16. kesäkuuta 2013

life won't wait for you

Olen unohtanut koko blogin olemassaolon! Miten tässä näin pääsi käymään? Hupsista. Kevät oli aika hektistä aikaa ylppärien jälkeen pääsykoelukemisineen, ylioppilasjuhlineen - tällä hetkellä työt vievät suurimman osan ajasta.

Onhan tässä taas tapahtunut vaikka mitä. Nemo pääsi ylimääräisistä karvoistaan eroon huhtikuun lopulla. Kuvissa näyttää aika radikaalille, nyt karvan kasvu on jo tosi kivalla mallilla. Ensi viikolla hoidan joku päivä turkkiprojektin ja otan uudet fotot joista näkee vähän missä mennään :) koira on ollut huomattavasti onnellisempi ilman turhia jalkavilloja. Enkä voi kiistää sitäkään, ettenkö itse olisi päässyt helpommalla turkinhoidon kanssa...




Ylin kuva on vähän ennen turkin leikkaamista, alimmat kuvat samalta päivältä, huhtikuun lopun tienoilta. Oli se aika veikeän näköinen lähes nakuilla jaloilla ja täydellä leijonanharjalla!

Minusta tuntuu, että olen menettänyt tämän blogihiljaisuuden myötä viimeisimmätkin lukijani, saa nähdä.. hiljaisuus johtuu ennen kaikkea loogisesti siitä, että tämähän oli treeniblogi. Ja aktiiviset treenaamiset ovat jääneet aikoja sitten pois päiväjärjestyksestä. Joten blogikin hiljeni. Valitettavasti. Eikä koiralle löydy enää niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tästä tunnen huonoa omatuntoa päivittäin, yh.

Kameraa ja koiraakaan en ole valitettavasti ulkoiluttanut yhtäaikaa, mutta tässä muutama laadukas kännykkäräpsy. Kesäkuvia vovvesta on saatava, joten asia on korjattava mahdollisimman pian :D




Vielä tämä pakollinen lakki- ja koiraposeeraus! Oikein hyvää kesänjatkoa vaan kaikille mahdollisille lukijoille :)

18. maaliskuuta 2013

hauskanpitoa









Muutama kuva viimeviikkoiselta pitkältä aamulenkiltä jolloin karvakahjolla meni aavistuksen lujaa :--) Tänne kuuluu huippuhyvää, yo-kirjoitukset loppuivat tänään ja stressitaakka keveni ainakin vähäsen jesjes, tätä päivää on ootettu ihan hemmetin kauan!

Yksinoloa ollaan treenailtu pienissä pätkissä, kameraa mulla ei ole nyt ollut, että en tiedä miten koira on ollut. Ei se ole nyt joutunut olemaan kuin korkeintaan tunnin, viimeksi perjantaina oli pidemmän ajan. Naapurisota asian tiimoilta jatkuu, mutta eiköhän tää johonkin suuntaan lähde kehittymään - parempaan tai huonompaan.

Ollaan vaan lenkkeilty paljon. Eilen käytiin Liisan ja Foxin kera järven jäällä ja harmittelin sata kertaa, miksen oo käynyt siellä aiemmin! Mieletön keli. Ja voi Nemo, se meni ihan sekaisin päästessään jäälle. Tyyliin silmät pyörii päässä "wouuuu miten avaraa paljon tilaaa" ja sitten lähti, pikkueläin juoksi ja spurttaili lähes koko lenkin ajan kuin pieni hassunnäköinen formula. Ja mikä oudointa, Nemo yritti haastaa Foxia leikkimään! Pojat ei nimittäin ole koskaan leikkineet keskenään. Selvästi Nemolla meni siis ihan tositosi lujaa. Naurettiin Liisan kanssa katketaksemme sille, se näyttää niin tyhmältä juostessaan tuhatta ja sataa. Pitää yrittää päästä jäälle vielä toisen kerran, jos ottaisi myös sen kameran mukaan.
Olipa pikkukoiralla kivaa, tänään se oli todella väsynyt edelleen. Oli käyttäytynyt hyvin kun kaveri tuli pitämään sille puolenpäivän aikaan seuraa.

Kesää ootellessa. Musta tuntuu että Nemo pitäisi talven mieluummin, se on talvella aina paljon energisempi ja juoksee hullun lailla kaikilla lenkeillä ja muutenkin menee lujaa. Kai sillä on tossa karvassaan kesällä sitten niin kuuma. Itse olen vaan kyllästynyt arktisiin tuuliin ja lisääntyvään lumeen, hei kohta on maaliskuun loppu... noh, ehkä se kesä tulee.


