no vielä yks

Yläkuvassa Nemo perusfiiliksissä! Tänään illalla Susanin ja Ruutin kanssa treenit yhteiskoulun normikentällä. Voi hitsi että oli kuuma. Pikkubiisoni tsemppasi silti hienosti. Hyvää häiriötä, kun Hessu oli mukana :)

Tehtiin taas perussettiä, stoppeja, kaukoja, paikkista ja nyt seuraamistakin. Stopit oli ihan ok, tein ihan alkeistreeniä ja silti tuppasi liikkumaan, vaatii nyt paljon treeniä. Jämähdin yhdessä vaiheessa hinkkaamaan liikaa liikkeestä maahanmenoa. Kaukot normikivat. Paikkis oli 1min, kolmen metrin päässä olin ja kehuin kokoajan. Ruut vieressä. Nyt Nemppa ei ottanut mitään paineita, hienoa. Ja oli siis takapalkka. Susan käskytti pienen seuruupätkän, nyyh sikailua. Edisti ja poikitti. Alussa heti korjasin. Ja silti annoin tosta huonosta superpalkat, juuri näin.

Kaikkiaan kivat treenit oli, vaikkei kaikki mennyt ihan pilkkua viilaten! Kiitti treeniseurasta!

Käveltiin keskustasta sitten kaverille kastelemaan kukkia, minun epävirallinen kesäduunini. Siinä kestikin yli puoli tuntia, niin sairaasti kukkia. Nemo on niin ihana kun se osallistuu, ensin se tutki koko pihan. Ilkeänä kastelin sen vesiletkulla ja pian koira juoksi minua karkuun kun näki letkun kädessäni... pian uskaltautui nurmikolle ja laitoin vesisuihkun tulemaan ihan sumuna, Nemppa meni seisomaan siihen alle haha!

Loppukastelun ajan piski hengasi varjossa kuistilla ja kun sain hommat päätökseen ja sanoin koiralle "moi", se sekosi. Tyyppi loikkaa täysillä mua vasten ja lähtee spurttaamaan miljoonaa ympäri pihaa. Ihana ihana päätön piski. Sille saa niin aina nauraa.

Nyt tuleekin muutama koiraton päivä, lähden kaverin kanssa mökille turkuun, palailen kyllä jo perjantaina :) tosi hassua lähteä reissuun ilman eläintä, se on yleensä aina siellä missä minäkin.. ai minäkö koirariippuvainen. Olis huomenna vielä pakko ehtiä pestä se, turkki ihan sairaassa kunnossa. Joo, en ole vieläkään saanut hommattua niitä trimmisaksia. Loppuviikosta! Pakko päästä leikkelemään. Turkki on nyt muutenkin kuin perrolla heh.

hei kaikki irti tästä nyt

Eilen lähettiin kolmen pintaan Ainon ja Emman kanssa lenkille. Huomattiin vasta tien päällä, että oli sairaan kuuma ja meillä kummallakaan ei ollut vettä mukana.. uhmattiin hellettä tai lähinnä koiria ja suunnistettiin ristinummen lenkille. Päästiin onneksi varjoisaan metsään miljoonien hyttysten joukkoon. Kun päästiin metsästä ulos, kunigasideana houkutella koirat viilenemään yhteen suhteellisen syvään ojaan. Aino meni edellä Emmaa houkutellen. Nooh, Nemo on rakastunut Ainoon täysin lähinnä tämän namien takia ja yritti esimerkiksi hypätä viemäriputken päältä. Arg, en voinut muuta kuin ottaa yli-innokkaan pikkusepon kainaloon ja lähteä laskeutumaan ojanpengertä. Kaikki voivat jo tässä vaiheessa varmasti arvata mitä tapahtui, kaaduin melko komeasti ojaan melkein lytäten eläimen kainalooni.. iskin varpaani johonkin kiveen ja sain polveen kivat mudat ja muuta kivaa. Selvittiin kumminkin ojasta elävinä pois ja lenkki jatkui vielä, yhteensä oltiin kolme tuntia. Olipa Nemppa illalla poikki!

Tänään aamusta vihdoin kunnon treenit seuranamme Janessa ja Wili, kiitti seurasta! Yhteiskoulun normikentällä. Oli jo tosi kuuma. Olin suunnitellut treenit hyvin jo edellisenä iltana, joten kaikki meni enemmän kuin putkeen. Nemo oli lämmöstä huolimatta sairaan innokas ja treenasi niin hyvällä fiiliksellä. Häiriötäkin oli, vissiin riparille lähteviä nuoria kirkon parkkiksella. Olin suunnitellut treenit siten, että eka treenattiin Nempan kanssa kolmea juttua, sen jälkeen Janessan ja Wilin vuoro oli tauko, ja sitten Nemon kanssa taas kolmet jutut.

Ekassa setissä oli ensiksi paikkamakuu, tosi lyhyt. Takapalkka. Kävin varmaan jonkun 25m päässä ja tuntu jo alussa ei se on noussut. No eipä ollut, chillasi siellä ihanasti läähättäen. Hieno mies!

Perään kaukot, kolme toistoa molempia. Vähän ennakointiongelmia, ei mitään muuta. Omasta mielestäni superhienot, pitäisi kasvattaa etäisyyttä ja sitten alkaa yhdistelemään. Nythän otan vaan istumisia putkeen ja maahanmenoja, molempia erikseen.

Vielä liikkeestä seisominen, jota ennen vahvistelin stoppia. Eipä toiminut, vaikka takapalkka. Istui. Uusiksi mukaan, pysähdysapu, wörkki. Jeees.

Örkki aitaan kiinni huilaamaan eli suomeksi huutamaan. Seisoskelin vähän kauempana ja välillä ärähdin sille, ei, huutaa päin naamaa...

Tokassa setissä ekana luoksetulo, palkkasin suoraan vauhdista. Tosin vauhti hiljeni kun laskin käden aikasemmin palkatakseni. Mutta joo makee vauhti oli!

Kapulointeja, ei normihyviä, laimeeta mutta olin tyytyväinen, yritykset hyviä. Pudotteli usein mutta vaadin nostamaan uudestaan ennenkuin palkkasin. Vielä paikkis, 5m 45s Wilin vieressä. Hieno. Ja takapalkka oli.

Kävästiin vielä pikku lenkki rantapuistossa. Nyt illalla tehtiinkin vähän pidempi lenkki, vähän yli pari tuntia, laajensin peltolenkin kiertämään vielä k-raudan takaa. Piski väsynyt :)

it's a new day in a new land

Eilen aamulla lähettiin Nemon kanssa junalla kohti Mikkeliä. Vietettiin juhannus siis mummolla. Ihan rentoa juu oli, syötiin ja chillailtiin. Ja oli mukava iso piha jossa pitää piskiä irti. Käppäiltiin myös paljon ympäristössä (kuollut paikka ei ketään missään) ja kaupungilla ja satamassa.

