilla oikein kunnolla ja karkasi rällästämään oman mielensä mukaan pellolle aiheuttaen mulle jälleen lähestulkoon sydänkohtauksen. Kyllähän se sieltä lopulta tuli. Voisi piski vähän ajatella mua ja hoitaa nuo perseilyt jossain kaeumpana autoteistä....

Tyyppi on ollut taas vähän ylisosiaalinen koko viikon, kotona kyhjöttää jatkuvasti kyljessä tai tunkee syliin rapsuteltavaksi. Ei se vaan silloin pentuna ollut tuollainen!

Silmäpeilaus peruuntui eiliseltä, nyt vaan taas uutta aikaa metsästämään. Pääasia että silmät saadaan tutkittua tämän vuoden puolella.

Maanantaina tehtiin tajuttoman hieno kisatreeni koulun pihalla. Superpalkkana aamuruoka. Virittelin Nemoa hivenen - jälkikäteen mietittynä virittelyn olisi voinut hoitaa paremmin, tästä huolimatta koira oli siis ihan hyvässä vireessä. Ohjelmassa oli lyhyehkö seuraamiskaavio (yksi käännös oikealle, kaksi vasemmalle ja yksi pysähdys). Seuraaminen oli tosi nättiä, jos ei lasketa sitä että seurautin Nemon vahingossa pienestä kuopasta jolloin seuruu tietty väljentyi ja korjasin vähän. Perään superkehut ja sitten luoksetulo. Luoksetulo hieno kanssa, loppuperus aavistuksen vino jota korjasin minimaalisella käsimerkillä. Kaiken kaikkiaan upeeta työskentelyä hyvä Nemppa!

Tänään lähdettiin ukuilemaan mutta kappas treenejä ei ollutkaan. Aino oli mukana Emman kanssa. Paikalla oli myös joku käppänätyyppi (tykkään itsekin termeistäni, mutta nimestä ei hajuakaan), joten häiriötä oli kuitenkin vähän.

Alkuun tein lyhyen paikallaistumisen, Nemo tönötti Emman vieressä. Naksuttelin ja palkkailin tiuhaan, hieno puppe. Temppuilin piskin kanssa hivenen ja vein sen sitten aitaan kiinni ja saapastelin kentällä. Hetken kuluttua hain sen sieltä ja Aino käskytti meille kisamaisen liikkeestä seisomisen. Koira lähti karjuen ja aivan älyttömän innoissaan ympärilläni pomppien mukaani. Alussa olikin teknisiä ongelmia koiran rauhoittamisessa, sain korjata perusasennon monta kertaa ja koira vielä huusi perusasennossa. Päästiin aloittamaan, tehtiin ihan kisapituuksilla jollei ylikin. Seuraaminen oli ihan jees, en tiedä lipsahtiko multa suusta yksi kehu mutta joo. Stoppi pätäkkä, olisi pitänyt videoida niin näkisi omat touhut hyvin. Loppuliike myös upea, sitten vaan kunnon bileet ja lihapullia palkaksi.

Aino teki meille vielä luoksepäästävyyksiä kaksi ja käppänähenkilö kolmisen, eka kävi vain edessämme, sitten kätteli mut ja moikkasi koiran ja vikaksi moikkasi vain koiraa. Superhienoa että saatiin luoksepäästävyys täysin vieraalla! :-)

Treenien lopuksi riehuttiin kentällä vielä yleistä ja temppuiltiin. Tehtiin vielä pitkä lenkki. Nyt onkin eläin taas tyytyväinen. Ja minä, voiko olla noin hieno harrastuskoira?