"on kiva nähdä hymyilevä ohjaaja ja että teillä on hauskaa"

Meidän kisaileminen jatkuu. Tänään Helsingin Oulunkylässä jälleen yksi alokoe, tuomarina Pirkko Bellaoui. Mikä hemmetti tässä on, arpaonni ei suosi ikinä?! Kahdeksantoista koiraa ja me numerolla 17.. :D siinä kesäkuun alun kokeessakin ollaan toisiksiviimeisiä. Nooh. Olin miettinyt taas pitkään ja hartaasti paikkista ja jätettiin taas väliin. Kiitin itseäni jälkeenpäin, jokaisessa makuuryhmässä tapahtui railaakkaasti nousuja. Mihin kokeeseen uskallan edes viedä oman paikkiksessa paineistuvan koirani makaamaan, jos jokaisessa kokeessa nousee näin paljon koiria?

Täytyy myöntää että luoksepäästävyyden jälkeen itseäni vähän hermostutti ja mietitytti, miten yksilöliikkeetkään menisi, Nemo nimittäin nuuski kehässä ihan himona. Kokoajan nenä maassa.  Piski vaan sitten boksiin lähes kaikkien suoritusten ajaksi, välissä käytin pissalla. Ennen meitä olevan koirakon mennessä kehään otin Nemon ulos boksista, jätin sen kaverille ja kävin kiertelemässä kenttää - tarkoituksena että Nemo nostaisi kierrokset. Niinhän se tekikin, repesi riemusti kun palasin. Käyskentelin herran kanssa vähän siinä, riehutin sitä, innostin, palkkasin parista hyvästä perusasennosta. Näillä sitten mentiin kehään.

Luoksepäästävyys 10 hmm joo. Pelkäsin jo että Nemo keksii metkuja, ei oikein edes noteerannut tuomaria, tuijotteli kehän laidalle.

Paikkamakuu 0 jätettiin välistä.

Hihnaseuruu 8,5 tykkäsin ite kovasti. Tuomari sanoi, että koira seilasi satunnaisesti ja ohjaaja voisi kävellä suoria linjoja mm. täykkärien jälkeen. Aijaa, en kuullut ensimmäistä kertaa, milloinhan teen parannuksen.

Vapaana seuruu 8,5 pidin itse myös. Tuomari huomautti edistyksestä. Kumma kyllä, ei tullut miinuksia järkyttävän vinoista loppuperusasennoista? Ainakaan ei sanonut.

Liikkeestä maahan 0 tämä oli ainoa joka oikeasti harmitti paljon. Annoin käskyn paineistavalla bassoäänellä, väärällä äänenpainolla. Koira jäi seisomaan. En edes antanut kaksoiskäskyä, miksen. Ei olisi välttämättä mennyt nollille.

Luoksari 9 täydellinen kuulemma, lopun karjuminen miinusti pisteen. Hehee.

Liikkeestä seisominen 8,5 jännä että saatiin näinkin hyvä, videolta näkee että Nemo pysähtyi järkyttävän hitaasti. Tuomari sanoi vielä että jos liikkeestä maahanmeno olisi ollut seisominen, kymppi olisi napsahtanut. Mutta kun ei ollut.

Estehyppy 8 !! tähän pyrittiinkin. Edistystä, ei tullut enää vastaan. Perse ehti tyyliin mennä maahan ennen mun käskyä. Joo.

Kokonaisvaikutus 10 tuomari sanoi että koira tekee mahtavalla innolla ja ilolla. Oli kuulemma vaihteeksi kiva nähdä hymyilevä ohjaaja, ja että koiralla ja mulla oli selvästi kivaa kehässä. Niinhän meillä olikin!

ALO3 131p

Niin että mitä mä tossa alussa vielä pelkäsin, että mun koira nuuskisi kehässä tai ei keskittyisi, en saisi sitä vireeseen? Häh? En voi kuin nauraa itselleni. Ongelmana oli pikemminkin liian kuumeneva ja yli-intoileva koira. Varoin vähän kehumasta Nemoa liikaa, se otti osan turkinpörrötyksistäkin riehumiskutsuna ja teki joitain hallitsemattomiin biisoniralleihin viittaavia eleitä. Joka välissä koira odotti selvästi palkkaa ja pelkäsin että se spurttaa kehästä ulos. Mukavaa, jos nyt pilaan hienon koirani sillä että se oppii kisatilanteen. Se oikeasti odotti niin sairaana sitä palkkaa... Eipä vielä pilannut kaikkea. Nyt kun katsoin nuo videot, en voi kuin hymyillä. On se vaan tajuttoman hieno. Muistan, kun joskus jupisin motivointiongelmista. Ei ole enää sitä ongelmaa :)