Oon niin tyytyväinen ja ylpeä, että mun koira on noin hieno matkustaja. Junassa se ehkä ekat kymmenen minuuttia katselee ympärilleen ja sitten se käy nukkumaan mun jalkoihin. Sentään eilen kun mentiin, elukkavaunu oli ihan täysi! Mun oli pakko laskea ne koirat, kymmenen. Mm. sakemanni, runsaasti shelttejä ja 8vko ikäinen syötävän ihana bichonpentu. Ja oli oikeasti aika meininki, meidän edessä vielä varsin levoton koira, mutta ei Nemppaa haitannut. Mainio.

Mummolla Nemo sekosi täysin "HAHAA TOIKIN ON TÄÄLLÄ" juoksi ensimmäiset pari tuntia urveltaen ympäri taloa.. pihalla sama. Eilen tehtiin aika perusteellinen treeni mutta siitä lisää myöhemmin.

Yö olikin ehkä hauskin, yrittää nyt nukkua siinä lattialla parin kuorsaavan vieressä ja sitten koira on ihan tikkana hereillä viideltä ja nuolee kaikkien lattiallanukkujien naamat ja alkaa karjua. Käytiin sitten ulkona ihastelemassa kaunista kesäaamua. Tää tulomatkakin meni hyvin, ihana olla kotona!

Muuten, paikkamakuukriisi otti taas jatkuakseen keskiviikkona. Nousi ohjatuissa treeneissä. Torstaina treenatessa nousi myös. Eräs kaveri (kiitos :D) valaisi vähän asiaa ja ehdotti että entä jos koira on kipeä? Jos sillä on vaikka jotain lihasjumeja ja siksi epämukava maata? Kun nousee niin epämääräisesti. Oon aina vaan ajatellut että ei se nyt voi siitä johtua että koira on kipeä, ei se sen takia nouse. Entä jos nouseekin? Voi olla kaukaa haettu, mutta tääkin ois hyvä sulkea pois. Agin takia on muutenkin pitänyt varata hierojalle aikaa ja yleisestikin, nyt vielä yksi hyvä syy siihen lisäksi.

treeniä ja treeniä vaan

Tää päivitystahti on nyt vähän hidastunut, mikä meinaa taas sitä että tähän postaukseen tulee sairaasti asiaa. Viikonloppu vaan oltiin sen kummempia puuhaamatta, ei treenattu kolmeen päivään!! Sunnuntaina kyllä pesin piskin ja trimmasin noilla tosi hyvillä saksilla - ne ei edes välillä leikkaa sitä karvaa, se karva vaan taipuu siellä välissä. Olisi aika hankkia kunnon sakset. Nakkijälkiä kyllä mahtui kolme viime viikolle. Mutta joo nyt nää kaks päivää muuta ollakaan tehty kuin reenattu...

Eilen aamusta yhteiskoulun tekonurmikentällä, vissiin vasta toinen kerta kun treenattiin tuolla kentällä. En ikinä vaan jotenkin mene siihen, aina sille normikentälle. Sidoin Nemon hetkeksi maaliin ja suunnittelin vielä pikaisesti. Oli huonot kuivat namit mukana, ja heti huomasi että vire normia alempana, vaikka kuinka yritin nostaa.

Seuraamisia imuttamalla, jooo jännittävää ei kovin kivaa menoa.

Paikallamakuu oli aivan tajuttoman hieno!!!! Vaan yksi makuu ihan normipalkoilla. Alkanut toden teolla tepsimään tämä, että per treenikerta korkeintaan kaksi paikkista, joista toinen ehkä pitkä. Ei siis yhtään turhaa hinkkaamista, ei mitään nyt miljoona makuuta syksyyn mennessä. Ei se toiminutkaan meillä, näin paljon kivempi. Siis noin 13m etäisyys, 1min 40s. Palkka 17s kohdalla. Alussa vähän nuuskutteli, odotin rauhoittumisen ja menin palkkaamaan. Voi tajutonta mieletöntä mahtavinta miten hienosti Nemppa makasi palkan jälkeen! En ole nähnyt sen tekevän noin levollista makuuta varmaan kuukausiin?! Tyyppi vaan chillasi rennosti siellä, jopa nauroi (eli läähätti tietyllä tyylillään), silmätkin puoliksi kiinni. Kuka on paras kuka.

Kaukot oli hmm huonommat, olin unohtanut alustan kotiin ja takapalkkasin kännykän päältä.. kyllä hätä keinot keksii. Istumaannousut vähän vajaita. Muuten jees.

Illalla myöhemmin vielä innossa koulun pihalla. Piha oli täynnä jotain riehuvia kakaroita, kuin raivostuttavaa.. loppureenissä riehutin vaan Nemppaa ja kutsuin käteen, yhdessä jätössä yksi pentu tuli liian lähelle, säikäytti eläimen joka karjaisi pennulle lujaa ja pinkaisi luokse. Näin.

Sama setti. Nyt parempaa palkkaa. Seuraamisia jälleen imuttamalla, ihan sairaan hienoja. Pitäis vaan olla rautahanskat kun treenaa noin, sormet verillä. Paikkis, 15m lyhyt aika etupalkalla, hieno. Lisäksi kaukoja nyt kunnon takapalkalla. Piirsin maahan taas viivan ja laitoin koiran takatassut siihen. Molempia vaan kaksi toistoa, ihan sairaan hienoja. Ei liikkunut sitten yhtään. Lisäksi kiertoja ja kontakteja.

Tänään sitten aamusta tallattiin jopa kyrölän kentälle saakka treenaamaan. Okei ei se kaukana ole, kilsa. Mutta yleensä oon laiska ja treenaan lähikentillä.. häiriötä oli, joku kuorma-auto tyhjensi jotain keräyslaatikoita parkkiksella ja viereisen päiväkodin pihalla lapset mellastivat. Nakkipalkat mukana. Nemppa hetkeksi taas aitaan ja kertasin vielä aikaisemmin suunnittelemani treenit. Piski irti ja vähän riehumista, sain sen spurttailemaan minibiisoniralleja mun ympärillä, tyyppi karjui ja loikki. Intoa on!

Ekaksi seuraamisen käännöksiä (olin piirtänyt maahan hienon neliön). Alkuun vasureissa pahaa peränheittoa, parani nopsaan. Oikeat tosi hienoja. Pyrkii vaan tossakin edistämään.