9. maaliskuuta 2013

hyviä ja huonoja uutisia


Mietin juuri että pitäisikö aloittaa niistä hyvistä vai huonoista uutisista. Noh, huonot vaikka ensin niin ne saa pois alta!
Nemollahan on taannoisina vuosina esiintynyt pienen pientä eroahdistusta. Huutanut ja ollut levoton olleessaan yksin. Rivarissa asuessa tosin naapurit sanoivat, ettei koira jotain satunnaisia mölähdyksiä lukuun ottamatta ollut päivisin pitänyt meteliä, että asia jäi sitten sikseen. 

Kerrostaloon muuttaessa alussahan oli pientä ongelmaa lähinnä äänien kanssa. Jätän Nemolle joka kerta lähtiessäni jotain puuhaa, ja olen olettanut että se ei ole metelöinyt. Typerää sinänsä, mistä tiedän miten asiat oikeasti ovat. Noh, nyt tässä viikon kuluessa joku on valittanut _nimenomaan_ Nemosta, että se huutaa aivan kokoajan. Mikä ei voi pitää täysin paikkaansa - olen ollut suurimman osan tästä vuodesta päivisin kotona, lukulomalla jne. Eilen kaveri toi lainaan kameransa ja jätettiin se tänne päälle siksi aikaa kun lähdettiin pois. Ensimmäiset puoli tuntia pikkueläin järsi tyytyväisenä luuta, sitten kyllästyi. Kameralta näkyi että se oli melkoisen levoton, ei nukkunut juuri ollenkaan. Satunnaisia haukkumiskohtauksia - ja nimenomaan semmoista haukkua, että tyypillä on paha olla yksin ja ahdistaa.

Eli joo, osittain pitää paikkansa että Nemo on haukkunut. En oikeastaan voisi sanoa, että tuollaisesta haukusta olisi haittaa, varsinkaan päiväsaikaan, mutta haluan tietysti saada senkin kitkettyä pois, en tosiaan halua että tyyppiä ahdistaa täällä yksin ollessaan. Haukkuminen ei tosiaankaan ollut kokoaikaista esim tunnin putkeen huutamista, silloin tällöin mölähdyksiä.
Hauskinta koko asiassa vieläpä se, että meidän rapussa asuu arviolta lähemmäs kymmenen koiraa ja jokainen elukka huutaa täällä, voisin sanoa että harvinaisen äänekäs rappu. Että eipä ole mun koira ainoa, joka metelöi. Lisäksi vielä kummastelin sitä, että ollaan asuttu tässä lähemmäs vuosi kesällä ja kukaan ei ole aiemmin valittanut sitten? Voi tietysti olla että se haukkuminen on alkanut nyt, mutta en oikein uskoisi siihen että puhkeaa yhtäkkiä. Tässä on ollut tosin valituksia ilmassa, joten voi tietysti olla että joku kansalainen ärsyyntyi isännöitsijän yleisestä ilmoituksesta rapun koiranomistajille ja pisti sitten lisää vettä myllyyn.

Kaikki mahdolliset vinkit on tervetulleita, haluan saada asian jonkunlaiseen järjestykseen. Nyt vaan stressaan niin pirusti ensi viikkoa, mulla on keskiviikkona ja perjantaina kirjoitukset, oon siis kuusi tuntia pois himasta, koira joutuu olemaan koko sen ajan yksin, saa nähdä mitä tulee.
Hyvällä tuurilla joku kyylä lukee tämän tekstin sitten täältä, mutta siitä vaan :) voin itse ainakin myöntää, että oma koira on pitänyt jonkun verran meteliä.



Hyvinä uutisina tulevat ne, että ollaan lenkkeilty ihan sikana, yksi päivä Sports Trackerin mukaan päälle 10 kilometriä. Sain Nemosta ihan huippuja kuvia, lisäilen niitä joskus myöhemmin.
Lisäksi hyvä juttu on se, että ollaan tällä viikolla treenattu tokoa ainakin kolmesti sisällä! Pikkumies on ollut aivan kikseissä treenatessa ja ei ole pysynyt nahoissaan.
Kaikista paras juttu on kuitenkin se, että käytiin tänään aamulla Malmin Apexissa silmätarkissa ja Nemon silmissä kaikki ok! Ei kaihista tietoakaan. Nyt ei tartte sitä ainakaan miettiä ja voi olla rauhallisin mielin, harrastaa ynnä muuta. Jotain hyvääkin onneksi. 

Tänään vietetään laiskottelupäivä lenkkienkin suhteen, allekirjoittanut (yrittää) lukee ylioppilaskirjoituksiin.

4. maaliskuuta 2013

be so good they can't ignore you






Päivän myöhässä tälleen - Nemo täytti eilen viisi! Aika menee ihan hullun nopeasti, hassua. Ei mitään kummempia kekkereitä ollut, vietettiin päivä aika rauhallisissa merkeissä ;D kuvat on viime viikon loppupuolella pitkältä aamulenkiltä otettu.