Nyt mun pitäisi saada tehtyä paljon kisamaista treeniä porukassa, ja treenata tuota liikkeiden välistä hallittavuutta. Ettei mene ihan ylikiekoille. Kuka meneekin lähialueilla treenaamaan, pyytäkää mukaan! Ennen torstain möllejä jäävien todellista hiontaa sekä perusasento suoraksi. Se on järkyttävän vino.

Eipä tässä muuta, nyt vaan ahkerasti treenejä suunnittelemaan. En nyt muista tuliko tähän postaukseen kaikkea, blogger poisti edellisen pidemmän kisapostauksen.

melko aktiivista

Vähänkö kivaa, tänään nähtiin iltapäivästä pitkästä aikaa myös Ainoa ja Emma-nahkaa. Päästiin kyydillä hautausmaan parkkikselle ja sieltä lähdettiin jotain kenttää kohti. Kivannäköistä seutua, harmi etten edes tiennyt missä päin kotikaupunkia olin, hyvin tuntee nämä paikat.

Se kenttä oli kiva, ihan vieras Nemolle mutta muuten ympäristö hyvin rauhallinen. Ei pikkujätkä ottanut minkäänlaista häiriötä, joissain väleissä vähän nuuskutteli kenttää, ei muuta. On mulla muuten sikakoira, yritti syödä Emman namit kokoajan pussista, pahis. Ohessa seuraamiskuvasarja, kiitos Aino kuvaamisesta mun kameralla! Ja nyt voisi mennä itse minimaalisiin hauskanpitotreeneihin.

Paikkamakuita tehtiin alkuun, halusin treenata edelleenkin eilistä. Jätin Nemon maahan, poistuin noin kymmen metrin päähän ja Aino kierteli Emman kanssa Nemon ympärillä. Ensin kauempana, lopulta ihan metrin päässä, hyvä ettei kollie hiponut Nemoa. Vähän se tsiigaili, mutta enimmäkseen katseli mua. Superhieno mies, olisin voinut rutistaa sitä. Samaa jatkettiin, nyt vaan niin että Aino kutsui Emmaa Nemon vierestä luokseen, suullisesti ja sitten ihan hiljaa. Ja pikkumies pysyi siellä, vaikka olin reilusti yli kymmenen metrin päässä. Jes!

Lisäksi tehtiin pieniä seuraamispätkiä, hmm joo vähän sai huomautella paikasta mutta hienoa muuten. Sitten vain yleistä pelleilyä. Kaikki pikkumokat saa biisoni anteeksi kun treenaa niin ilolla. Näillä mennään kokeeseen, tuolla asenteella mieluusti :)

Lopuksi tehtiin vielä kiva lenkki hautausmaan metsässä.

treenasimme

Annan itselleni ehdottomasti vähintään sata pistettä otsikon mielikuvituksellisuudesta. Nooh. Käytiin illasta pitkästä aikaa treenaamassa ja lenkillä Janessan ja Wilin kanssa. Oli tosi kiva nähdä ja päivittää varsinkin piskikuulumiset kunnolla. Nemo meinasi seota kun näki Wilin, ensimmäinen koira lähietäisyydeltä kahteen viikkoon, raukkaparka tarttee nyt oikeasti seuraa.. Tässä muutama Janessan nappaama kuva Nemppalaisen menosta.

 Biisonin perusjuoksutyyli :) aika kiva karvanorsu..

Nemo kyllä pinkoo sairaalla vauhdilla kapulalle, mutta se palautus on asia erikseen. Kesällä voitaisiin syventyä noutoonkin kunnolla ja ottaa vaikka tavoitteeksi, että se on syksyllä valmis.