Paikallamakuu 2min 10s, kahdella palkalla 20s ja 1min 20s kohdalla. Etäisyys oli jotain vähän yli kymmenen metriä, en nyt muista ollenkaan tarkalleen. Ja taas aivan superpähee. Viimeaikoijen makuutreeneissä mulla ei ole edes käväissyt mielessä, että se nousisi. Kun ei se nouse.. oon kovasti miettinyt, mitä oon tehnyt eri tavalla kuin tossa keväällä jolloin koira nousi jokaisessa treenissä vähintään kerran. Ennen kuin jätän koiran, oon hengitellyt joskus varmaan puolikin minuuttia rauhallisesti ja korostetusti sisään ja ulos ja yrittänyt olla joku maailman rauhallisin. Oon kehunut koiraa vaan tosi rauhottavasti. En tiedä vaikuttaako nää, mutta se on parantunut huimasta.

Lisäksi stopin kertaamista, ei mitään ongelmaa alun jälkeen, alussa vaan yli-innokas jolloin ei tajunnut että kyseessä on stoppitreeni, painoi takamusta jalkaa vasten, yritti seurata ja tarjoili kaikkea.

Tänään oli sitten agilitykurssin vika kerta. Juteltiin treenikaverin kanssa siinä ennen treenien alkua että näyttäisi uhkaavasti siltä, että takakentälle on rakennettu rata... ja oikeessa oltiin, vikaksi treenikerraksi ohjaajat järjestäneet pienen hyvin epävirallisen kisan, jossa treenikaverit antaa pisteitä. Kauheeta, miten alkoi jännittää kun tutustuttiin rataan. Mietin jo siinä vaiheessa, että ei Nemo ikinä mene putkia saati muuta. Jännitti muka enemmän kuin tokokisoissa, ja haloo joku alkeiskurssin sisäinen möllikisa?! Oltiin vasta tokavikoina vuorossa. Nemppa oli kovasti huutanut koko alkuajan boksissa ja kerännyt kiekkoja. Koira meinasi oikeasti revetä käsiin, kun hain sen. En jaksanut tehdä mitään ratapiirrosta enkä osaakaan, joten saatte yrittää ymmärtää selostukset...

Lähdössä Nemo yritti eka varastaa, laitoin takaisin ja aloin venaamaan että koira katsoisi estettä. No, en jaksanut lähetin vaan menemään. Fiksua. Kaksi ekaa hyppyä tosi hienosti, sen jälkeen käänsin oikealle putkeen, supervauhdilla putki läpi ja sitten kielsi putken jälkeen olevan esteen, uudella heti yli. Siitä kääntö toiselle esteelle, jonka jälkeen tosi hienosti meni sen ekan hypyn jälkeen suorassa linjassa olevat kaksi uutta hyppyä. Sieltä makeella vauhdilla pidempään putkeen jonka jälkeen hyppy, valssaus ja putkeen - tai yritys, koira kielsi. Uudella heti sinne, sitten kielsi ekan esteen, heti uudesta yrityksestä meni ja kaksi vikaakin kivasti. Ainoa vaan, että se haki kiinni mun käteen kokoajan.

Piru vie oli hauskaa, vaikka en jälkikäteen muista omasta touhustani radalla mitään. Piisoni on tainnut syttyä lajiin, sillä oli oikeasti sairaan hauskaa ja mikä vauhti! Oli armeliaita treenikavereita ja antoi hyviä pisteitä, joten sijoituttiin jaetulle toiselle sijalle Nelli- tollerin kanssa! :) tulipa hyvä fiilis kumminkin.

Lopuksi käytiin läpi vielä radalla ilmenneitä ongelmakohtia, Nemon kanssa lähinnä sitä kolmen hypyn suoraa jossa irtoamisongelmia. Treenaukset meni tosi hyvin, lähinnä kun muutin ohjaustani. Nyt täytyy muistaa vaan suora linja siinä, ja etten koukkaa esteiden eteen ohjaamaan koiraa kun en luota siihen. Ja irtoamistreeniä, paljon!

Päästiin siis KAT:in jatkoalkeiskurssille, joka alkaa elokuussa, ja sitä myöten koejäseniksi seuraan, tosi hienoa. Ei tartte lopettaa tätä harrastusta kun vasta alkoi saamaan kunnolla juonen päästä kiinni.
Lisäksi Nemppa sai tänään tehosterokotukset, eikä se tosiaan hidastanut vauhtia tuolla agikentällä. Ihankuin sillä olisi vaan mennyt normia lujempaa.. pähee. Samalla tuli vihdoin hankittua eläimelle passi, jos nyt tehdään yksi Viron reissu heinäkuussa. Nemon kulmahammas myös tsekattiin, nyt käydään elo-syyskuussa hammaskontrollissa ja katotaan operoidaanko jotain.
En vastaa kirjoitusvirheiden määrästä, väsyttää liikaa!

we never get tired

Kuvat kertoo, oltiin tänään liikkeellä Ainon ja piskien kanssa. Muistan miten riemuissaan Nemo leikki talvella Emman kanssa, enää ei kiinnosta.. kuuma, ja huono juoksualustakin tietty kun ei oo lunta.

Lähettiin hautausmaan metästä ja mentiin kivoja metsäpolkuja. Se eka ei vaan ollut kiva, jos pysähtyi sekunniksikin oli oikeasti viisimiljoonaa hyttystä kimpussa. Käytiin myös jollain tosi kivalla peltotiellä, olisi voinut kuvitella olevansa ihan täysin maalla! Käveltiin Nemon kanssa sieltä kaupalta vielä himaan, saipa pikkupiski hyvän lenkin.

 Tätä mä nauroin.. tommonen siellä metsässä oli ja Nemo tietty heti loikkasi sen päälle.

Keskiviikkona treenattiin. Aamusta sisällä avoimen juttuja eli kaukoja ja noutoa. Rakastan noita kaukoja! Siirryin käyttämään takapalkkaa, ihan vaan neljä toistoa istumista sekä maahanmenoa takapalkalla. Ja voi voi se on niin hieno! Noin metrin päästä, siis ihan ylihieno. Kapuloinnitkin yllätti mut superiloisesti. Lähinnä kuljeskelin ympäriinsä ja annoin Nemon kantaa kapulaa ja seurata perässä. Alkuun sylki heti pois, sitten alkoi kasvattaa kapulanpitoaikaa itsestään. Vihdoin se on tajunnut sen. Ehkä mun bichon noutaa vielä joku päivä!