Tänne ei kuulu mitään, ainoastaan sitä että karvaääliön käytös muuttuu päivä päivältä villimpään suuntaan. Pitäisi oikeasti saada se treenaaminen nyt tavaksi niin saisi ehkä elukan ruotuun. Tai sitten sillä on kevättä rinnassa. Tai no okei, sillä on tosi paljon kevättä rinnassa ja sitten jotain peruskettuilua. Ollaan kävelty vaihtelevasti lenkkejä kolmesta kilsasta aina seitsemään kilometriin saakka, mutta ei liikunta tuota peikkoa väsytä, kunto vaan kasvaa ja tekemisentarve siinä rinnalla. Ehkä, ehkä saisi aloitettua sen kunnollisen treenaamisen. Mahdollisesti kirjoitusten jälkeen? Kun kentät on sulat? Ja jos vielä saisi treeniseuraa, olisi tosi jees.

Oon kypsytellyt tässä ideaa siitä, että toukokuussa ehkä kokeeseen. En tiedä toteutuuko tämä, saa nähdä, suuria suunnitelmia vaan.  Aika paljon duunia saan Nemon kanssa nyt tehdä jos aiotaan joskus palata tokokentille, mutta onpahan sitten hommaa. Joo.

Voisi melkein sanoa, että ollaan Nemon kanssa niin rappiolla varsinkin tokon treenaamisen suhteen. Mutta kyllä me vielä noustaan. Haluan nousta. Haluan taas että pikkukoira innostuu treenaamisesta ja pääsee tekemään sitä. Ehkä kisaamaankin.

24. helmikuuta 2013

hiljaista on ollut


Hellyydenkipeä riemuidiootti tunkee aina sängylle viereen.


Ja on se kivaa jos joku jaksaa istahtaa lattialle rapsuttamaan...


Keskiviikkona koin omituista materialismionnellisuutta kun ostin koiralle melkein kuudellakympillä ruokaa. Eipä lopu vähään aikaan ruoka kesken! Lisäksi oli siis vielä parin kilon raksusäkki. Oli kiva kantaa kahdeksan kiloa ruokaa eläinkaupasta kotiin! Tunnen itseni vielä omituisemmaksi, kun lisäsin tämän kuvan tänne blogiin.. noh ;D


Vihdoin Nemo pääsi myös pesulle mutta trimmiä en jaksanut vielä hoitaa kuntoon..


Ihmettelen taas, että mihin tämä aika katoaa? Edellisestä blogielonmerkistä on mennyt kuukausi, hupsista. On ollut kauheasti kaikkea hommaa, paljon elettävää ja niin edespäin. Treeniä ei ole oikein meidän päiviimme mahtunut, normilenkit ollaan taas saatu päiväjärjestykseen - ne olivat tauolla hieman yli viikon kun sairastelin ja koira meinasikin seota päästään. 
Ei oikeastaan kuulu mitään kertomisen arvoista, kuviakaan en ole ottanut noiden ylläolevien kännykkäräpsyjen lisäksi. Palaillaan varmaan ensi viikolla, Nemppa täyttää viisi vuotta viikon päästä! 

23. tammikuuta 2013

don't ever worry about things that don't worry about you

Tänään oli ihan mielettömän kaunis talvipäivä! Käytiin pitkä lenkki pellolla ja Nemolla oli aavistuksen kivaa :-)

21. tammikuuta 2013

to a great mind nothing is little




























Nothing special here. Edellisestä elonmerkistä onkin mennyt tovi. Ollaan vaan tehty hyviä lenkkejä, opeteltu
yleishyödyllisiä temppuja kuten laatikkoon ja piiloon menemistä. Vähän tokoakin vissiin kerrattu. Ei voi mitään kun ei ole motivaatiota, mikään järkevä treenaaminen ei onnistu.
Kaiken energisyytensä rinnalla pikkuelikko on ollut myös ihan naurettavan seurankipeä, kyhnäämässä kokoajan kyljessä, loikkaamassa joka välissä syliin.. ja kavereiden vierailuistahan riemu vasta repesikin, voi Nemppaa..

Joskus pari viikkoa sitten nähtiin pitkästä aikaa kaveriani Anninaa ja Peppi-villistä ja käytiin vanhiksessa hyvällä lenkillä, koirat pinkoivat kuin viimeistä päivää.

Viikonloppuna oli ihan tajuttoman kova pakkanen ja karvakamun tassut tuppasivat jäätymään minimaalisessa ajassa. Tänään päästiin tekemään hyvä tunnin lenkki ja Nemo pinkoikin menemään kuin mielipuoli.
Lisäksi viikonloppuna pesin Nemon vihdoin. Onhan tässä siis vaikka mitä ehditty tekemään, mutta ei mitään sellaista mainitsemisen arvoista loppujen lopuksi.
Messissä tällä kertaa sekalaisia kuvia - uusia sekä vanhoja - ja hieno temppuvideo!