En jaksa kauhean seikkaperäisesti treeneistä kertoa, seuraamiset oli kivoja mitä nyt minä palkkaan milloin mistäkin heh omituisesti. Tehtiin kaikkea epämääräistä mm. käteentuloja ja erilaisia temppuja.
Alkuun laitoin Nemon paikkamakoilemaan Wilin viereen ja Janessa käskytteli Wiliä. Nemo ei reagoinut. Seuravaaksi olin kymmenisen metrin päässä ja Janessa pyysi Wilin luokse, Nemo ei reagoinut. Sitten menin kauemmaksi ja sama uusiksi, se oli biisonille liikaa. Kun terrieri ampaisi juoksuun vierestä, Nemo lähti sillä samalla sekunnilla iloisesti häntä suorana mun luokse. Palautus vaan ja sitten vapautus. Ei ollut ainakaan väärä mielentila!
Oli huippukiva treenata yyberiloisen biisonin kanssa. Huomenna hiotaan vähän hyppyä ja jotain muuta ja sitten sunnuntaina vaan kokeeseen!

why do we say things we can't take back

Havahduin taas alkuviikosta siihen hurjaan todellisuuteen että meillähän on sunnuntaina koe! Alokasluokassa jopa 18 koirakkoa, ja sadetta luvattua. Siis ihan perfekto. Mitähän tuon kokeen eteen on tullut tehtyä, ei paljoa mitään. Rennolla asenteella näköjään jatkuu.

Tämäkin viikko on mennyt koirailun osalta enemmän kuin pilalle, treenit jäi nyt pois nenäpunkkikaranteenin takia. Nooh, ensi viikolla sitten vihdoin valloittamaan virallisia agi- ja tokokenttiä.
Ei me huomennakaan mihinkään mätsäriin mennä, ellen villiinny ihan täysin. Kun pitäisi lukea historiaa.

Mulla alkoi tänään koeviikko ja oon taas viettänyt kirjojen parissa vähän liikaakin aikaa. Treeni-into oli pitkään kateissa, jotenkin jännästi se löytyy koeviikolla.

Maanantaina pesin koiran ja huomasin että sen turkki on varmaan taas kasvanut tyyliin viisi senttiä, mistä tota karvaa oikein tulee?! Pakko saada ne trimmisakset nyt ennen helteitä (jos sellaisia on tulossakaan) hommattua että saan parturoitua mursua. Ja Nemon turkilla on kyllä hyvä harjoitella, sitä kun tulee viikossa melkeinpä lisää sen verran mitä siitä on leikannut.

Samana päivänä treenailtiin heti aamusta kostealla nurmella, paikkiksia. Nämä olivat sujuneet takapalkalla ennen tätä, oli vuorossa 20m 1min 10s. 1min 5s kohdalla nousi. Joopa joo. Palautin vaan ja vapautin, en noteerannut sen suuremmin.

Tiistaiaamuna sitten koulunpihalla seitsemän aikaan ihan kattavat treenit. Tolpankiertoja, Nemo alkaa kiertää jo melko sujuvasti oikealtakin jes! Kontakteja puupölkyillä, todella päteviä.

Jääviä takapalkalla, seisomisessa muutamat mokat järjettömästä yli-innosta johtuen, koira kävi kierroksilla kun ei ollut saanut aamuruokaansa ja teki yhdestä broilerinpalasta ties mitä.. Paikkiksissa jälleen nousu nyt 1min kohdalla. Palautus taas ja hetken kuluttua vapautus.

Tänään olikin oikein ahkera treenipäivä! Heti koulun jälkeen pesiskentällä. Häiriötäkin, jotain lapsia juoksentelemassa kentällä ja viereisellä nurmikolla, pitivät ainakin meteliä.

Nemo teki taas niin ihanalla innolla että teki mieli syöttää sille tyyliin kokonainen kinkku.. Paras ehkä taas. Tyyppi tarjoaa perusasentoa ja seuraamista ja ties mitä. Hakeutuu oikein pätevästi perusasentoon ja pitää kontaktin "häh mitä tehdään".

Otettiin paljon seuruita, suurin osa etupalkalla. Sain koiran edistämään varmaan puolimetriä ja painamaan sairaasti mutta mitä näistä! Nemolla oli niin sairaan kivaa ja mulla myös. Pidempiäkin seuruupätkiä normipalkalla, huippu. Paikallaan käännöksiä, aavistuksen kankeita.

Muutama normipalkkainen lyhyt makuu, en edes ottanut aikaa. Kerrankin makasi häntä pystyssä!! Tiedän aina että sen mielentila on mennyt miinuksen puolelle kun makuussa häntä on laskenut ihan alas. Loppuun vielä ohjatun noudon kapulalla pelleilyä, voi että miten kivasti Nemo toi. Oli varmaan iloisin biisoni taas aikoihin, niin huippukiva treenata.