Illalla oltiin ukun treeneissä, melko vähänlaisesti porukkaa. Linda junaili mitä treenattaisiin ja minä vähän vissiin avustin hehheh. Otettiin ihan pujotteluseuruuta, seurautin toisen pätkän ja hei kammottavaa miten poukkoilevaa. Kohtaamisharjoituksia, tosi kivoja, en seurauttanut. Kujaluoksareita, Nemolle vauhtina ja extrahäiriöllä, tyypit tuli ihan lähelle ja siinä oli noin puolentoista metrin tai allekin väli mistä Nemo juoksi. Joo, ei se edes huomannut tyyppejä. Huutaen perään vaan. Tietty vielä paikkista, vautsi vau. Kova häiriö, pyysin vielä viereistä koirakkoa häiriköimään. Hieno! Loppuun vaan pelleilin Nemon kanssa ja kutsuin sitä luokse, nooh Pablo-brassi lähti yhdellä perään ja sain juuri estettyä koirien kontaktin. Ei siinä muuta, toi oli jo toinen kerta ja Nemo ei oikein tykkää kyseisestä koirasta, kun näki brassin tulevan, kääntyi kannoillaan ja oli heti puolustuskannalla.

Eilen treenailtiin kolmessa eri paikassa, aamusta oinaskadun koulun kentällä ja viereisellä nurmella paikkiksia. Koulun kentällä ihan etäisyyttä, eli kävin noin 25m päässä ja palkkailin. Tajuttoman hieno. Vieläpä normipalkalla, ei etu-tai taka. Oon siis tehnyt muutamia paikkiksia etupalkalla, pelaa melkeinpä paremmin kuin takapalkka. Sitten siinä kostealla nurtsilla 7m 42s, tosi makee.

Illalla sitten koulun pihalla normimestassa seisomisen supervahvistelua ilman yhtäkään mokaa. Kyllä se sen muistaa. Nyt ite muistettava vaan molemmissa jäävissä valmistelukäskyt selkeyttämään.

Plus kaukot takapalkalla, sikahienooot! Oon huomannut että kaukoissa takapalkka vähensi minimaalisenkin liikkumisen olemattomaksi, jei.

Ei me olla sitten oikein muuta tehty, tänään ei treenattukaan. Lenkkeilyä ollaan kyllä taas harrastettu tulevan viikonlopun edestäkin, pitkiä kävelyjä. Keskiviikkona kaatosade yllätti juoksulenkillä, Nemo oli yhtä riemuissaan kuin minäkin. Piski hyytyi vähän sillä lenkillä. Eilen normipeltolenkin yhteydessä juostiin aina jotain viiden minuutin pätkiä, sopi Nempalle paljon paremmin, jaksoi ihan mainiosti. Illalla hieroin vähän koiraa. Mietin juuri ja googlasin ja kaikkea että tartteekohan se muuta lihashuoltoa kuin lämmittelyt. Oon jonkun verran sitä hieronut, en mitään rajua mutta kevyttä. Tarkoituksena olis nyt kesällä saada eläimenkin kunto kasvamaan oman kunnon ohessa. Niin ja tokojutuista tiivistettynä paikkis, alokkaan ylläpito, kaukot, nouto.
ps. meidän seuraavat kokeet kai elokuussa. Lupasin Nemolle, että se saa juustohampurilaisen  ykkösestä.. luulis että alkais ykkösiä tulemaan!

riemuidioottipäivä

En mä enää keksinyt tälle päivälle parempaa nimeä, joten tuo saa kelvata... okei, tälle päivälle ei olisi ollut parempaa nimeä. Eikä tälle postaukselle. Laura, Leevi ja Leia tuli hauskuuttamaan meitä tänne iltapäiväksi, käytiin treenaamassa ja lenkillä. Lisäksi illan jännittävät agitreenit.

Pikakertauksena nyt alkuun eilisen treenit. Treenattiin siis ensin yhteiskoulun tekonurmella paikkamakuita, 20m etäisyydellä muutama lyhyt makuu. Hienoja hienoja. Sitten juholan koulun kentällä minuutti kahdella palkalla, etäisyyttä puolet. Lisäksi sisällä kaukoja, jättihienoja taas!

Ensiksi voin kysyä että mitähän tässäkin kuvassa tapahtuu, näitä on sairaan mielenkiintoista katsoa jälkikäteen..

Mutta juu, mentiin vähän ennen yhtä Lauraa ja portugeesiä ja piisonia vastaan asemalle. Nemo sekosi kun tajusi unelmiensa naisen saapuneen kotikaupunkiinsa. Joo. Käppäiltiin yhteiskoulun kentälle treenaamaan. Ensiksi biisonut huutamaan aitaan ja kuvasin Leiaa. Seuraavaksi Nemppa huusi edelleenkin aidassa kiinni ja kuvasin Leeviä. Sitten oli sen vuoro. Voi jumakauta, oon aina halunnut tommosen käsiin räjähtävän bichonin! Apua, irrotin Nemon aidasta ja se poukkoilee ja singahtelee mun ympärillä kuin mikäkin toimintavalmis bordercollie (okei liioittelen...) ja ärisee ja karjuu vuoron perään. Se oli niiiin valmis tekemään hommia. Harmi vaan etten ollut suunnitellut kunnon treenejä.

Otettiin siis epämääräinen oikealle rajusti kallistuva seuraamispätkä, Nemo painoi ja edisti niin pirusti. Heheheh. Mutta mä tykkään tosta.. mun ei ehkä kannata tykätä, kohta se saa kisoissa seuruusta jonkun nollan. Lisäksi liikkeestä maahan - tajuttoman hieno, ja liikkeestä seisominen - tajuttoman hieno maahanmeno, uusiksi käsimerkillä. Sitten ei mitään järkevää, käteentuloja. Tietty lopuksi paikkamakuita Leian vieressä, ensin vähän päälle minuutti palkalla ja lyhyellä etäisyydellä. Sitten Laura kutsui Leiaa vierestä, yhdessä jossa olin kaukana, Nemppa ei kestänyt vaan nousi. Muut hienoja!

Jatkettiin kentältä koirapuistoon. Missä Leia ralleili itsekseen ympäriinsä, Nemo seurasi sen takamusta ja Leevi puuhaili omiaan. Leia murahti muutamasti Nemolle, ei mitään reagointia. Yliseksuaalinen uroskoira sai yliotteen ja kaikki järki taisi jäädä taka-alalle. Ainakin Nemo sai juostua - Leian takamuksen perässä..

Oli muuten kiva kun biisoniherrat ei ollenkaan egoilleet toisilleen! Pystyi pitämään hyvin puistossa irti, ei mitään ongelmia. Hieno juttu.

Puiston jälkeen tehtiin vielä suhteellisen pitkä lenkki ja istuttiin täällä järvenpään tunnelmallisessa asematunnelissa kun Laura ja piskit odottivat junan saapumista.

