21. kesäkuuta 2011

treeniä ja treeniä vaan

Tää päivitystahti on nyt vähän hidastunut, mikä meinaa taas sitä että tähän postaukseen tulee sairaasti asiaa. Viikonloppu vaan oltiin sen kummempia puuhaamatta, ei treenattu kolmeen päivään!! Sunnuntaina kyllä pesin piskin ja trimmasin noilla tosi hyvillä saksilla - ne ei edes välillä leikkaa sitä karvaa, se karva vaan taipuu siellä välissä. Olisi aika hankkia kunnon sakset. Nakkijälkiä kyllä mahtui kolme viime viikolle. Mutta joo nyt nää kaks päivää muuta ollakaan tehty kuin reenattu...
Eilen aamusta yhteiskoulun tekonurmikentällä, vissiin vasta toinen kerta kun treenattiin tuolla kentällä. En ikinä vaan jotenkin mene siihen, aina sille normikentälle. Sidoin Nemon hetkeksi maaliin ja suunnittelin vielä pikaisesti. Oli huonot kuivat namit mukana, ja heti huomasi että vire normia alempana, vaikka kuinka yritin nostaa.
Seuraamisia imuttamalla, jooo jännittävää ei kovin kivaa menoa.
Paikallamakuu oli aivan tajuttoman hieno!!!! Vaan yksi makuu ihan normipalkoilla. Alkanut toden teolla tepsimään tämä, että per treenikerta korkeintaan kaksi paikkista, joista toinen ehkä pitkä. Ei siis yhtään turhaa hinkkaamista, ei mitään nyt miljoona makuuta syksyyn mennessä. Ei se toiminutkaan meillä, näin paljon kivempi. Siis noin 13m etäisyys, 1min 40s. Palkka 17s kohdalla. Alussa vähän nuuskutteli, odotin rauhoittumisen ja menin palkkaamaan. Voi tajutonta mieletöntä mahtavinta miten hienosti Nemppa makasi palkan jälkeen! En ole nähnyt sen tekevän noin levollista makuuta varmaan kuukausiin?! Tyyppi vaan chillasi rennosti siellä, jopa nauroi (eli läähätti tietyllä tyylillään), silmätkin puoliksi kiinni. Kuka on paras kuka.
Kaukot oli hmm huonommat, olin unohtanut alustan kotiin ja takapalkkasin kännykän päältä.. kyllä hätä keinot keksii. Istumaannousut vähän vajaita. Muuten jees.
Illalla myöhemmin vielä innossa koulun pihalla. Piha oli täynnä jotain riehuvia kakaroita, kuin raivostuttavaa.. loppureenissä riehutin vaan Nemppaa ja kutsuin käteen, yhdessä jätössä yksi pentu tuli liian lähelle, säikäytti eläimen joka karjaisi pennulle lujaa ja pinkaisi luokse. Näin.
Sama setti. Nyt parempaa palkkaa. Seuraamisia jälleen imuttamalla, ihan sairaan hienoja. Pitäis vaan olla rautahanskat kun treenaa noin, sormet verillä. Paikkis, 15m lyhyt aika etupalkalla, hieno. Lisäksi kaukoja nyt kunnon takapalkalla. Piirsin maahan taas viivan ja laitoin koiran takatassut siihen. Molempia vaan kaksi toistoa, ihan sairaan hienoja. Ei liikkunut sitten yhtään. Lisäksi kiertoja ja kontakteja.
Tänään sitten aamusta tallattiin jopa kyrölän kentälle saakka treenaamaan. Okei ei se kaukana ole, kilsa. Mutta yleensä oon laiska ja treenaan lähikentillä.. häiriötä oli, joku kuorma-auto tyhjensi jotain keräyslaatikoita parkkiksella ja viereisen päiväkodin pihalla lapset mellastivat. Nakkipalkat mukana. Nemppa hetkeksi taas aitaan ja kertasin vielä aikaisemmin suunnittelemani treenit. Piski irti ja vähän riehumista, sain sen spurttailemaan minibiisoniralleja mun ympärillä, tyyppi karjui ja loikki. Intoa on!
Ekaksi seuraamisen käännöksiä (olin piirtänyt maahan hienon neliön). Alkuun vasureissa pahaa peränheittoa, parani nopsaan. Oikeat tosi hienoja. Pyrkii vaan tossakin edistämään.