Tehtiin pitkä lenkki, viileämpi keli niin piski painoi kuin ravihevonen. Illalla lukemisen lomassa käytiin koulunpihalla treenaamassa, kiertoja ja kontakteja. 1min 5m makuu, yksi välipalkka ja lopussa takapalkka. Pätevä. Myös yksi vauhtiluoksari, tosi kiva. Lisäksi treenattiin illalla sisällä hyppyä ja niitä seisomisia siellä takana. Jospa nyt aloitettaisiin siitä että antaisin kokeessa koiralle hypyn jälkeen tarpeeksi äkkiä sen käskyn, vaikka?

Oikeasti loma alkaa kohta. Ja on Nemonkin kannalta vaikka mitä suunnitelmia ;) noista paikkisnousuista piti sanomani; löydän niistä positiivistäkin, koira ei ole enää noussut paineistuneen oloisena. Lähinnä vähän röyhkeänä. Yksi aamu yristi varastaa palkalle ja toisena aamuna nousi syömään maasta jotain. Ja kun karjaisen kaukaa maahanmenokäskyn, menee ja kattoo vaan aijaa enkö saanutkaan nousta. Katsotaan katsotaan mihin suuntaan lähtee menemään.

nyt on mentävä

Ei tässä muuta kuin että muutamat suosikkikuvat eilisen lenkiltä. Näitä samankaltaisia kuvia paljon lisää, varmaan laitan tuleviin postauksiin. Kerrankin onnistui kuvat, malli oli otollisella tuulella ja sääolosuhteetkin hyvät.

On se mukavaa, kun ollaan oltu tekemättä mitään. Treenataan silloin kun minä jaksan tai muistan, liikaa hommaa kaiken kanssa juuri nyt. Chillillä asenteella ensi viikon kokeeseen. Päätin nyt, että en enää ota tätä harrastusta niin vakavasti. Onhan se enemmän kuin mukavaa saada ykkösiä ja hyviä pisteitä ja voittoja. Lopulta, mitä merkitystä niillä on? Minkä vuoksi niitä ykkösiä yleensä keräillään, oon joskus miettinyt. Jokaiselle varmaan eri asioiden takia. Yhtenä yleisenä tuli mieleeni, halutaanko niillä todistaa että koiran kanssa on oikeasti tehty jotain? Enemmän itselleni merkitsee se, että koiran kanssa on kiva tehdä, kivaa harrastaa, ei mitään sairasta pakonalaista menestymisen hakemista. Käydään nyt nuo kokeet ja jos ei tule ykkösiä, mitä sitten? Sitten mennään joskus seuraaviin kokeisiin.

Katsotaanko, muutaman päivän päästä vouhkaan täällä perkele nyt jossei niitä ykkösiä tule!! Yritän olla vouhkaamatta.

Tämä alimmainen kuva, tässä on sitä jotain! Mikään kuvausreissun otoksista ei tehnyt itseeni suurempaa vaikutusta kuin tämä, tässä on sitä jotain.

Tulipa vielä mieleeni, että ne harvat ja harkitut treenit on mennyt todella kivasti. Nemppalainen makaa jo 20m päässä minuutin, mm. tänä aamuna. Ei huomioida lonkalle kellahtamista ja mahanalusen hetkellistä tutkimista, se makasi silti. Kirkonkellojen pauhatessa vieressä ja kovassa tuulessa. Hienoin mies.

On ollut vaan niin kivaa lenkkeillä pikkueläimen kanssa pitkiä lenkkejä joilla se saa olla melkein koko lenkin irti. Oon jotenkin taas oppinut arvostamaan Nemoa entistä enemmän mahtavana kaverina, ilman hulluja harrastuspaineita. Paras se on. Vaikka ei ikinä olisi tk1 tk2 mva yms... Tärkeää informaatiota sisältävä kirjoitus.

äksöniä kiitos

Joo kaipaisin jo takaisin treenikentille ja muiden kanssa lenkille ynnä muuta. Jätän nyt tämän viikon treenit välistä ihan varmistaakseni ettei tartu mitkään nenäpunkit. Harmittaa kyllä agitreenien puolesta, no can do. Pitää nyt katsoa kenen koirien kanssa päästää Nemon tekemisiin tämän jälkeen, sillä joltainhan se punkki tuli.