Illalla vielä agitreeneihin, taisi olla Nemolle liikaa tuon päiväisen riehumisen jälkeen. Ehittiin olla ennen treenejä kotona pari tuntia, tietenkään piski ei nukkunut vaan touhotti senkin ajan.
Agitreeneissä ensin Katin sijaisen kanssa keppejä ja omatoimisesti kontakteja. Nemon kanssa ekoina, VAUTSI kepit meni ihan mielettömästi!!! Tältä paremmalta puolelta ohjattuna Nemo teki kepit ihan superhienosti!! Näytin vaan alkuun esteen ja tyyppi veti kaikki kepit omatoimisesti, eteenpäin katsoen ja itse hakien loppuun saakka! Voi sitä riemunkiljahdusten määrää! Hienoin elukka. Toiselta puolelta kankeampaa, mutta silti so cool. Kontaktit meni normihyvin.
Vaihto, Tiian kanssa takaaleikkauksia. Tosi kankeaa. Kun palkka oli targetilla kahden hypyn takana, meni vielä jotenkin, mutta kun palkka siirtyi kolmannen hypyn taakse ja siinä ensin yhden hypyn jälkeen takaaleikkaus seuraavalle ja sitten esteen takaa koiran kääntö kolmannelle esteelle... voi hemmetti, Nemo ei irronnut kunnolla sitten millään. Kankeeta, kankeeta. Alkoi sekä koira että minä turhautua.
Nooh, sitten parit putken kertaukset, ehheheh.... muutama ihan jees, sitten Nemo päätti suorittaa putken omalla tyylillään, hyppäsi putken päälle ja taiteili keskiosalle ja hyppäsi alas. Ei mennyt kirjaimellisesti ihan putkeen. Kun muutamat putket sujui, yritin lähettää hypyiltä putkeen, not. Yyh. Itse vedin takaakierrot sitten ihan perseelleen, en muistanut miten se meni. Saatiin muutama onnistunutkin.
Täytyy myöntää, näiden treenien jälkeen vähän turhautti... onneksi porukka on supermukava ja samat tyypit tulossa alkeisjatkoon!

we have long way to go

Rakastan kesää. Rakastan lämpimiä, rauhallisia aamuja, jolloin ulkona ei ole Nemon ja mun lisäksi ketään muita. Rakastan kaunista vihreää luontoa. Rakastan pitkiä valoisia iltoja, jolloin viilenee hitaasti. En usko, että kyllästyisin, vaikka tätä voisi jatkaa ikuisuuksiin.

Fiilistelyt sikseen. Eilen illalla tehtiin pelloilla kaverin ja Nemon kanssa pitkä ja varsinkin hidas lenkki, joka välissä oli pysähdyttävä kuvailemaan. Sairaan surkeeta, kohta josta nämä kuvat on otettu, oli ihan puhdasta peltoa vielä puolitoista vuotta sitten. Nyt siinä on jo asfalttitie ja puolivalmis kerrostalo. About maailman surkeinta että ihan jokainen kolkka rakennetaan täyteen. En löytänyt kyseisestä kohdasta kunnon kuvaa (silloin kun oli vielä peltoa). Ei sitä kyllä enää samaksi tunnistaisikaan..

Mun pikkuseppo on ollut taas maailman hienoin viimeiset pari päivää. Se on vaan niin paras. Treenaa tokoa sairaalla innolla, on valmis treenaamaan vaikka neljä kertaa päivässä (eilen kokeiltu). Tottelee kuin unelma ja tuntuu lukevan ajatuksiakin.
Kuten kävi jo ilmi, treenattu ollaan. Päivän treenit ovat nyt koostuneet yleensä paikkamakuista ja kaukoista, sekä vaihdellen jäävistä, luoksarista, seuraamisesta. Paikkamakuisiin ei mitään paineita, treenattu vähän kaikkialla pieniä makuita. Ja olleet tosi hienoja. Kaukojen alkeet on ihan mielettömän hienolla mallilla. Istuminen on tosi hieno, eilen yksissä treeneissä tosin varsin tahmea ja ne treenit vedin kunnon käsiavulla nokan edestä. Muuten valtavan hieno, nousee täysin liikkumatta suoraan istumaan. Maahanmenon kanssa sama, ei enää loiki eteenpäin ja on alkanut tajuamaan käsimerkkiä. Muut liikkeet menneet perushienosti, en vaan tiedä miten saan luoksarin sivulletulosta sen karjumisen pois..

Aamulla Nemo yllätti taas kunnolla ja säikäytti. Oikaistiin kotiin kentän poikki, olin jo aiemmin huomannut että lammen edustalla istuskeli kolme rusakkoa. Nooh, ajattelin että en laita sitä kiinni - se ei ole koskaan lähtenyt rusakkojen perään. Ei ikinä. Kerta se on ensimmäinenkin. Piski havaitsi jänikset, samassa sekunnissa oli jo ajamassa yhtä täysillä takaa. Se juoksi kuin raivohullu, karjaisin muutaman kerran luvattoman kovaa, ei reaktioita. Se oli oikein lukkiutunut jollekin ajamisvaihteelle. Tilanteessa ei sinänsä hätää, varsinaista autotietä ei lähellä, ei ihmisiä. Nemo pysähtyi kentän viereen puun alle puolikuolleena ja antoi ihan hyvin kiinni. Nyt pitää vaan varoa, ettei tule tavaksi.

liikekatsausta ja suunnitelmia

Onnistuin saattamaan yhden varpaani vähän heikkoon happeen ja sen johdosta liikkuminen on nyt hieman hankalaa. Joten mulla on esimerkiksi tänään vähän liikaakin aikaa. Harmittaa, täytyy jättää loppuviikon lenkit väliin, pystyn vähän kävelemään ulkona - varvassandaaleilla, niillä ei pitkiä lenkkejä vedetä. Oisi ollut mukava nauttia näistä vikoista helteistä kun säähän alkaa viiletä, nooh kai niitä helteitä ehtii lisää tulla.

Ja nyt kun on tämmöistä kunnon aikaa, ajattelin tehdä liikekatsauksen. Ja kesälle vähän treenisuunnitelmaa. Jos sitä noudattaisi kun sen olisi kirjoittanut jonnekin ylös.

Ensiki tähän perusrasittavaan alokasluokkaan, missäs vaiheessa siellä on jutut....

Paikkamakuu: ei missään vaiheessa, treenavattava niin sairaasti. Keskityttävä vain niihin onnistuneisiin toistoihin. Loppujen lopuksi sittenkään ei välttämättä sairaasti treeniä, muutamia hyviä paikkiksia, jotka onnistuu. Varmuutta, oikee mielentila!

Seuraaminen: innon ja iloisuuden ylläpito, käännöksiä paremmiksi. Muuten varsin hienoa tätä nykyä. Mutta joo, perusasennon suoruuteen keskityttävä!

Liikkeestä maahanmeno ja seisominen: kummatkin sujuu, kunhan muistan maahanmenossa oikean äänenpainon. Tosi varmoja liikkeitä. Muistuttelutreeniä silloin tällöin.

Luoksetulo: sairaan hyvä, ylläpito vaan! Ja se loppuperuksen suoruus.

Hyppy: kunnossa on, loppuseisominen vaan kuntoon ja siinä sekin.

Tottahan se on että meillä on alokas lähes kokonaan kuosissa, se rakastettava paikkamakuu vaan. Enkä tiedä miten saan vaikutettua koiran mielentilaan niin paljon että se onnistuu. Mutta ei me mitään luovutusvoittoja anneta!

Kesän projekteiksi ylläolevien lisäksi avoimen luokan nouto ja kaukot, luoksetulon stoppiakin voisi aloitella. Oon myös ajatellut ruutua, mutta se ajattelukin on vaiheessa, tartteisin siihen sen suuremman ns. kosketuspinnan ennenkuin voin aloittaa ne treenit. Ja nyt siis opettaisin ruudun ihan kunnolla enkä mitään leikkiruutuja mitä joskus oon opettanut huvin vuoksi...

Jääviä ollaan tehty tällä viikolla avoimen tyyliin, ei ongelmia. Kaukoistuminen on tosi hieno, ennakointiongelmaa vaan. Nemo tekee kaukoja ihan sairaalla innolla, mikä aiheuttaa myös hosumista. Maahanmeno on vasta niin alussa, en ole saanut käsimerkkiä edes selkeäksi, ohjaan ihan koiran edestä, jolloin piski oikein heittäytyy eteenpäin maahan ja raapaisee samalla kättäni... oujee.

Ollaan treenattu vähän laiskanpuoleisesti, noin joka toinen päivä aamulla pidemmät treenit. Noita kaukoja on ollut tosi mukava treenata. Ja muutenkin, Nemolla on sataprosenttinen into.
Nyt oon tehnyt parit pikaiset suunnitelmat, lähdetään Nemon ja kaverin kanssa jossain vaiheessa reissaamaan mikkeli-jyväskylä- suuntaan. Saa vaan nyt nähdä missä vaiheessa kesää.

tänään ei ole edessämme huolia

Olipas mukava kolmituntinen reissu Ainon ja piskien kanssa. Suunnattiin cittarilta kohti rantapuistoa, tarkoituksena uittaa koiria. Oltiin todella pahiksia ja käytiin ensin ihan uimarannan puolella, tosin sivummalla. En ymmärrä, mikseivät koiranomistajat voi käyttää noita julkisia rantoja esim. jonkun tietyn ajan vaikkapa aamusta? Ja harva luultavasti antaisi koiransa vaikka paskoa rannalle... Okei, jos näin olisi että rantaa saisi käyttää, kaikki ei tietty noudattaisi siisteyttä ja ottaisi muita kävijöitä huomioon. Tossa tuusulanjärvessäkään ei oikein ole sitten muita kivoja rantoja joissa olisi helppo uittaa koiria. Tai ainakaan kävelymatkan päässä. Emma meni oikein sutjakasti veteen, haki keppiä ja Nemo tuli perässä. Sain houkuteltua piskiä jonkun verran uimaan, tuin pikkasen vatsan alta. Herran uimatyyli melko heikko...

Vaihdettiin puiston puolelle, Nemo keräsi hiekalta kulkiessaan mukavan kurakuorrutuksen. Puistosta yritettiin ehtiä suht kivetön kohta, kun se löydettiin, se olikin koirille melko äkkisyvä ja itsekin meinasi kokoajan kaatua sinne. Koiratkaan ei enää tulleet niin mieluusti. Vähän aikaa kahlauttelin Nemppaa siinä ja Aino sai Emman uimaan enemmänkin. Hetki kuivateltiin ja suunnattiin hesen kautta himaan. Mukava reissu.

Oli kiva huomata, että Nemo meni veteen jo paljon mieluummin kuin viime vuonna! Uinnin jälkeen sen turkki oli kuin jollain perrolla, illalla pakko karstata se hyvin.

toisinaan käy näin

Jeaa, nyt jäi nuo vikatkin tokokisat välistä. Tietysti itsestäni olisi ollut semikiva mennä kokeilemaan sitä ykköstä ennen niin sanottua kesätaukoa, mutta yritin ajatella järjellä tuota koiraa. +30C, auto jossa ei ole ilmastointia, puolentoista tunnin matka. Luultavasti paahteinen hiekkakenttä. Jos koira olisi selvinnyt automatkasta hengissä, se ei olisi jaksanut enää skarpata tekemiseen.. meidän kisakaudeksi taitavat jäädä kevät ja syksy. Äsken olin vielä fiiliksellä äh kyllä se matkakin menee, mutta sitten mietin Nemoa viime kesänä, miten se teki helteellä superflegusti. Ei, jätetään välistä. Kumminkin tuo piski on elävä olento, ja uskon jotenkin että se on näin hieman tyytyväisempi kuin tokoilemassa tuolla.

Sitten päästäänkin agitreeneihin, se ei ole todellakan yhtä paha kuin kisat, sillä kenttä on lähes kokonaan varjossa. Ja ne on vaan treenit, ei haittaa vaikka ei olisi minkäänlaista virettä. Mulla vihdoin rento fiilis, ei kisoja tiedossa - voidaan aloittaa huomenna treeniputki ja treenata mietin määrin! Tai sitten aloittaa tokotauko ;) voi toisaalta tulla syksyllä hieman kiire kerätä koulari, noooh, ei tää oo niin vakavaa.

(tää seuraava tekstipätkä on kirjoitettu illalla)

Oltiin sitten siis agitreeneissä, paljon tyyppejä poissa, meitä oli kai vaan kuusi. Oli tosi kivat treenit kuumuudesta huolimatta, panostettiin nyt muutamiin onnistuneisiin toistoihin eikä turhaan hinkkaamiseen. Teemu (? toivottavasti en nyt nimeä uusiksi...) oli tuuraamassa Tiiaa ja meidän miniryhmä meni ensin Teemun kanssa takakentälle. Nemon kanssa ekoina, enin harjoiteltiin takaaleikkauksia. Kuulemani perusteella se vaikutti monimutkaiselta ja ensin teinkin itse väärin, koira teki kyllä oikein. Heti toisella kerralla lähti sujumaan. Nää takaaleikkaukset meni superhyvin ja Nemo irtosi mainiosti hypyille! Tehtiin targetilla. Yritettiin hypyn jälkeen lähteä suoraan putkeen - tosin hypyn jälkeen targettipalkka -, eikä Nemppa mennyt. Muutaman kerran putki targetilla ja ihan ohjauksella, johan sujui. Ehdittiin tehdä vielä toinenkin kierros, meni tosi mainiosti. Lisäksi takakentällä keppejä, pohjanoteeraus. Nemo sähläsi sairaasti ja alkoi selvästi turhautua kun epäonnistumisten myötä palkkaa ei tullut. Piskillä meni ihan liian lujaa ja siksi sähläsi. Muutama onnistunut toisto ja that's it.

Katin kanssa sitten aloiteltiin pituushyppyä. Ekalla Nemo ponnisti ja hyppäsi vähän huonosti, taisi esteen pituus tulla yllätyksenä. Yhdellä kerralla myös kaatoi yhden esteen osan, ei traumoja. Oli siellä hyviäkin toistoja, braa. Lisäksi tehtiin puomin alastuloa, samaa a-esteellä. Osassa vähän malttamaton, takapään hallinta ei ihan parasta mutta kaiken kaikkiaan hyvin meni.

Mukavat treenit tosiaan, lopuksi jäin vielä katsomaan yhden vapaavuorolaisen hyppytekniikkatreeniä, sai hyviä vinkkejä, kiitos :)

edit/ tunnisteita aloin lisäilemään vasta tänään... taidanpa luoda tunnisteen PAIKKAMAKUUKRIISI, montahan tekstiä sinne tulisi.

selvästi lomailua

Mukava ensimmäinen löhöämislomapäivä. Eilen oli veljen yo-juhlat ja oli rankkaa, siis Nemolle. Ihmisiä tuli niin hemmetisti niitä vaan tuli biisoni oli aivan hämillään. Jouduin pitämään sitä kokoajan remmissä, ovet auki yms ja ettei mennyt ruokiin. Nooh, sieti hyvin kaikki tuhannet rapsutukset ja pörrötykset. Kun pikkulapsia tuli, se meni sitten yli. Alkoi murina. Tosi kiva, positiivisia lapsikokemuksia. Pyysin lapsia vaan menemään pois ja sain eläimen rauhoittumaan. Liian paineissa. Nukkuipa koko illan kuin tukki. On ne juhlat rankkoja.

Paikkamakuukriisi vol. kymmenen miljoonaa. En oikeasti jaksa. Päivällä treenattiin pihalla nurtsilla kisamainen makuu, aikaa 1min 25s. Muutama palkka, siis todella pätevä. Ei häiriintynyt kosteasta nurmesta tai hyttysistä joita oli sairaasti. Myöhemmin koulunpihalla, häiriötä riitti. Kisamainen makuu, luulisin että kaksi minuuttia oli, yksi palkka. Jouduin keskeyttämään paikkiksen autojen takia.. ja sitten muutama lyhyt vielä, mielettömän hienoja. Koira makasi niin rennosti. Lisäksi jäävien kertailua, yyberhyviä! Nyt muistan ylihuomisen kokeessa äänensävyn.

En tajua vaan sitten iltaa, Ainon ja Emman kanssa harjulan koulun kentällä. Okei, uusi kenttä. Kuuma. Onnistunut, jossa Aino kiersi colliensa kanssa ympärillä. Sitten muutama peräänlähtö jo jätössä. Onnistunut, jossa Aino kutsui koiransa Nemon vierestä. Siihen jäi. Ei sen pää vaan kestä... tai mun pää.

Niin joo ja tehtiin Ainon ja Emman kanssa jättilenkki. Piti tavata s-marketilla mutta joku oli k-kaupalla :D käveltiin sieltä koulun kautta sinne mannin metsälle vai mikä lie, ja käveltiin pitkä peltopolku toiseen päähän. Loppupäässä saatiin houkuteltua piskit ojaan vähän viilenemään, reilu meininki. Oli tosi kiva lenkki, tämmöisiä paljon lisää. Eikä punkkejakaan löytynyt, ainakaan vielä.

forever by your side

Meidän piti mennä sinne möllitokoon.. tulipa aamulla aika äkkinäiset muutokset ja suunnattiin metson kentälle mätsäriin. Mikäs siinä paahteessa istuskellessa, poltinpa itseni oikein urakalla. Punainen nauha, ei sijoittumista. Perus. Mutta Nemppa esiintyi oikein hienosti ja antoi tuomarin hyvin tutkia. Hyvä joskus käydä näyttelykäytöstäkin muistelemassa.

Päivällä vaan chillailtiin kun oli melko kuuma. Sitten alkuillasta ryhdistäydyttiin ja käytiin ensin kaverin kanssa istuskelemassa puistossa. Sen jälkeen sitten treenaamaan yhteiskoulun pihalle. Teemana kisamaisemmat treenit. Enpä tiedä mitä kommentoida, oliko alivire vai sopiva vire. Joku olisi saanut olla arvioimassa. Tai olisi pitänyt videoita itselleen.
Alkuun vähän sanallista innostamista ja vein rasiapalkan sivummalle, Nemo näki. Ensiksi luoksetulo, kahdenkymmenen metrin päästä. Kokeilin ensin huutaa vaan käskyä, piski ennakoi. Palautus ja uusinta, pysyi. Tuli supervauhdilla käskystä - huuti! taas tullessaan sivulle. Meni ihan vinoon. Korjaus, kehut. Yritti kehuista jo varastaa rasialle, käskin odottamaan ja vapautuksesta vasta palkalle.
Sitten kaksi seuraamista peräkkäin, ei mitään pitkiä. Eka hieno. Toisessa seilasi ja matka tyssäsi kävyn tullessa eteen.. uusinta, hienompi jo. Isot kehut palkaksi, yritti taas karata palkalle. Palkkasin taskusta kun totteli odottamispyyntöä. Vielä liikkeestä maahanmeno vartaloavulla, jättebra. Sitten palkalle, ainut että koira oli muka unohtanut palkan olemassaolon tänä aikana. Paikkamakuu, jossa kiertelin ympäri koulunpihaa. Lopuksi vähän kontakteja ja puunkiertoja.

