it takes courage to stand alone

Vähän hiljaiseloa ollut. Sillä aikaa kevät on tullut aika kivasti muutamia takaumia lukuunottamatta, normiin arkeen palattu ja vähän pidempiä lenkkejäkin tehty, sekä saatu kolmen viikon satunnaispalkkausjakso loppuun. Nemo on muuttunut jälleen bichoniksi tan-merkeillä, kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Tokon parissa ollaan tosiaan treenattu satunnaistamista oikein urakalla. Koira ei kyllästy, ei tee huonommin, näyttää lähinnä ihmettelevän, kun ollaan tehty esimerkiksi sarjaa samaa liikettä ja siinä satunnaistamista. Sen skippasinkin aika nopeasti ja sovelsin.

Sitten ollaan vaan treenattu ja hiottu kaikkea mahdollista. Seuraaminen on aivan superkamalaa, se ei ole vielä tosiaan koekunnossa.... tyyppi edistää ja poikittaa niin hemmetisti. Heh en taas keksi missä välissä päästin sen tuollaiseksi. Perusasennosta oon miettinyt taas, jospa vaihtaisin sen kokonaan kiepsahtamalla tapahtuvaksi, mutta tuo takaa kiertäminen on varmaan liian selkärangassa, Nemo tarjoaa sitä aina kun seison tikkusuorassa ja se olettaa että tokoillaan. Ehkä, ehkä.

Ruutu alkaa olemaan kivalla mallilla apujen kanssa, vauhti ja into on tosi hyvä. Kaukot näyttävät myös metrin puolentoista matkalta hyviltä. Ulkonakin ollaan jo muutaman kerran treenattu, kerran kunnon häiriössä ja koira ei ollut moksiskaan.

Tällä viikolla alkaa sitten kisatreenit, seuraavaksi mun pitäisi miettiä niitä mahdollisimman monipuolisina sekä erilaisia palkkoja lähes jokaiselle treenikerralle, niin pysyy ehkä karvahirviölläkin hyvä fiilis yllä.

Nemolla on taas kirjaimellisesti kevättä rinnassa. Jokakeväinen paskasirkus on edelleenkin käynnissä - jokainen lumen alta paljastuva kasa on yritettävä ahmaista. Ah miten ihanaa. Lisäksi pikkupuppe liikkuu lenkillä niin tahmeasti, kun on niin paljon kuraa. Okei, kyllä minäkin vihaan tuota kuraa. Mutta helpottaa, kun siitä kurasta mennään kohti kesää!

Käytiin joskus vähän yli viikko sitten lenkillä Ainon ja Emman kanssa muuten. Sitten ollaankin vietetty ihan suhteellisen rauhallista elämää. Huhtikuussa alkaa varsinaiset äksönit, tekisi hyvää muutama sosiaalistumisreissu vaikkapa kohti hesaa sekä muutama mätsäri.

Saisi kaikki kentät alkaa pikkuhiljaa sulamaan, treenipaikat on vähissä.

Ja tulipa vielä mieleeni, että biisoni on opiskellut ahkerasti temppuja viime viikkoina. Se osaa mennä koriin, osaa avata oven, osaa pakittaa vähän jo ilman apuja, sekä ryömiä. Niin ja blogin ulkoasu kyllä muuttuu, inspiraation puutetta vaan senkin suhteen.