be so good they can't ignore you

Päivän myöhässä tälleen - Nemo täytti eilen viisi! Aika menee ihan hullun nopeasti, hassua. Ei mitään kummempia kekkereitä ollut, vietettiin päivä aika rauhallisissa merkeissä ;D kuvat on viime viikon loppupuolella pitkältä aamulenkiltä otettu.

Tänne ei kuulu mitään, ainoastaan sitä että karvaääliön käytös muuttuu päivä päivältä villimpään suuntaan. Pitäisi oikeasti saada se treenaaminen nyt tavaksi niin saisi ehkä elukan ruotuun. Tai sitten sillä on kevättä rinnassa. Tai no okei, sillä on tosi paljon kevättä rinnassa ja sitten jotain peruskettuilua. Ollaan kävelty vaihtelevasti lenkkejä kolmesta kilsasta aina seitsemään kilometriin saakka, mutta ei liikunta tuota peikkoa väsytä, kunto vaan kasvaa ja tekemisentarve siinä rinnalla. Ehkä, ehkä saisi aloitettua sen kunnollisen treenaamisen. Mahdollisesti kirjoitusten jälkeen? Kun kentät on sulat? Ja jos vielä saisi treeniseuraa, olisi tosi jees.

Oon kypsytellyt tässä ideaa siitä, että toukokuussa ehkä kokeeseen. En tiedä toteutuuko tämä, saa nähdä, suuria suunnitelmia vaan.  Aika paljon duunia saan Nemon kanssa nyt tehdä jos aiotaan joskus palata tokokentille, mutta onpahan sitten hommaa. Joo.

Voisi melkein sanoa, että ollaan Nemon kanssa niin rappiolla varsinkin tokon treenaamisen suhteen. Mutta kyllä me vielä noustaan. Haluan nousta. Haluan taas että pikkukoira innostuu treenaamisesta ja pääsee tekemään sitä. Ehkä kisaamaankin.