Hmm. Voi todellakin olla, että kun otan useammankin liikkeen putkeen, palkkaan taskusta. Rasiajutut ei taida toimia. Sunnuntaina voisi ottaa vielä kokonaisia liikkeitä, huomenna ja ylihuomenna hioa. Maanantaina vapaa ja sitten koe.

treeniraportoinnit ja turkkiprojekti

Alkuun epäolennaisin ja tärkein asia: kesäkuu!! Saattaa tulla melkoisen pitkä raportointi, varautukaa! Ollaan saatu tässä muutamassa päivässä vaikka mitä aikaiseksi, olen kunnostautunut ja tehnyt kunnollista treenisuunnitelmaa. Tokoa on hiottu, eilen oltiin vihdoin ja viimein agitreeneissä. Mulla alkoi tänään kesäloma melkein virallisesti, ja nyt on aikaa vaikka mille! Tajuttoman ihanaa, en voi ymmärtää että ei tarvitse lukea kahteen kuukauteen! En oo Nemolle suunnitellut mitään sairasta aktiivikesää, mutta jotain alustavia suunnitelmia kyllä on. 

Suurin osa kuvista on vanhempia, ainoastaan turkkikuva uusi.

Maanantaina piti pitää vapaapäivä, mutta treenasinkin kokeen tuomalla innolla pikkujuttuja suurella palkalla, lähinnä sisällä. Nemppa oli superkivasti messissä kuten aina nykyään. Hiottiin vaan perusasennon suoruutta. Mun pitäisi ottaa kesän yhdeksi projektiksi myös perusasentoon tulo kiepsahtamalla, takaa kiertäen menee liian herkästi vinoon. Sitteen reenailtiin ah sitä niin ihanaa paikkista. Partsilla 2min 10s kahdella palkalla, erittäin pätevä. Seisoinkin koirasta jopa kolmen metrin päässä.. Takapihalla 30s kahdella palkalla, kiertelin ympäri pihaa. Hieno.

Huomaa taas sen, kunhan etäisyys pysyy lyhyenä, koira on tajuttoman rento ja makoilee varmasti. Tähtään siihen, että tiistain kokeessa tehdään paikkis. Jos se siellä menee pieleen, sitten menee. Sitten luovutan. Okei en luovuta, treenaan sen kesällä kuntoon.

Eilen aamusta melko aikaisin tossa pesiskentällä aamuruoan ja broilerinpalojen kanssa liikkeessä. Nemo oli jo valmiiksi melkoisen liekeissä, voisiko sanoa.

Maahanjääviä ihan alkeista, päteviä. Muutama toisto kutakin vaihetta ja lopulta ihan normina. Tosi hienoja. Kunhan muistan oikean äänenpainon!! Samaten seisomaanjääviä alkeista kertaillen, yksi istumismoka, muuten tosi hyviä. Ei ongelmia. Loppuun sitten ruokapalkka takana venaten 1min 20s makuu, viitisen metriä etäisyyttä. Todella hieno! Ja Nempan vire tosiaan hieno. Se työskentelee niin mielellään, kiva tehdä :)

Tänään suunnattiin helteestä huolimatta kohti ukuja. Eipä juuri porukkaa ollut, joten treenailtiin sitten Linda ja Aada seuranamme.

Monta paikkista, Nemppa makasi ja Linda kutsui Aadaa Nemon vierestä. Olin aluksi melkoisen lähellä koiraa, mutta en käynyt palkkaamassa heti Aadan lähtemisen jälkeen, kehaisin ja kävin palkkaamassa vähän myöhemmin. Lisäsin etäisyyttä ja lopulta olin yli kymmenen metrin päässä, pätevä piski vaan möllötti siellä varsin rentona. Olin hieman tyytyväinen.

Sitten muutamat jäävien kertailut, ei mitään moitittavaa, hyvät oli. Vielä 50s paikkis puolietäisyydellä, tosi hieno! En kuumuuden takia edes yrittänyt nostaa Nemon kierroksia, joten meno oli normia hitaampaa mutta silti tosi hienoa. Kiitos Lindalle treeniseurasta ;)

Eilen oltiin vihdoin ja viimein agitreeneissä, oli tosi kivat treenit! Toivottavasti muistan vielä kaiken mitä tehtiin.. Alkuun tehtiin kentän takaosassa Tiian kanssa pientä radanpätkää. Me ei vielä tehty kokonaista, johtuen siitä että ollaan oltu kaksi kertaa treeneistä pois. Kertailtiin vähän u-kirjaimen mallista putkea. Nemolla ei ollut mitään ongelmaa, vaati ekalla kerralla hieman enemmän innostusta mutta pian kiiti putkesta varsin pätevästi ja iloisesti, meni itsekin! Hieno. Sen jälkeen tehtiin yhdellä hypyllä vähän vekkiä, kuinka hankala voi olla hallita omaa kroppaa. Ohjaan kuulemma melko töksähtelevästi, sen voin uskoa. No, kukaan ei voi aluksi osata täydellisesti. Nää meni ihan hyvin. Muuriin tutustumista, en tajunnut itsekään että muuri oli liian korkea ja Nemppa tyrmäsikin "palaset" aluksi hienosti siitä päältä. Ei ainakaan jäänyt traumoja. Vaihdettiin pienempi ja muutamat hypyt siitä, hienosti. Treenattiin vähän valssia, kun ohjasin vasemmalla kädellä, Nemo meni oikein hienosti, mutta kun vaihdoin toiselle puolelle, voi sitä kankeutta. Koira ei millään meinannut hypätä ja alkoi kyllästyä touhuun. Kai se siitä lähtee.

Kentän toisessa päässä sitten Katin kanssa ensin keppejä, alkuun liikkuvan targetin kanssa :D Nemolla meni hieman lujaa. Sitten kerta käsiohjauksella, tosi hieno. Väliin pari epäonnistumiskertaa ja sitten Nemo teki kepit superhienosti muutaman kerran! Teki jopa melko itsenäisesti, katsoi eteenpäin eikä mua. Jesjes.

Välissä tehtiin a-esteellä ja puomilla vähän kontakteja, piski pikkuisen malttamaton. Sitten pussiin tutustumista, ei Nemo välittänyt siitä kankaasta, pidettiin kangasta lopussakin tosin aavistuksen ylhäällä. Viimeiseksi vielä keinun paukuttelua, eikä siitäkään biisoni ottanut mitään stressiä, hienoa. Oli tosi mukavat treenit, harmi kun jää ensiviikkoiset taas välistä.

Joo ja sitten tänään lainasin Anninalta trimmisakset (kiitos jälleen, on huippusakset!) ja pistin Nemon lyhyempään karvaan. Trimmaus ei mennyt täysin putkeen mutta ei se ole niin tarkkaa. Päästä tuli mielestäni järkyttävän ruma, leikkasin toiseen kylkeen ison loven ja muuta mukavaa. Onpahan karvaa paljon vähemmän, helpompihoitoinen ja viileämpi turkki! Tassukarvoja kun vielä uskaltaisi leikata..
Nyt voisin mennä nukkumaan, huomenna edessä se möllitoko. Lähtöfiilikset vähän nollilla, varsinkin jos tulee näin lämmin.