Ollaan tokoa treenailtu vähän. Mulla on ehkä tokon kannalta nyt liiankin chilli asenne, treenaan vähän sitä ja tätä. Kaikissa treeneissä ollaan lähinnä pidetty ihan hemmetin hauskaa. Huomenna voisin tehdä kisamaisemmat treenit epäsäännöllisillä yllätyspalkoilla.

Takapalkka voi olla meidän paikkamakuiden pelastus, mahtavaa. Aloitin treenaamisen aika alusta, 20m ja ensin aikaa 10s, sitten lisään siihen aina kymmenen sekuntia. Tänään jo puoli minuuttia, supervautsi.

Näillä näkymin meillä on viralliset kokeet 29.5 ja 7.6 sekä möllit 2.6. Mölleihin laitoin tuon luokkaan jossa saa palkata, niitä palkallisiakin kisakokemuksia. Jag hoppas oikeasti että näihin kokeisiin päästään, pakko.

Aamupäivällä otin Nemon viikon tauon jälkeen mukaan juoksulenkille, karvanorsu juoksi kuin vanha tekijä. Käyttäytyminenkin oli hienoa, mikä parasta, herra vielä veti koko alkumatkan aivan täysiä. Nämä omat canicrossailuvarusteet, sidoin remmin vyötärölle ja menoksi. Minkä kumman takia ihmiset katsovat niin pahasti kun juoksee pienen koiran kanssa, niin rääkkäystähän se on... :D

negative to positive

Viimeisimmät päivät on lähinnä nyt vaan mennyt Nemon osalta lagaillessa. Koiralla ei ole ollut kauheasti puuhaa. Tehtiin torstaina ja perjantaina lyhyempiä lenkkejäkin kun karvakansalainen vaikutti niin tukkoiselta ja pärski paljon. Aivastelu on onneksi loppunut kokonaan, jes se vahva loishäätölääkitys taisi siis tehota nenän asukkaisiin. Edelleen jyrsii tuo eilisestä kokeesta poisjääminen, nooh. Kyllä niitä uusia kokeita tulee. Tosin ei välttämättä edes sen verran nyt keväällä, että ehdittäisiin saada koulari. Mutta onhan tässä koko loppuvuosi aikaa!

Eilen olin koko päivän poissa himasta ja kun saavuin illalla, lähdettiin heti Nemon kanssa lenkille ja treenaamaan. Oikein supersiistit treenit kyrölän koulun kentällä!
Mulla ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa joten treenailtiin vaan seuruun käännöksiä, oikeapaikkaisia peruksia, tolpankiertoja sekä muutama paikkis.
Kiertäminen oikealta lähetettynä Nemolle on supervaikea. Meni todella kauan saada se kiertämään tolppa edes kerran, koira kiihtyi niin koville kiekoille että alkoi karjumaan. Mutta kiersipä lopulta sukkelastikin! Seuraamiset oikein kivoja, ei moitittavaa. Voisin kai vähän enemmän kiinnitellä paikkaan ja kontaktiin huomiota mutta kun tykkään juuri nyt tuosta. Palkkailin epäsäännöllisesti. Paikkikset ok, takapalkalla lyhyitä. Yksi superluoksari, vau jättihieno! Koira oli suurimman osan lenkistä vapaana ja lujaa meni.

Tänään kaksi tosi pitkää lenkkiä ja paljon vapaana hengailua, Nemo tykkäsi. Sääkin juuri sopivan viileä spurttailuun. Alkuillasta treenit koulun pihalla, teemana paikkikset ja tolpankierrot sekä kontaktit. Kankeasti lähti taas oikealta kiertämään, muutaman jälkeen oikein sutjakasti hienoa! Puupölkkyjen päällä kontakteja, tosi päteviä. Paikkiksia taas sitten takapalkalla, kahdesti 20m 10s ja sitten 20m 20s. Valtavan hyviä. Tää takapalkka voi pelastaa meidän makuun. Loppukuun kokeeseen pitäisi ehtiä saada makuu kuntoon. En vaan tiedä koiran mielentilasta...
Nooh, jatketaan tulevina päivinä! Kyseiset viimeiset kouluviiko tulee vaan olemaan niin hemmetin kiireisiä että kattoo milloin kerkeää repiä aikaa blogin päivittämiselle.

koevideot

Tässä nyt eka video siitä viime viikon kokeesta, toinen tulee jossain vaiheessa. Tuonkin lataamisessa meni varmaan tunti. Kommenttia otan mielelläni vastaan. Remmiseuruun alku oli krhh varsin sähläävää ja mielenkiintoista. Rakentavaa palautetta vaan tulemaan, tiedän että katsotte kuitenkin.. Ekassa videossa huomaa hyvin mun mokaamiseni hehheh. Apua kuin hyvin kuulee tuomarinkin kommentit, nooh miten vain.

Meiltä jää nyt valitettavasti tämän päivän koe pois, Nemppa oireilee hyvin nenäpunkkiin viitaten ja tänään sai nuo lääkkeet. Nyt jonkun aikaa erossa muista piskeistä ettei enää tartu, kattoo ensi viikon treeneihinkin menemisiä. Ei voi mitään, okei, hieman harmittaa että tuo koe jää pois. edit/ toinenkin video lisätty! Kauhistelin tässä miten hurmaavan häiriintyneeltä kykeneekään tokoillessa näyttämään :)

agiraporttia ja muutakin

Tänään oltiin taas agitreeneissä. Ja kaikki kyllä huomasivat että Nemo oli ihan pihalla, ei ollut ollenkaan oma itsensä. Koira on oikeasti sekoillut koko päivän, alkoi aamulla kun tyyppi karkasi chillahuoneeseen syömään noin rikkalapiollisen chinchillanpaskaa ja karvaa. Nooh, siitä saakka se on aivastellut hulluna koko päivän. Treeneissä koira haahuili ihan omissa maailmoissaan, nuuski, haaveili, kävi moikkaamassa vääriä ihmisiä. Mutta kyllä se ihan kivasti tekikin sitten lopulta.

Alkuun tehtiin Tiian kanssa takaakiertoa esteelle. Nemon kanssahan oon treenannut tolppien ynnä muiden kiertämistä, tosin ainoastaan vasemmalta lähetettynä. Ja joo sen kyllä huomasi. Oikealta lähetettynä koiran oli tosi vaikea tajuta mitä siltä halusi, vasemmalta meni niin sujuvasti. Mutta lopulta meni hyvin oikealtakin.

Sitten jälleen keppejä. Aluksi usemmat epäonnistuneet toistot, sitten ohjasin pari kertaa keppien läpi tosi tarkasti ja huolella, sen jälkeen alkoi sujumaan. Nemo tsiigaili itse keppejä ja suoritti tosi kivasti! Jesjes.

Vaihdettiin kentän toiseen päähän Katin luokse. Ensiksi rengasta ja putkea, Nemon kanssa ei otettu molempia kun putken kanssahan oli viimeksi alkuun ongelmia. Rengaskin takkuili vähän, mutta lähti nopeasti sujumaan. Nyt agitreeneissä mun on tosi tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että lähetän koiran esteelle vasta kun se itse oma-aloitteisesti katsoo estettä (eli tässä tapauksessa targetin kanssa odottavaa henkilöä esteen toisella puolella..). Tokosta on vaan jäänyt tavaksi että katsekontakti on ehdottoman hyvä asia kaikessa :D Putki meni oikein kivasti. Lopuksi vielä kontakteja nyt ihan normiasennossa olevalla puomilla, kivasti piski toimi.

Oli tosiaan haahuiluista ja jatkuvasta boksikarjunnasta huolimatta mukavat treenit. Uskon että kuumuudellakin oli osuutta asiaan piskin aivottomuudessa.

Tokojuttuja ollaan tehty vähäsen. Jäävien kertailua takapalkalla, imutusseuruuta sormet verillä.... paikkiksia olen pikkuhiljaa alkanut jatkamaan, tällä kertaa takapalkalla. Hyvin pelaa, ainakin toistaiseksi. Nyt alkoi vähän jänskättää ja mietityttää - lauantain kokeen alokasluokassa on vain yhdeksän koiraa, vähänkö kiva juttu. Mutta lauantaiksi on luvattu sadetta, toivottavasti muuttuisi vielä.

that's why i smile

Tänään toinen virallinen tokokokeemme Espoossa, tuomarina Timo Pussinen. Alokasluokassa 18 koiraa joista muutama oli poissa, me olimme numerolla 13. Oltiin aamulla jo hyvissä ajoin koepaikalla, Nemo kävi kunnon kierroksilla heti päästyään autosta ulos. Hengailtiin koko luoksepäästävyyttä edeltävä aika kehän laidalla ja Nemo ehtiä tottua meininkiin. Päätin jo aikoja sitten sen, etten tee sitä makuuta enkä mieltäni muuttanut. Luoksepäästävyys käytiin tekemässä ja sitten livahdettiin kehästä ulos. Jouduttiin venailemaan omaa vuoroa jonkun aikaa, mutta sekin aika kului nopeasti :)

Luoksepäästävyys 10 aivan täydellinen, ei mitään moitittavaa.

Paikallamakuu 0 ei siis tehty kyseistä liikettä.

Hihnaseuruu 7,5 pisteitä pois remmin kireydestä, hyvä minä. Alussa meinasin käännöksessä kompastua omiin jalkoihini... muuten aika kivaa menoa. Omat käännökset tässä kuulemma loivia (jälleen hyvä minä).

Vapaana seuraaminen 8 paljon kivempaa menoa! Hieno piisoni, mikä into! Lopussa mokasin sen, että vapautin koiran ennen liikkeenohjaajan kiitosta, tästä tuomarilta huomautus. Oli kumminkin reilu kun ei paljoa siitä pisteitä laskenut.

Liikkeestä maahanmeno 9 Nemo meni maahan!!! Piste pois omasta vauhdin hidastuksesta.

Luoksetulo 9,5 tajuttoman hieno. Puoli pistettä vinosta perusasennosta.

Liikkeestä seisominen 9 kuulemma sen verran hidas, muuten hieno.

Estehyppy 7 no hitsit tämä taas vähän feilasi. Kuten videolta näkee koira tuli railakkaasti vastaan ja kaiken lisäksi iski ahterin maahan. Nooh.

Kokonaisvaikutus 9 tuomari kehui kovasti ja sanoi että koira selvästi nauttii tekemisestä ja kuuntelee mua mielettömän hyvin. Ohjaaja kiinnittäköön omiin touhuihinsa huomiota!

Eli ALO2 144,5p. Kymmenen pistettä enemmän kuin edellisessä kokeessa!

Jees! Olen enemmän kuin tyytyväinen! Maailman hienoin tokopiisoni! Ja kyllähän liikkeiden numerot nousi vähän edellisestä virallisesta kokeesta ;) ja tuli enemmän pisteitä vaikka ei tehty edes makuuta. Mullakin oli oikeasti sairaan kivaa siellä kehässä koiran kanssa kun se toimi niin siististi. Olin ottanut heti alkuun paljon rennomman asenteen ja se näkyi. On se Nemo vaan pätevä eläin. Oltaisiin saatu ykkönen jos paikkis olisi tehty ja olisi tullut vaikka esim kymppi. Olen vaan niiin iloinen koiran yllä pysyneestä viretilasta ja iloisuudesta. Innostin piisonia kunnolla ennen kehään menoa ja se toimi. Kun päästiin pois kehästä, suuret ruokapalkat vaan. Hyvänä palkkana taisi toimia loppuun myös Leian kanssa riehuminen.. onnea ykköstuloksen saaneille, varsinkin Lauralle ja Leialle jotka sijoittuivat kolmansiksi! Tästä on nyt taas hyvä jatkaa seuraavaan kokeeseen, joka tosin on jo ensi viikolla...

ps. videoita saatte nähdä jos saan niitä ikinä ladattua. Nimim tunnin yritin niitä tässä ladata.

have a little faith

ei me olla kuin muut, meillä ihan omat jutut on

Mistäs aloittaisin. Kovin moni on päässyt osalliseksi mun paikkamakuukriisittämisestä. Ja muutama kaveri jopa siitä, kun uhkasin lopettaa koko typerän tokon harrastamisen. Onneksi en tullut purkamaan itseäni niinä epätoivoisina hetkinä tänne blogiin, olen kauhean tyytyväinen siitä. Eilen olin vielä niissä fiiliksissä, että perun koko kokeet. Mutta ei. Mitä turhaa jättämään niitä välistä jonkun paikkamakuun takia. Luultavasti käydään tekemässä muut liikkeet ja jätetään makuut makoilematta. Saanpahan ainakin oman jännitykseni kuriin ja yksilöliikkeet voi mennä edes jotenkin. Ja ne, jotka katsovat meitä kieroon tämän takia ettei tehdä paikkiksia, niin katsokoon. Paljon fiksumpaa olla makuuttamatta koiraa, josta tietää että se nousee. Pilaa oman ja muiden suorituksen.

En aio luovuttaa tuon paikkiksen kanssa, se on vielä joskus kunnossa. Vielä joskus meillä on se yksi ykköstulos alokasluokasta. En ole missään asiassa kovin luovuttavaista sorttia, joten en tässäkään :) sen enempää nyt ei tästä tokosta.

Sunnuntaina trimmasin kaverin superhyvillä roselinen saksilla Nemon. Karvaa lähti vieläkin ihan sairaasti. Nyt jos saisin viimeistään kesän kuluessa hankittua omat sakset niin leikkaisin siitä eteenpäin Nemon itse. Näyttelyihinkin, ihan sama, harjoittelemalla oppii! Vaikka itse sanonkin, lopputulos oli tosi kiva. Rungosta sain tosi tasaisen, päähän tuli korvien kohdille epämiellyttäviä lovia kun piski luimistaa korvat aina kun niitä leikkaa..

Eilen eläin oli mun mukana juoksulenkillä, vähän kehnommalla menestyksellä kuin muuten. Toiset koirat oli hemmetin haastava ohittaa juosten. Nooh, opettelua. Voisin ottaa ihan tavaksi että otan Nemon kerran viikossa mukaan juoksemaan.
Käytiin eilen myös Liisan ja tollopoika Foxin kanssa lenkillä. Hurmaavan isopäinen kakara esiintyy kuvissa. Oli veikeä tapaus, Nemo ei todellakaan välittänyt..

Tänään oli sitten agikurssin toinen kerta. Ja onpa muuten tosi toukokuinen sää, näpit jäätyi totaalisesti. Alkuun treenailtiin kontakteja alas otetulla puomilla. Me Nemon kanssa ekoina vuorossa. Nemo teki tosi hyvin siihen nähden, että treenattiin näitä viikon kuluessa kotona ehkä kaksi kertaa? Pysyy asennossa vaikka menisin kauemmaskin. Käskysanana pinta. Testasin myös ilman käsiohjausta ja vautsi, Nemo hakeutui itse puomin päälle!! En olisi uskonut, vaau.

Rengasta. Käskysanaksi muistaakseni läpi (sekoitin keskenään vielä treeneissä putken ja renkaan käskyt jei). Aluksi ihan läheltä käsiohjauksella ja targetilla. Biisoni oli tosi hieno! Yhden ainoan kerran kun jätin liian kauas istumaan ja lähetin, yritti tunkea väärästä välistä. Muuten loikkasi hienosti renkaan läpi. Otettiin sekä targetilla että käteen tulemisella. Olipa hieno mies.

Kentän toisessa päässä sitten keppejä. Näissä olikin Nemolla pähkäiltävää. Annoin koiran itse yrittää tajuta pujottelun ideaa, nooh meni vaihtelevasti. Monta kertaa livisti väärästä välistä. Sai targetilta palkan ainoastaan onnistuneista suorituksista. Ohjailin jonkun verran. Selvästi Nemo on kuitenkin alkanut oivaltamaan keppien ideaa. Vähän.

Sitten olikin tämän treenikerran haasteellisin juttu, putki. Aluksi menin itse putken toiseen päähän ja ohjaaja (hyvä nimimuisti minulla...) piti Nemoa kiinni. Piski otti melkoiset kierrokset vaikka näki mut putken läpi, tuli muutaman kerran sivukautta mun luo. Lyhennettiin putkea ja namia putken sisään. Hiippaili varovasti putkeen syömään namit, olin tyyliin itse puoliksi putkessa Nemoa vastassa ja kiljuin sille kehuja ja palkkasin. Nopeasti Nemo oivalsi ettei se ollutkaan mikään pelottava juttu ja putki alkoi mennä oikein kivasti. Putken käskyksi vaan putki, hypyillä yli. Sitten otettiin hyppyjä muutamat putkeen, ne hienoja. Hypyltä putkeen olikin haasteellisempi juttu, hypyt kyllä meni mutta putken kiersi muutamasti. Pian alkoi näiden kahden esteen ketjutuskin onnistua, jees.

Loppuun vielä muutaman kerran kepit ja putki, saatiin viimeiseksi onnistuneet suoritukset.

Oon hurjan tyytyväinen Nemoon jo nyt tuolla agikurssilla, on se vaan pätevä. Ja tänään meni kotona jo ihan sekaisin kun tajusi että lähdetään treeneihin. Nyt pitäisi muistaa treenailla niitä kontakteja. Ja kiertämisiä.