Paikallamakuu 2min 10s, kahdella palkalla 20s ja 1min 20s kohdalla. Etäisyys oli jotain vähän yli kymmenen metriä, en nyt muista ollenkaan tarkalleen. Ja taas aivan superpähee. Viimeaikoijen makuutreeneissä mulla ei ole edes käväissyt mielessä, että se nousisi. Kun ei se nouse.. oon kovasti miettinyt, mitä oon tehnyt eri tavalla kuin tossa keväällä jolloin koira nousi jokaisessa treenissä vähintään kerran. Ennen kuin jätän koiran, oon hengitellyt joskus varmaan puolikin minuuttia rauhallisesti ja korostetusti sisään ja ulos ja yrittänyt olla joku maailman rauhallisin. Oon kehunut koiraa vaan tosi rauhottavasti. En tiedä vaikuttaako nää, mutta se on parantunut huimasta.
Lisäksi stopin kertaamista, ei mitään ongelmaa alun jälkeen, alussa vaan yli-innokas jolloin ei tajunnut että kyseessä on stoppitreeni, painoi takamusta jalkaa vasten, yritti seurata ja tarjoili kaikkea.
Tänään oli sitten agilitykurssin vika kerta. Juteltiin treenikaverin kanssa siinä ennen treenien alkua että näyttäisi uhkaavasti siltä, että takakentälle on rakennettu rata... ja oikeessa oltiin, vikaksi treenikerraksi ohjaajat järjestäneet pienen hyvin epävirallisen kisan, jossa treenikaverit antaa pisteitä. Kauheeta, miten alkoi jännittää kun tutustuttiin rataan. Mietin jo siinä vaiheessa, että ei Nemo ikinä mene putkia saati muuta. Jännitti muka enemmän kuin tokokisoissa, ja haloo joku alkeiskurssin sisäinen möllikisa?! Oltiin vasta tokavikoina vuorossa. Nemppa oli kovasti huutanut koko alkuajan boksissa ja kerännyt kiekkoja. Koira meinasi oikeasti revetä käsiin, kun hain sen. En jaksanut tehdä mitään ratapiirrosta enkä osaakaan, joten saatte yrittää ymmärtää selostukset...
Lähdössä Nemo yritti eka varastaa, laitoin takaisin ja aloin venaamaan että koira katsoisi estettä. No, en jaksanut lähetin vaan menemään. Fiksua. Kaksi ekaa hyppyä tosi hienosti, sen jälkeen käänsin oikealle putkeen, supervauhdilla putki läpi ja sitten kielsi putken jälkeen olevan esteen, uudella heti yli. Siitä kääntö toiselle esteelle, jonka jälkeen tosi hienosti meni sen ekan hypyn jälkeen suorassa linjassa olevat kaksi uutta hyppyä. Sieltä makeella vauhdilla pidempään putkeen jonka jälkeen hyppy, valssaus ja putkeen - tai yritys, koira kielsi. Uudella heti sinne, sitten kielsi ekan esteen, heti uudesta yrityksestä meni ja kaksi vikaakin kivasti. Ainoa vaan, että se haki kiinni mun käteen kokoajan.
Piru vie oli hauskaa, vaikka en jälkikäteen muista omasta touhustani radalla mitään. Piisoni on tainnut syttyä lajiin, sillä oli oikeasti sairaan hauskaa ja mikä vauhti! Oli armeliaita treenikavereita ja antoi hyviä pisteitä, joten sijoituttiin jaetulle toiselle sijalle Nelli- tollerin kanssa! :) tulipa hyvä fiilis kumminkin.
Lopuksi käytiin läpi vielä radalla ilmenneitä ongelmakohtia, Nemon kanssa lähinnä sitä kolmen hypyn suoraa jossa irtoamisongelmia. Treenaukset meni tosi hyvin, lähinnä kun muutin ohjaustani. Nyt täytyy muistaa vaan suora linja siinä, ja etten koukkaa esteiden eteen ohjaamaan koiraa kun en luota siihen. Ja irtoamistreeniä, paljon!

Päästiin siis KAT:in jatkoalkeiskurssille, joka alkaa elokuussa, ja sitä myöten koejäseniksi seuraan, tosi hienoa. Ei tartte lopettaa tätä harrastusta kun vasta alkoi saamaan kunnolla juonen päästä kiinni.
Lisäksi Nemppa sai tänään tehosterokotukset, eikä se tosiaan hidastanut vauhtia tuolla agikentällä. Ihankuin sillä olisi vaan mennyt normia lujempaa.. pähee. Samalla tuli vihdoin hankittua eläimelle passi, jos nyt tehdään yksi Viron reissu heinäkuussa. Nemon kulmahammas myös tsekattiin, nyt käydään elo-syyskuussa hammaskontrollissa ja katotaan operoidaanko jotain.
En vastaa kirjoitusvirheiden määrästä, väsyttää liikaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti