nemolandia

missä treenaaminen

2012-02-19T14:59:00.000+02:00

Joo, minne treenaaminen on jäänyt? Kaksi viikkoa on hujahtanut hetkessä ohitse, sen pahemmin treenaamatta. Tämä viikko oli kiireinen wanhojen tanssien takia, jotka nyt ovat kunnialla ohitse ;) ja nähtävästi mun hemmetinmoinen stressi purkautui luultavasti influenssan muodossa, alkoi perjantaina pienellä varoittelulla ja tänään kuume on hiponut aika taivaallisia lukemia. Tunnolliset opiskelijathan sairastaa lomalla..

Nemolle kuuluu normihyvää, harmitttaa vaan että en pääse lenkkeilemään sen kanssa kunnolla tämän sairastelun takia. Tyyppi ei ole osoittanut kamalasti aktiviteettienkään pulaa, ihan hyvä että se sopeutuu (yleensä) näin hyvin. Olisi aloitettava pienet treenit olon kohentuessa - jos aiotaan tähdätä maaliskuun alun möllitokoon, vaikka sitten nakkiluokkaan. Voisi tehdä ihan minimaalisen katsauksen liikkeisiin, sitä perussettiä...

Luoksepäästävyys: ei olla treenattu aikoihin. Vieraita ihmisiä, plus kehääntulotarkastusta. Ketutuksen poistamista....
Paikallamakuu: ei olla treenattu! Sen sijasta istumista on tahkottu, alkaa olemaan supervarmaa. Eikä paineista Nemppaa ollenkaan.
Seuraamiset: edistää, poikittaa satunnaisesti. Kontakti hyvä, jaksaa pitkää pätkää. Käännökset vaativat treeniä, samoin pysähdykset.
Liikkeestä maahanmeno: hyvältä näyttää, valmistelukäsky ehkä auttanut?
Liikkeestä seisominen: hmm, oikean mielentilan hakeminen ennen liikettä täytyy muistaa. Valmistelukäskyllä ei vielä kovin tehoa?
Luoksetulo: loppuperusasento on alkanut suoristua! Muuten superhyvä.
Hyppy: oikein hieno, ei ongelmia enää.

Yleistä
-> koiran oikeanlaisen vireystilan hakeminen
-> hallinnassa pysyminen liikkeiden välissä, käskyn alla kenties?
-> satunnaisesti palkatut treenit
-> kisatreenit
-> ryhmätreenit

freedom is nothing else but a chance to be better

2012-02-06T20:56:00.002+02:00

energinen pikkupiski

2012-02-03T23:21:00.000+02:00

Pikkuidiootti on leikkinyt puolentoista viikon ajan taas aivan liian hankalaa. Rasittavaa. Kunnon lenkit jääneet ensiksi viime viikolla mun sairastelun takia, ja tällä viikolla mahtavan pakkasen takia. Uskokaa tai älkää, piisoni tarvitsee fyysistä rasitusta - aktivoinnista ei ole ollut pulaa! Nemo on yrittänyt muun muassa tyydyttää tietyntyyppisiä tarpeitaan esimerkiksi mun tennareillani, piippailee niin paljon että tulen melkein mielenvikaiseksi....

Tänään heitettiin viimassa ja lähes parinkymmenen asteen pakkasessa jopa puolen tunnin lenkki, olin itse jo muutaman minuutin kuluttua tunnottoman jäässä toppakerrastoista huolimatta. Koira ei muuten tuntunut jäiseltä, mutta ne tassut oivoi. Juostiinkin puolet lenkistä että pysyi mahdollisimman lämpimänä.

Fyssarikäynnit muuttuivat taas, saa nähdä milloin päästään. Keväämmällä olisi syvä tarkoitus kuvauttaa pupen lonkat ja tutkia taas ne silmät. Nemon korvat ei oikein tykkää pakkasesta, korvanlehtien sisäpuoli on ihan kuiva ja se rapsuttelee.

Treenailtu ollaan, sattuneista syistä sisällä huippupalkalla. Koira menee ihan sekaisin kun näkee että vedän treeniliivin ylle, namit taskuun ja naksuttimen käteen. Ollaan tehty ihan perusjuttuja, maahanmenoja, istumisia, stoppeja, seuraamista (hirveä edistys edelleen), kaukoja, kapulointia. Kaikkea vähän viikon mittaan. Hyvin messissä, hurjasta innosta johtuen sählää sairaasti.

Oon naksutellut pyörimisestä, kyljelleen kierähtämisestä. Aloin myös naksuttelemaan pään alas laittamisesta - tästä taitaa tulla vuosisadan suurin projekti. Koira vinkuu, karjuu, raapii, ryömii, tuijottaa, alkaa repiä kaikkia lähellä alkavia objekteja, mutta ei tajua liikutella päätään. Ja jos olenkin päässyt naksuttamaan pään liikauttamisesta alaspäin, se ei toistu seuraaviin minuutteihin. Huh huh, mutta on se vaan syttynyt niin liekkeihin naksun myötä, ihana huomata! Tänään naksuttelin boksiin menosta - koira raapi boksia, hakkasi tassulla sitä, repi peittoa sen päältä, lopulta otti askeleen kohti boksin sisustaa. Paras sekopää :)

ei kenelläkään oo niin hauskaa kuin mulla

2012-01-30T14:10:00.002+02:00

Tokokärpänen on puraissut vihdoin! Tässä meni muutamia viikkoja kevyellä treenaamisella kaikkien juttujen takia. Nyt taas treenaaminen on ollut muutamien päivien ajan pääosassa - tulin mukavasti kipeäksi koeviikolle - lenkkeilyn sijasta.

Perjantaina treenailtiin sisällä ihan perushyvällä palkalla. Puppe niin tohkeissaan mukana kun tajusi että olen kehitellyt sen varalle jonkunlaiset treenit... Tehtiin kyllä koko vko 4 sisällä perusasennon suoristamisprojektia, 4-8x peruksia päivässä naksun ja käsiohjauksen kera. Nytkin otettiin niitä perusasentoja, parempia huomattavasti jo!
Lisäksi kapuloitiin pitkästä aikaa, naksuttelin pidoista. Saa kyllä olla hiton nopea että ehtii naksuttamaan oikeaan aikaan, tuo sylkee kapulan jo millisekunnin kymmenesosassa. Vaadin vähän pidempää kapulan pitämistä, hmm heh kai se vähän pidemmän aikaa sitä piti. Lisäksi kaksi ihan kunnon tuomista, heitin kapulan noin 4m päähän ja kutsuin koiran luokse jalkojen väliin, toi kapulan ihan suussa asti jee!

Lauantaina sitten lähdin uhmaamaan kivaa pakkasta koulun pihalle. Häiriötä oli just kivasti, vieressä lapsia pulkkamäessä ja koulun pihalta kulki aika paljon porukkaa. Hankala palkata sormet jäässä ja huonojen taskujen kera mutta joten kuten selvittiin. Nemppa oli taas jo ihan liekeissä kun pääsi treenaamaan, mainio.
Otettiin ihan kokonainen liikkeestä maahanmeno, ohjasin ja palkkasin perusasennon, käskyn kanssa ihan minimaalinen hidastusapu ja kehumiset maahanmenosta. Oli muuten tosi hieno :) niin ja liitin alkuun taas sitä valmistelukäskyä.
Sitten normimaahanmenoja joku 5x, joista muutaman jätin palkatta. Nemon yritys vaan parani kun kaikesta ei tullut palkkaa vaan pelkkiä kehuja joistain. Lisäksi ihan jättehelppo paikkaistuminen. Tosi mukavat treenit innokkaan piskin kanssa.

Eilen treenailtiin olkkarissa, syynin alla ruudut, kaukot, kapuloinnit ja pieni istuminen vielä.
Suht pienen ruudun tein tilanpuutteesta johtuen, taas tekniikalla läpijuoksu, ei palkkaa ruudussa, palkka ruudussa, läpijuoksu, ei palkkaa, läpijuoksu. Tosi pätevästi pelasi, joskin kerran ei mennyt taas ruutuun, sain käskeä uudelleen ja näyttää uuden käsimerkin. Muuten tosi hieno, ja juuri se into mitä olen koittanut saada.
Kapuloinnit oli jälleen melko peruskamaa, tyyppi ei varmaan ikinä opi, että kapulaa voi pitää suussa samalla kun on sivulla tms. Treenailtiin vaan että annoin sille kapulan peruasennosta ja piti se sitä aina ehkä sekunnin pidempää, hiljaa hyvä tulee. Vielä yhdet kaukot (ennakointia...) ja istuminen luupalkalla.

Kävästiin tuossa pieni lenkki ja pidin karvamonsteria taas vapaana, se kirmaili innoissaan lumessa kuin gepardi ja totteli taas niin kivasti, tyypillä oli hieman hauskaa. Eräs ohikulkija ehti juuri kehaista sitä niin hienoksi, kun tyyppi päätti ottaa vainun sinne, karjahti naiselle ja meni penkalle nuuskimaan jotain hajua, tuli kutsusta pois. Juuri niin perus, pitäähän Nemon näyttää samalla hetkellä että totteleminen on yliarvostettua. Mutta joo, oli kiva kuulla kehuja että mulla on tottelevainen piski :--) onhan se, kun se haluaa!

quite honest

2012-01-27T20:35:00.003+02:00

Joskus muistan että blogeissa on pyörinyt tämmöinen "koirasi plussat ja miinukset", nyt se pälkähti päähäni ja voisin laittaa tänne jotain yleisviisasta esille. Aloitetaan tietty hyvistä puolista!

+ energinen, mutta osaa ottaa tarpeen vaatiessa rennosti

+ sopeutuu erilaisiin/uusiin tilanteisiin varsin nopeasti

+ hyvä harrastuskaveri, helposti motivoitavissa

+ rakastaa treenaamista ja kaikenlaista yhdessä tekemistä

+ erittäin ihmisrakas omaa perhettä ja tuttuja kohtaan

+ huumorintajuinen..

+ pysyy hyvin vapaana

+ yhden ihmisen koira

+ rakastaa autoilua, junailua - helppo kulkea paikasta toiseen

+ mahtava turkinlaatu, turkki kasvaa supernopeasti

+ polvet 0/0 ja silmät ok (lonkat ja toivon mukaan myös selkä kuvataan tänä vuonna)

+ hyvässä lihaskunnossa

+ mestari lukemaan mielentiloja - vähän kaksipiippuinen juttu kylläkin

- läheisyysriippuvainen sanan varsinaisessa merkityksessä

- ei paras hermorakenne; melkoisen pehmeä ja toisissa tilanteissa terävähkö - tiedä en onko oikea termi yhteyteen -, tilanteesta riippuen joko alistuu/menee lukkoon tai laittaa kaikin keinoin vastaan

- vastaa toisten urosten ja isompien koirien haasteisiin saman tien

- epäluuloinen satunnaisia ihmisiä kohtaan; riippuu lähinnä ihmisen tavasta lähestyä

- herkkä haukkumaan, kova vahtimaan

- ei hevin leiki toisten koirien eikä ihmistenkään kanssa

- mahdollisuus sairastua kaihiin

young, wild and free

2012-01-25T22:59:00.001+02:00

Nemolla oli tänään superkiva lenkki... kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vaikkakin huonon laadun kera - alkoi olla taas jo sen verran hämärää ja talvella kuvaaminen ei todellakaan ole erikoisalaani. Mutta kuten kuvistakin näkee, koira on taas elämänsä kunnossa!

kiirettä pitää

2012-01-19T21:56:00.003+02:00

Vitsit, olisipa kesä.... viimeisen viikon aikana lunta on tullut taas pirusti lisää, mulla on ollut tällä viikolla koulupäiviä kuuteen ja niinä iltoina en ookkaan jaksanut tehdä mitään fiksua. Päälle koeviikko alkaa pian. Nooh, hengissä selvitään.

Ei mitään erikoisia kuulu, viime viikon loppupuolella treenailtiin ahkerasti, en tosin muista mitä. Viikko sitten torstaina käytiin Liisan ja Foxin kanssa lenkillä, sanoin ei voi kuvata Nemon ällötystä tollerikakaraa kohtaan. Perjantaina Ainon ja Emman kanssa, Nemppa ei syttynyt riehumaan Emmankaan kanssa. Jännä.

Tällä viikolla piski ei olekaan saanut aktiviteettiä. Lisäksi se on ollut pikkuisen kipeä, alkoi maanantaina huojua. Siis kun kävelee sisällä hitaasti, takapää saattaa vähän heittää. Kun istuu ja killittää, pää huojuu. Kuin humalainen. Soittelin ell ja sanoivat ettei pitäisi olla vakavaa, joku syndrooma joka voi tulla yllättäen, johtuu keskushermostosta, saattaa kestää parikin viikkoa. Tai lihasjumit. Mitä itse epäilen, tai sitten että johtuu jotenkin lonkista tai selästä. Eilen kun nostin koiraa normisti, se ulahti. Mutta nyt se on jo parempi, onneksi.

Eipä taas erikoisempia, treenit ja aktiivinen elämä alkaa ehkä jatkua piskin osilta huomenna, jos se ei enää kovin huoju. Katsotaan.

edit/ pystyttekö menemään tuolle kommentointisivulle? itselläni vammaa, lagaa koko homma.

seuraamisen hiomista

2012-01-11T22:53:00.002+02:00

Todellinen seuraamiskriisi! Sen siitä saa kun palkkaa koiraa edelliset puoli vuotta enemmän eteen kuin seuraamispaikalle. Okei, ei se aina ole ollut näin mahdotonta mutta nyt on. Ja nyt sille pitää ehkä tehdä jotain... ollaan nyt tällä viikolla treenattu eilen ja tänään seuraamista. Treenien plussat ja miinukset....

+ koira hyvässä vireessä

+ sopiva häiriötaso

+ yrittäminen pysyi yllä

+ onnistumisiakin saatiin

- epätasainen treenialusta, aiheutti pientä epävarmuutta liikkumisessa koiralle

- suuri edistäminen.... -> jonkun verran epäonnistumisia

- toisessa treenissä jouduin pitämään nameja valmiiksi kädessä johtuen huonoista taskuista

Joopa joo. Tosiaan eilen treenailtiin kirkon parkkiksella lumituiskussa ja tänään loskassa jääkiekkokaukaloiden vieressä.

Eilen mun oli tosiaan pakko pitää palkkaa valmiina kädessä, en olisi saanut sitä tarpeeksi nopeasti taskusta pois palkatakseni. Pidin kättä tosin selän takana. Eilen tiedostin edistämisen, huomaa varsinkin pysähdyksistä, koira jää lähes eteeni poikittain, täysin vinoon ja killittää onnellisena. En ole ainakaan tietoisesti vinoista perusasennoista palkannut. Lähdin kokeilemaan muutamaa kikkaa tähän edistykseen ja sitten pysähdyksiin. Toodella hidasta käyntiä seuruussa, ei vaikutusta. Toiseksi yksinkertaisesti myös korjasin vaan joka kerta koiran perusasennon. Toimivin oli ehkä tämä; kun koira alkaa painaa ja edistää vähän vinoon, lähden varovasti kääntymään koiraan päin ja se väistää hivenen automaattisesti. Pikkaisen jätkän häntä laski, mutta en usko sen kummemmin paineistuneen. Reippaasti jaksoi treenata. Hiottiin eilen aika kauan tätä, mutta Nemppa jaksoi ihan mielettömän hyvin! Lisäksi otettiin alkuun paikkaistumisen etäisyyksiä, alussa perse oli noussut maasta. Palautus vain. Muuten jees. Vielä kaukot, yksi ennakointi, kun en palkannut alkuasennoista. Vaihdot täpäkät!

Tänään toisella parkkiksella, kivassa sohjossa. Laitoin koiran istumaan paikalleen kun suunnittelin seuraamistreeniä, sieltähän sen takamus vaivihkaa nousi kun se katsoi ihan "oooo mitä sä suunnittelet! joko tehdään!" Palkkasin kerran vielä hyvästä istumisesta.

Sitten sitä seuraamista. Ehkä vähän huono idea, koska Nemppa otti häiriötä siitä sohjosta - sen piti katsoa tasaisin väliajoin ettei se astu johonkin kamalaan loskakasaan tai ettei tule vain mitään kuoppaa sohjon alta esille. Mutta siis otettiin tyylillä kaksi askelta -> palkka, viisi askelta -> palkka, kolme askelta -> palkka. Tätä muutaman kerran tuossa järjestyksessä ja päinvastoin. Bööh, tässäkin vaan se vinoon perusasentoon tuleminen. Keskittyminen hyvä! Toisaalta en ole varma palveliko tämä treeni edes tarkoitustaan, keskityin laskemaan askelia ja koiran palkkaaminen siinä oli vaikeampaa. Täytyy saada treeniseuraa; treenikaveri voi naksuttaa hyvästä seuraamisesta jolloin saan palkattua koiran siitä nopeasti. Ylhäältäpäin on joskus vaikea katsoa edistääkö/poikittaako tuo...

Täytyy keksiä nyt jotain fiksua, että saan tuon perusasennon taas suoraksi ja nätiksi. Fiksuintahan olisi opettaa se kiepsahtamalla, osaahan se sen käsimerkillä mutta en ole jaksanut opettaa siihen käskysanaa. Aluksi mulla oli suunnitelmana, että tällä viikolla oltaisiin hiottu vaan seuraamista, mutta mun täytyy luopua siitä, jos en löydä tasaisia treenipaikkoja.

Niin ja loppuratkaisuiksi tuohon vinoutumiseen ainakin (vinkatkaa lisää kaikkea viisasta!)

- kun koira alkaa painaa/poikittaa yms, kävelen tai käännyn vaivihkaa sitä kohden ja palkkaan suorasta menosta

- takapalkka!!!!

Tuli melkoisen pitkä, sekava ja epäkiintoisa treenijauhanta :D

half the population's just waitin to see me fail

2012-01-08T16:35:00.002+02:00

Viikonlopun pääpohdiskeluina ovat olleet koulujuttujen sijasta tietysti se kuuluisa tokotreenaaminen ja piskin käyttäytyminen. Ja jälleen se kuuluisa pelko siitä, että meidän kisaura kaatuu siihen, kun koira ei siedä kaikkia vieraita ihmisiä. Lisäksi olen tuntenut itseni mahdottoman kurjaksi koiranomistajaksi. Kyseessä on nyt aika pikkujuttu, mutta saan ne aina paisumaan.

Eilen käytiin kaverin seurassa illalla pitkä lenkki. Koira oli kaiken kukkuraksi varmasti melko väsynyt, eilen tuli lenkkeiltyä varmasti semmoiset kolme tuntia. Loppulenkistä törmättiin kulmilla erääseen bichoniin ja sen omistajiin. Jäätiin jutskaamaan, toinen biisoni (ikää varmaan semmoiset yli puoli vuotta jonkun verran) oli ihan haltioissaan Nemosta, Nemppa murrasi ja perääntyi, ilmaisi selvästi että sitä ei kiinnosta. Piisonikakara tuli moikkaamaan minua ja en kiinnittänyt Nemppaan huomiota. Perheen tyttö kyykistyi ja yritti moikata Nemoa, nooh mitä minun yhteiskuntakelpoinen koirani tekee, murisee. Perheen isä tuli myös siihen, Nemo pörräsi vähän lisää ja pelastin sen siitä. En tajunnut edes kääntää tilannetta voitoksi ja pyytää tyyppejä esim tarjoamaan Nemolle nameja... eniten tietysti harmittaa, että en turvannut sen oloa tuossa tilanteessa.

Onhan näitä tämmöisiä sattunut viime vuonna vissiin pari. Ja en tiedä, miksen oikeasti saa sanottua kaikille ihmisille tuolla lenkillä, että älkää koskeko koiraan, se ei rakasta vieraita jotka lähestyvät lenkillä suoraan ylhäältä päin. En tietenkään anna koirakokemattomien ventovieraiden lähestyä sitä, mutta lenkeillä törmätään aina muutamaan tuttuun koiraan omistajineen ja tietysti omistajat yrittävät aina rapsuttaa Nemoa. Ei se aina väistä, riippuu lähinnä päivästä. Lupasin itselleni, että en enää anna näidenkään moikata Nemoa, jos se ei onnistu oikealla tavalla.

Ei piskini todellakaan ole mikään vihainen vieraita kohtaan. Varautunut on ehkä oikea sana. Sen pitää antaa tutustua omilla ehdoillaan, tehdä aloite onko se yleensä kiinnostunut ihmisistä. Ja riippuu paljolti ihmisistä, keitä se pitää epäilyttävinä. Lisäksi sitä pitää lähestyä tietyllä tavalla, että se yleensä haluaisi tulla tutustumaan lähemmin.

Eipä tässä muuta, eiköhän niitä hyviä kokemuksia saada piankin. Stressaan vaan tätä epäluulomurinaa kisojen kannalta, ei olisi todellakaan kivaa että meidän tokoura kaatuu tähän. Nyt on pakko kiertää ennen mitään virallisia vähintään yhdet möllitokot ja muutama mätsäri. Plus saada viikkoon useita vieraiden ihmisten tekemiä käsittelytreenejä tuolle koiralle.

Asiasta toiseen, eli siihen mitä ollaan treenattu. Tällä viikolla olen alkanut kunnolla suunnittelemaan palkkauksen epäsäännöllistämistä. Ja paljon on vielä tehtävää. Ajattelin että treenaan ainakin tammikuun aktiivisesti tätä epäsäännöllistämistä, sitten helmikuussa alkaa kisatreenit, esim tyyliin: vko 1 kolmesti viikossa kisamaisesti treenattu joitain liikkeitä, vko 2 sitten vaikka jo useampia liikkeitä ketjutettuna (riippuu..), vko 3 useampia liikkeitä ketjutettuina jne. Ja jos viimeistään huhtikuussa pääsisi vetämään koko alokkaan läpi vaikka kahdesti kuussa. Nemon ehdoilla, tottakai. Oon vihdoin vaan tehnyt ihan selkeän suunnitelman, jota seurata.

Nää palkkauksen epäsäännöllistämis-treenit on mennyt tosi jees, oon tehnyt niitä ihan yksittäisillä liikkeiden osilla. Muutenkin treenit menneet tosi hyvin, tänään kehnommin, oli niin kova pakkanen, huonoja nameja, lahna koira.

Tammikuun alun treenisaldona on nyt 3x kaukot, 2x paikkaistuminen, 2x seuraamista, 1x kapulointeja, 1x ruutuja, 1x seisomisia, 1x maahanmenoja, 1x istumisia. Meinaavat siis treenikertoja, ei toistojen määrää.

Huomenna taas ihanan arjen pariin! ja vielä, mulla on ollut suunnitelmissa tokopostaus ihan kaikkeen omassa tokotreenauksessa liittyvään, mutta saa nähdä milloin se tulee julkaistavaksi, vai tuleeko koskaan.

siellä me oltiin

2012-01-06T21:42:00.004+02:00

Koirakin räjähtää pahasti tämmöisessä reissussa, huhhuh... Lähdettiin Lindan kanssa aamulla suunnistamaan kohti Mäntsälää pienten teknisten ongelmien jälkeen, ainahan niitä pitää olla, muuten elämä on liian tylsää! Mutta joo kiitos kyydistä ja seurasta, oli hauskaa loppujen lopuksi venaamisesta huolimatta!

Päästiin sopivaan aikaan paikalle. Nemo oli kuin jokin suuremman luokan idiootti, se oli lähes satavarma että ollaan tultu johonkin kivaan tokokokeeseen ja veti kierroksia kaikkien muiden puolestakin. Hirtti itsensä pantaansa ja karjui ja semmoista. Päästiin parkkihallin seinustalle rauhoittumaan vähän. Pienten kehä alkoi onneksi suhteellisen nopeasti. Meillä oli parina cavalieri. Nemppa kulki mallikelpoisesti ja pöydällä pyysin tuomaria vielä syöttelemään nameja sille, sittenhän Nemo hyväksyi käsittelyn mallikelpoisesti. Ei inahdustakaan, jee hienoa, me päästään vielä joskus näyttelyyn! Saatiin sininen. Ihanaa miten riemuissaan koira oli, kun tultiin kehästä ulos. Sille on mennyt siis mun palaute perille, yleensä olen kaikkien kehien jälkeen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen :)

Ehdittiin välissä käväisti pieni lenkki kulmilla ja sitten hengattiin vissiin tuskastuttavat kolmisen tuntia pölyisessä hallissa, ugh. En lähde ihan heti uudelleen. Ja jälleen sen takia, että sinisten kehässä tuomari soi Nemolle ehkä ohikiitävän silmäyksen ja laittoi ulos. Nooh, ei voi mitään! Hyvä treeni saatiin.

Tyytyväinen oon, onpahan väsynyttä piskiä ja takana yksi hyvä kokemus tuomareista. Jepjep.

turn their heads

2012-01-03T22:08:00.001+02:00

Uusi vuosi, uudet kujeet, vai mitä? Mulle vuoden vaihtuminen on sinänsä ollut aina "iso juttu", että pääsee aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, niin sanotusti.

Viime päivinä on ollut tosi kauniita kelejä, oon kuvannut tavallista ahkerammin ja tulokset ovat olleet sitäkin huonompia heh. Eilen satoi todella paljon lunta, ja sitä oli jopa vielä maassa tänään, harvinaista. Piski spurttaili taas aamulenkillä kuin mikäkin hullu.

Tokoiltu ollaan hivenen, ei mitenkään erikoisesti. Uudenvuoden tavoitteena voisi olla myös, että tokosta ei minkäänlaista stressiä. Sitten kun menee stressin puolelle, olisi varmaan tauon paikka. Ennen kaikkea hauskaa. Mistä tulikin mieleeni, se viimeisinkin tokokoetulos on nyt koiranetissä! Vihdoin ja viimein. Onhan ne tulokset aika kirjavaa sakkia, mutta ne ei kerro aivan kaikkea ;)

Nemon kanssa arki on muuttunut entistä helpommaksi. Ei tietoakaan syksyn ongelmista. Se on niin helppo. Koputtelenkohan puuta nyt... naksuttimen myötä on tapahtunut kaikkea ihmeellistä, mm. lenkillä vapaana ollessaan koira tulee ottamaan omatoimisesti kontaktia useaan otteeseen, liiankin useasti omasta mielestäni. Hyvä vaan!
Lisäksi aloin eilen syöttää koiralle raakaa lihaa, nyt alkuun ainakin puoliksi barffataan ja piakkoin siirryn kokonaan raakaan. Tietysti edelleen epäilyttää, että joku ravintoaine puuttuu. Lähdin ihan poron jauhelihalla ja sai se eilen pienen hirven luunkin. Hyvin näyttää maistuvan, tosin kasvissosetta ei viitsisi syödä, perus. Jatketaan nyt tästä ja katsotaan miten lähtee sujumaan.
Eipä tässä nyt loppulomalle erikoisia suunnitelmia, pitkiä lenkkejä, muutamia treenejä ja perjantaina suunnitelmien mukaan mätsäriin. Jep.

happy new year 2012!

2011-12-31T19:27:00.001+02:00

Tähän alkuun selostan eilisistä hienoista treeneistä. Olin koko päivän menossa ja kun tulin kotiin, lähdin pupen kanssa treenaamaan tuohon koulun pihalle. Palkkana naturaleja ja nakkeja. Alkuun virittelin koiraa vähän, annoin sen jahdata nameja käsistäni ja kaikenlaista hyörimistä ja pyörimistä.
Ensiksi paikallaoloa, istuen. Takapalkalla. Kas, kun käännyin parin metrin päässä, koira varasti takapalkalle. Kävin ihan rauhallisesti ja ystävällisesti toteamassa että oho mitäs teitkään ja palautin istumaan. Takapalkka uudestaan taakse, palasin metrin kerrallaan taaksepäin ja naksuttelin aina pysymisestä ja palkkasin edestä. Lopuksi palkkasin vierestä ja vasta sitten takaa. Toimi hirveän hyvin!
Nyt treenien välissä pidin koiran hyvin kontrollissa, pistin käskyn alle odottamaan. Odotti hyvävireisessä tilassa seuraavaa liikettä, vuorossa kaukot. Tehtiin kahdet toistot. Ensimmäisissä yritti ennakoida, palautin alkuasentoon ja naksautin alkuasennossa pysymisestä, asennonvaihdon jälkeen heitin namipalkkaa. Jee hienosti nääkin.
Sitten vielä ruutuja, ruudun rakentamisen ajaksi koira istumaan paikalleen. Ohi meni samalla jengiä, koira vain tsiigasi mutta ei aikonutkaan nousta tai sanoa mitään! Ensin parit ruudut kosketusalustalla, ekassa vähän hakuongelmia. Sitten ilman alustaa, ihan jees nääkin. Superhyvät treenit, koira pysyi niin hyvin messissä :)

Uskomatonta miten nopeesti yksi vuosi taas meni! Mutta oli taas hieno ja opettavainen vuosi. Tästä jatketaan uuden vuoden merkeissä, johon sisältyy vaikka mitä odotuksia ja toiveita. Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

treeniä, treeniä

2011-12-28T23:42:00.001+02:00

Oon saanut mun treenimotivaation takaisin! Vihdoin! Kyllähän mä oon tässä alkukuustakin treenaillut jonkun verran, mutta eritoten naksutellut kaikkia yleishyödyllisiä temppuja pikkusepolle sisällä ja näin.

Ennen joulua tuli ennen kaikkea jankkailtua seuraamista naksuttimen kera, paikallaoloa istuen, kaukoja. Lisäksi leikittiin vähän kapulan kanssa, edistystä ei ole tapahtunut vaikka oon kuinka yrittänyt kaikkea mahdollista (luulen vaan niin). Tyyppi tuo kapulaa hyvin, mutta jos satun kehaisemaan kun se tuo - sylkee suusta. Se sylkee sen aina kahden kolmen metrin päässä musta. Jihuu.

Maanantaina treenailtiin koulun pihalla muistaakseni päivällä. Häiriötä ihan kivasti. Palkka oli superhyvää pihvitikkua ja piski pelasi varsin mainiosti.

Tehtiin aika paljolti seuraamista, naksuttelin kaikesta mainiosta touhusta. Hieno, eipä siinä muuta. Lisäksi paikallaoloa istuen, yllättäen. Enää en mitään makuuta treenaa. Saa nähdä heittääkö ne mut kokeesta ulos kun jätän koiran vaikka paikkamakuuseen istumaan.. aika kriminaalia. Mutta takaisin asiaan. Otin takapalkalla, silti palkkasin vuoronperään edestä ja takaa. Toimi hyvin.

Tiistaina samassa paikassa, vähän huonompaa palkkaa. Taas normi häiriötaso. Ihan ensin virittelin koiraa ja kierättelin tolppaa, se on niin kaheli ja sillä on niin kivaa.

Kaukot, yhdet vaan molempia. Ei ongelmia, huomasin vaan että oma käsimerkki istumiseen on superouto. Pitää varmaan harjoitella ilman koiraa heh.

Keksin käskyttää Nemon kiertämään tolppaa ja siitä vauhdista pyysin seisomaan. Eka tietysti meni mönkään, koira tarjoaa supervarmana ensiksi maahanmenoa. Loput menikin tosi hyvin, naksuttelin seisomisesta ja palkkaa. Jee. Lisäksi se perus paikallaistuminen, nyt oikein ajalla 30s. Hienoo!

Tänään tosi hyvät treenit Lindan kanssa keskuskoulun kentällä. Nemolla ihan mieletön vire päällä. En tiedä, kuvittelenko vaan, vai tekeekö esim palkka sen, mutta se treenaa paremmin seurassa kuin kahdestaan mun kanssa. Niin ja nakkeja palkkana.

Alkuun Linda teki kaksi luoksepäästävyyttä, ekassa tervehti vaan mua ja tokassa rapsutteli koiraa. Hyvin sieti, ei tuntunut ottavan paineita.

Perään kaksi paikkaistumista, eka Aadan vieressä. Etäisyys ihan pari kolme metriä ja aika yhteensä ehkä minuutin? Häiriötä joo, ihan vierestä meni aikuisia ja lapsia aika kovaan ääneen lutuisia ja tottelevaisia koiria katsellen..... toisessa Nemppa istui ja Linda häiriöi Aadan kanssa. Hieno karvamursu, ei mitään hätää.

Sitten örkki pienelle tauolle. Sen jälkeen virittelin jonkun verran. Otin eläimen sivulle ja annoin yksittäisiä käskyjä. Sitten tyyppi sivulle, Linda kulki Aadan kanssa edestä ja käskytteli tätä. Nemppa ei kuunnellut vieraita käskyjä. Kerran tosin oli valunut maahan, mutta ei tainnut johtua käskytyksestä.

Otettiin luoksarit peräkkäin, ensin Linda ja sitten mä. Nemppa kesti hienosti kun Aada lähti, tuli hyvin. Perusasentoon ohjasin, tää ois saatava suoraksi. Loppuun vielä pari vauhtikapulointia. Supervauhti - eli taktiikka pelasi taas - hyvin toi kapulaa, mutta se sylkeminen. Plää.

wake up the happiness

2011-12-27T22:14:00.002+02:00

Joulu tuli ja meni! Nemo oli sekaisin kun mummo oli meillä jouluna, mutta käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Oon ylpeä siitä, se on saanut pienellä avustuksella ylitsepursuavaa rakkauttaan kuriin. Hauska myös, miten pikkusepon aattoilta pelastui, kun sen paketista kuoriutui pieni puruluu. Se söi sitä hartaasti pari tuntia. Ihana miten se osaa nauttia pienistä jutuista ihan täysillä :)

Ennen joulua käytiin pitkästä aikaa lenkillä Ainon ja Emman kanssa, päiväsaikaan ja sattuipa vielä kerrankin kaunis sää! Postaus sisältää runsaasti kuvia. Alussa oli teknisiä ongelmia kameran kanssa, kuten ylös kootuista Nemon idioottikuvista saattaa huomata. Mutta sainpa ihan kivoja kuvia. Nemolla oli superhauskaa, se juoksi päättömänä collieneidin kanssa. Tokopäivitystä tulee myöhemmin.

hyvää joulua!

2011-12-22T17:17:00.002+02:00

Uusi yritys, sain otettua parempia kuvia tänään. Rauhallista joulua sitten vaan kaikille!

Meillä sataa vettä, mutta en anna sen pilata joulufiilistäni. Miinuksena vaan että pesin pupen juuri ja pitäisi heittää vielä pitkä lenkki. Nooh, kuraista koiraa ei voita mikään!

ei kukaan meitä estää voi

2011-12-18T22:55:00.005+02:00

Jee, taas on se aika vuodesta kun voi alkaa kelailla mennyttä vuotta ja sitä kaikkea mitä onkaan tapahtunut! Saatoin hieman ehkä innostua näiden kuvien kanssa - olisi mulla ollut vielä muutama mutta en saanut ladattua enää lisää heh.

Jaksan vaan ihmetellä, millä vauhdilla aika kokoajan kiitää ohitse. Totean jälleen, että tämä vuosi oli mieletön! Harrastuksien ja varsinkin muun koirallisen elämän osalta.

Nämä kirjoitin blogiin suunnilleen vuosi sitten...

vuosi 2011

~~- keväällä agilityn alkeiskurssi.~~ Ehkä myös lajin parissa jatkaminen jos tuntuu omalta?

- tokosta tk1 kasaan

~~- tokoilun pitäminen supermukavana.~~ Ei liian vakavasti naama hiessä puurtamista. Paljon mukavia treenejä. Ei liikaa saman jankkaamista, motivaation ylläpitäminen.

~~- ylempien luokkien liikkeiden treenaamista~~

- paikallamakuu TÄYSIN varmaksi

~~- liikkeet sujuviksi ilman palkkaa~~ (? puoliksi ehkä)

~~- parit näyttelyt~~

- jonkun toisenkin uuden lajin kokeileminen?

~~- arkikäytöksen parantamista, ongelmajuttuja kuntoon~~

- koiran terveenä pysyminen~~; silmien vuotaminen vähemmälle,~~ ~~oikeanlaisen ruoan löytäminen,~~ ~~kunnon ylläpitäminen,~~ ~~enemmän lenkkejä koirakaverien kanssa~~!

~~- opettelen itse leikkaamaan Nemon turkkia enemmän~~

~~- yhteisistä hetkistä nauttimista~~

Tokon osalta vuosi oli varsin vilkas. Varsinkin vuoden ensimmäinen puolikas oli semmoista sairasta treenaamista ja paahtamista - nyt voin vain ihmetellä, mistä revin treenimotivaationi, ja miten tuo koira jaksoi semmoista rääkkiä. Okei, ei se Nemolle tainnut olla rääkkiä, mun mieleeni ei ole tältä vuodelta syöpynyt kovin monia huonovireisiä treenejä (tai sitten olen vaan hyvä työntämään kurjat asiat pois mielestäni). Syyskuu ja osa lokakuusta oli tokon osalta hiljaiseloa, mutta loppuvuotta kohden oon saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt treenaamaan tuonne pimeään, useammin sateeseen.

Treenailtiin edellisvuotta enemmän seurassa, useimmiten kavereiden kanssa. Seuran treenit oli aika harvalukuisia, keväällä vissiin käytiin aika useasti. Eniten treenattiin tietty kahdestaan.

Liikkeitä saatiin hyvin kuoseihin, alo on kasassa. Paikkamakuu tosin sortui keväällä ja uudestaan loppukesästä, vaikka treenasin sitä kuin heikkopäinen. Luovutin ja en ole vieläkään jatkanut, vaihdoin sen treenaamisen paikkaistumiseen.

Mutta tämän vuoden jälkeen voin sanoa, että en koskaan, en koskaan olisi voinut uskoa saavani mun omasta pienestä karvaääliöstä näin hienoa tokokoiraa!! Se tekee täysillä, se nauttii, se kehittyy, se on paras. Alkuvuodesta käytiin mölleissä kolmostuloksella. Neljät alon viralliset seilattiin läpi, viimeiset vähän kehnolla menestyksellä.

Numeroina tokovuosi näyttää tältä

ALO2 144,5p

ALO3 131p

ALO3 137p

ALO3 121p

Ja tosiaan, ei me mitään tk1:stä saavutettu! Mutta arvatkaas; ei haittaa tippaakaan! Ensi vuonna uudestaan.

Keväällä me hakeuduttiin myöskin agilityn pariin. Käytiin KATin katselmuksessa ja päästiin alkeiskurssille. Kurssi oli supermukava. Opittiin kaikkia perusjuttuja ja koirakin alkoi pikkuhiljaa syttyä, aivan mainio. Syksyllä alkoi alkeisjatko, valitettavasti päästiin kurssille vaan pari kertaa, syynä lihasjumit. Toiveenani olisi, että koira olisi keväällä siinä kunnossa, että päästäisiin jatkamaan tätä mukavaa lajia! Mieleen jäi varsinkin alkeiskurssin vikan kerran leikkimieliset kisat, joissa tultiin jaetulle ekalle (vai olikohan se toka heh) sijalle!

Mätsäreissä pyöritiin keväällä muutaman kerran, oli tosi hyvää treeniä. Ilman sen suurempia tuloksia siis. Näyttelysaldo jäi lopulta vähän omia suunnitelmiani köyhemmiksi messarin jäädessä pois. Käytiin keväällä lahdessa ja saatiin EH, alkusyksystä erkkarissa ja sieltä H. Olin ihan tyytyväinen.

Laura trimmasi Nemon muutaman kerran kevättalvella, mutta sitten tartuin vihdoin itse saksiin. Lainasin kaverin saksia keväällä, mutta hommasin omat kesällä. Nyt oon leikellyt puppea itse kokoajan, ja treenattavaa todellakin vielä on! Turkista ei tullut tosin noottia kaivarissa, että ehkä se ei ole ihan epärodunomainen... ja harjoitus tekee mestarin!

Kirjoitin vissiin viime vuonnakin tästä, mutta örkin karvanlaatu tuntuu taas jotenkin huonommalta, tukka on ohuempi. En tiedä kuvittelenko vaan. Nemon takkuilu ei ole vieläkään helpottanut, ikuinen takkuikä.

Tutustuin tänä vuonna jälleen uusiin koiratyyppeihin ja vakiolenkkiseurana olivat Aino ja Emma-collie, josta Nemo sai hyvän kaverin. Tapailtiin muutenkin muita koiria ehkä hivenen enemmän, hyvä näin. Oon aivan varma, että eläimestä on tullut aavistuksen koirasosiaalisempi.

Ja nyt varsinkin tässä loppuvuodesta siitä on tullut oikea egopelle. Lisäksi se on alkanut haastamaan koiria itse leikkiin! Tätä en vaan voi uskoa entisestä epäsosiaalisesta biisonista, joka mieluiten koiraseurassa (ellei ole ihania narttuja läsnä...) puuhailee omiaan. Ei huono! Kaikille koiratutuille kiitos kuluneesta vuodesta :)

Sitten voisin raapustaa muutaman sanasen Nemon käytöksestä. Egoilusta, murinoista. Muistaakseni koira ei ollut vielä viime vuonna tämmöinen. Meillähän oli tuossa syksyllä kausi, jolloin turkinhoitokäytös oli jotain aivan mielettömän karmeaa, en edes halua muistella....... ja nyt puppe on testaillut mua vähän muutenkin kaikissa pikkuasioissa. Uhmaikä vähän myöhässä tai jotain. Voisin sanoa, että Nemon luonne on muuttunut hitusen. Siitä on tullut yleisesti "ärhäkämpi", ei siis millään aggressiivisella tavalla, jos tajuatte mitä tarkoitan. Se on valmis puolustamaan itseään muiden koirien kanssa, se on sähäkkä treenatessa, se saattaa yrittää pistää vastaan joissain yksinkertaisissa asioissa, esittää toisinaan hirveää kovista. Pehmopallero on aavistuksen muuttunut.

Lisäksi olihan meillä yhdessä tokokokeessa se murinaepisodi, joten pelkäsin/pelkään sen vähän aristelevan vieraiden käpälöintiä.

Toivon että edellisestä ei välittynyt kuvaa että Nemosta on tullut joku hullu, ei. Se on edelleenkin se hyväkäytöksinen koira, joka sopeutuu lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja osaa käyttäytyä.

Menneenä vuonna reissailtiin aika paljon, keväällä käytiin Ainon kanssa sosiaalistamassa piskejä helsingissä, reissu meni hyvin. Syksyllä käytiin Nempan kanssa moikkaamassa samaisessa mestassa Lauraa ja eläimiä, sekin meni ihan jees. Kesällä käytiin myöskin mikkelissä junalla. Turussa on tullut vietettyä useampi päivä, onneksi senkin paikan uutuudenviehätys on kadonnut, eikä koira höslää hulluna sinne tänne.

Tyyppi tuntuu luottavan maailmalla liikkuessa minun tukeeni ja siihen, että en anna sille käydä mitään pahaa. Hyvä näin, tähän on ollut matkaa, jos mietin niitä epätoivoisia pentuaikoja.

Nemo on pysynyt suhteellisen terveenä. Alkuvuodesta oli kai jotain vatsaongelmia, toukokuussa nenäpunkkipärskintää. Lihasjumeilut alkoivat syksyllä ja ilmaantuivatkin siinä tasaisin väliajoin. Fyssarilla käytiin syyskuun lopusta ja seuraava fyssariaika on viivästynyt, pitäisi olla parin viikon päästä. Silmät kuvattiin tammikuussa vielä terveiksi, jännitänkin ensivuoden silmätarkkia aika mahdottoman paljon...

Sopiva ruoka on löytynyt, taste of the wild. Pian olisi tarkoitus alkaa syöttämään jonkunasteisia luita/lihaa, alkaa barffailemaan edes puoliksi. (Laura, vinkkejä saa heittää! :D) Koiran kunto on myös ollut omasta mielestäni melkoisen jees. Silmien vuotamisen kanssa kävi se mitä ennustinkin - kevään tullessa se helpotti, nyt rähmiminen on taas lisääntynyt, kun ulkona on jatkuvasti märkää ja koiran turpakin on kokoajan läpimärkä.

Kauheiden selostuksien jälkeen vielä; tämä oli todella hieno vuosi! Kiitos kaikille kanssaeläjille, treenikavereille, tsemppaajille! Opin taas vuoden aikan itsestäni ja koirastani todella paljon asioita.

Päällimmäisiksi harrastusonnistumisien rinnalle mieleen jäivät arkiset hetket, jolloin tajusin, kuinka tärkeä tuo koira on, miten se on muuttanut minua ja koko elämääni ja miten mistään ei varmaan tulisi mitään ilman sitä. On ne piskit vaan hienoja.

Varsinaisen romaanin jälkeen voisi suunnata nokat kohti ensi vuotta. Listaanpa tähän vuoden 2012 tavoitteet!

vuosi 2012

- tokokokeisiin, alo1, tk1 mahdollisesti

- tokoilun jatkuminen ennen kaikkea yhteisenä hauskanpitona, koiralla pitää olla kivaa! mulla myös!

- rutkasti kisatreenejä, mölleihin

- luonnetesti / mh-luonnekuvaus

- vieraisiin luottaminen (näyttelyt, kokeet) -> paljon käpälöintitreeniä juuri esim. mätsäreissä

- turha egoilu pois, käyttäytyminen hoitotoimenpiteissä

- agilityn jatkaminen

- terve koira kaikin puolin!

- muutama näyttely

- yhdessäolosta nauttiminen ennen kaikkea!

Ja kaiken kisaamisen sun muun edellytykseksi laitoin sen, että koira tuntee olonsa varmaksi, kun vieraat käsittelevät sitä. Tämän treenaamisen oon aloittanut nyt, ja jatkan sitä hamaan tulevaisuuteen. Ei minnekään virallisiin, jos tässä ilmenee vielä jotain ongelmia. Saatan muokata noita tavoitteita vielä, jos keksin jotain. Ei muuta kuin uutta vuotta kohti ;)

päämäärätöntä menoa

2011-12-13T22:21:00.004+02:00

Järisyttävän outoa, joulu on jo ensi viikolla! Ja mä olen pahasti myöhässä, esimerkiksi kaikki joululahjat ostamatta. Kyllä tässä vielä ehtii! Sää jatkuu kurjana, mutta ollaan silti lenkkeilty ja treenattu. Treenailuista tuli mieleen ensi vuoden tavoitteet. Tavoitteet voisin kirjata ylös viimeistään viikonloppuna, ja samalla voisi kerrata mennyttä vuotta ja laittaa muutamia kuviakin mukaan ;)

Viime sunnuntaina seikkailtiin muuten koko päivä mikkelissä, käytiin mummolla ja parilla muulla sukulaisella. Mummollahan eläin sekosi täysin, huooh. Muualla käyttäytyi paremmin kuin hyvin, hienoa.

Illasta käytiin Janessan ja Wilin kanssa lenkillä. Oli tosi mukavaa, ainoastaan hengenvaarallisen liukasta. Nemppa antoi Janessa katsoa hampaansa hyvin, jee propsit eläimelle. Huomenna mennään lenkkeilemään Ainon ja Emman kanssa, Nemo saa vihdoin kunnon riehumisseuraa. Kuvista ei tietoakaan - kuudeltahan on enemmän kuin pilkkopimeää.

Sitten ne normaalit treenikertaukset. Oon treenannut päivittäin ulkona maksimissaan ehkä öö kymmenisen minuuttia ja sisällä roimasti naksuttelua. Huooh, pitäisi joku päivä vetää kunnon pitkät kisamaisemmat treenit. Kentät saisi vähän kuivaa!

Sunnuntai-iltana vielä reissusta palattuamme treenailtiin juholan koulun kentällä. Häiriötä oli, koulun pihalla menossa jokin jumppahetki. Elukka vaati taas vain hivenen suullista virittelyä. En yrittänyt saada virettä minnekään taivaisiin, semmoinen sopivan skarppi vire, jossa sähellys ei ala. Tehtiin yksi maahanmeno apujen kera, liitin alkuun valmistelukäskyä. Hieno oli! Kaukot oli tosi hyvät, yksi toisto vaan kumpaakin. Lyhyttä istumista, naksuttelin ja palkkailin. Pätevä. Kentältä poistuttiin taas käskyn alaisena.

Mulla alkaa maanantaisin koulu vasta puolilta päivin, joten eilen aamulla lenkkeiltiin pitkästi ja treenattiin tossa pesiskentällä. Koira kieri ensimmäiset minuutit kylkimyyryä ympäri kenttää ja suvaitsi sitten tulla tekemään jotain melkein järkevää. Ohjatun noudon kapulalla muutamat pelleilyt - sanan varsinaisessa merkityksessä, sylki kapulan puolivälissä, ampaisi luokse jee tuleeko ruokaa. Pyysin hakemaan kapulan lähemmäksi... Kaukot oli taas tosi jees. Lyhyt seuraaminen sekin hyvä.

Tänään sitten juholan koulun kuivalla seinustalla. Turkkieläimelle märkyys oli liikaa. Kaukot oli hitsin haastavat, liian märkää hyi. Sain kuitenkin vääntämisen jälkeen kaukot tehtyä, se pysyi maassakin sen viisi sekuntia. Hienoa. Lyhyt istuminen naksuteltuna. Lisäksi naksuttelin seuraamisesta. Kuinka pätevää. Kesken treenien koulunkulman takaa aivan elukan eteen ponnahti ihminen, pörinä alkoi, jouduin komentamaan.

Mua vähän häiritsee tää mun treenaaminen. Treenaan vaan jotain, ei mitään väliä mitä. Siis kyllähän oon nää minitreenitkin suunnitellut mutta ne on vaan jotain. Ei mitään päämäärää! Ei tämmöistä voi kestää, tämä ei johda mihinkään. Lupaan ja vannon itselleni, että viimeistään lomalla teen treenisuunnitelman vaikka kesäkuuhun saakka.

Niin ja olisiko kukaan kiinnostunut vuokraamaan mun kanssa jotain halpaa hallia jostain lähiseudulta? Haluaisin talvella treenata jossain sisällä ainakin muutaman kerran, ja hallitreeni tekisi hyvää. En ole vielä ryhtynyt sanoista tekoihin, haluaisin jonkun mukaan hankkeeseen.

aika päteviä joo

2011-12-10T21:03:00.004+02:00

Oi miten ihana talvinen sää! Olisi eilinen edes jatkunut.. eilen satoi lunta tyyliin vaakatasossa ja illalla oli jo ihan kunnon kinokset. Tein piskin kanssa vaan lyhyen lenkin, se ei oikein tykkäillyt tassuihin tarttuvasta nuoskalumesta. Talven ensimmäiset kunnon lumipaakut. Noh, tänään olin aamulla herättyäni valmis lähtemään jollekin superlenkille - ulkona sataa kaatamalla vettä. Tosi jees. Hyvin talvista. Elättelen silti toiveita vähintään valkoisesta joulusta, mutta näyttää tosi uhkaavalta.

Tänään olen tarponut nilkkaan ulottuvassa loskassa ja kaatosateessa ulkona hapannaamaisen valkoisen uitetun rotan kera. Katsoin säätiedotusta, huomenna ei pitäisi sataa ja päätin laittaa koiran nyt illalla. Ja taas hämmästelin tota turkin märää. Trimmasin siitä saman verran karvaa kuin viime viikonloppuna?! Pää on nyt melkoisen pieni, ja rungon karva on ihan lyhyttä. Kyllähän siitä eron huomaa, että loppujen lopuksi en tainnut viikko sitten trimmatakaan siitä niin paljoa karvaa. Nyt se näyttää niin naperolta.

Nemolla on ollut tänään kiva ääliöpäivä, voi luoja. Oon niin varma että sille on se vuoden iässä yleensä tuleva uhmaikä tullut vasta nyt. Saakelin pässi oikeasti joskus. Se yrittää ronskisti varastaa kokoajan ruokaa, jos roskapussi sattuu olemaan sekunnin lattialla, elukan pää on siellä. Kun käyn komentamassa sen pois, se vielä murisee mulle vastaan ähähää ootko tosissas. Siinä vaiheessa ajan sen jo pois keittiöstä. Huooh.

Voiko koira oikeasti kerjätä huomiota rapsuttamalla? Olen satavarma, että Nemo harrastaa tätä. Joskus jos satun tsiigailemaan arki-iltoina hetken ajan telkkaria tai muuten vaan istahdan aloilleni, herra tulee siihen eteen ja aloittaa hyvin tuskallisen korvien tai rinnan rapsuttamisen. Urisee ja välissä vilkuilee minua. Olen kysellyt porukoilta - tätä ei esiinny mun poissaollessa kotoa, ei siis rapsuttele muiden läsnäollessa. Aika outoa.

Ulkotokotreenaamiset oon skipannut nyt kolmelta päivältä ihan sään takia. Joo, olen melko nirso, en halua treenata lumipyryssä saati loskameressä. Sisällä oon naksutellut Nemolle vaikka mitä. On se vaan melkoinen toi naksutin!!
Ovenavaus sujuu ylipätevästi. Koira tietää heti mistä on kyse - tosin eilen se kiihdyksissään ei heti kekannut että oli kyseessä ovenavaus, se repi kaksi paitaa tuolilta alas ja huusi samalla... - ja tarttuu innokkaasti hihnaan ja vetää oven auki. Nyt voisin alkaa lisäämään käskysanaa. Se on niin söpö kun se tekee niin tosissaan. Lisäksi olen naksutellut kaikkea outoa, mm. yhteen koriin menemistä, se on ihan alkuvaiheessa, koira vasta läpsii koria tassuillaan. Toinen nerokas minkä päätin opettaa käskyllä, on kaivaminen. Tämä lähti ihan vaan siitä, kun laitoin englanninkirjani lattialle ja testasin mitä koira tarjoaisi siinä. Muutaman kerran Nemppa meni makaamaan kirjan päälle ja alkoi sitten rapsutella sitä tassuillaan. Pian rapsuttelu muuttui kunnon kaivamiseksi. Tunnen itseni oikein nerokkaaksi näiden juttujen kanssa....
Aamusta rakensin sisälle ruudun ja katsoin tarjosiko herra mitään, ei, kävi vaan kaatamassa kaikki ruutumerkit ja huusi. Otin siis ihan käskyllä (plus välillä mukana oli myös kosketusalusta) ja naksuttelin vähänkään oikeanlaisesta sijoittumisesta ruutuun. Meno oli sähläävää ja yli-innokasta, mutta kyllä sieltä niitä onnistumisiakin tuli. Huomasin taas näissä pienissä treeneissä, miten tuo koira tosissaan intohimoisesti rakastaa tekemistä. Eli joo suomennettuna tekisi ruoan eteen mitä tahansa.
ps. tulevan vuoden suunnitelmat on jo tehty, tungen ne joskus tänne :-)

remember what you're here for

2011-12-07T19:42:00.003+02:00

Me ollaan treenailtu! Päätin ihan täysin oikeasti ryhdistäytyä loppuvuodeksi (sitä on niin huimasti jäljellä) treenailun suhteen - liikkeiden olisi oltava vuodenvaihteessa siinä kunnossa, että saisin aloitettua kunnollisen kisatreenaamisen. Ja nämä ihan senkin takia, että olisi tulevana vuonna mukava käydä ainakin muutamat kokeet. Kuvat on eiliseltä aamulta, siksi hieman sinertäviä. Pistin tähän nyt muutamat lumikuvat, olisi kyllä julkaistavana muutamia ihan mukavia lumettomia kuvia. Ne sitten joskus.

Hassua muuten, miten huomaan Nemon trimmin virheet vasta kuvista. Kuten kaikki varmaan huomaakin, herran pää on täysin epäsymmetrinen ja parta aivan liian pitkä. Noo, viikonloppuna taas leikkelemään. Ehkä paremmalla onnella nyt.

Eilen tehtiin aamusta ajoissa yhteiskoulun tekonurmella. Heti treenin aluksi järjenjättiläinen veti muutaman kierroksen kenttää ympäri ja kieri kuin mielenvikainen. Mietin juuri eilen, mitähän mieltä Nemo lumesta on - no, loppujen lopuksi se taitaa pitää siitä. Käytöksestä päätellen.

Alkuun otettiin kaksi "noutoa", kapula menemään ja eläin perään. Hyvin lähti ja hyvin toi, innostui nyt kapulasta normihyvin. Kehuin ja innostin, naksautin palautuksesta. Sylki toisen aika kaukana suusta, se normaali..

Nyt aloin vihdoin liittämään jääviin valmistelukäskyä, tänään aloiteltiin seisomisesta. Nerokkaasti seisomisen valmisteluna "uppia" ja maahanmenoon "downia". Ei tullut muutakaan mieleen, jos olisin ottanut jonkun perus maahanmenoa tai seisomista, liian lähellä noita normikäskyjä. Tein takiksella, ekassa fail, istui. Toinen jo jees, tein isojen apujen kera. Eiköhän tää tästä lähde.

Loppuun vielä paikkaistumista, oli noussut seisomaan kun käännyin. Takaisin alas ja palkkailin tiuhaan. Lopuksi heittelin ruokaa koiralle ympäri kenttää.

Samassa paikassa tänään, vähän epämiellyttävämpi keli, pimeässä kivassa jäisessä sateessa. Koiralla kuitenkin huippukivaa ja mullakin hyvä fiilis, joten saatiin hyvät treenit aikaiseksi.

Seuraamisen käännöksiä, varmaan jotain 8x toistoja yhteensä. Neljät ekaa namiohjauksella, hitto se oli hieno. Takapää liimautuneena mun jalkaan, käytti sitä tosi hyvin, ei väistellyt tai paineistunut! Pari vikaa ilman käsiapua, superpäteviä. Vou.

Tänään sitten liitin tohon maahanmenoon sitä valmistelua, kaksi helpotettua ja lyhennettyä maahanjäävää avuilla. No problems. Loppuun lyhyt paikkaistuminen. Aika hieno elikko!

miten tää toimii

2011-12-05T21:22:00.007+02:00

En meinannut uskoa silmiäni, kun aamulla heräsin - ulkona ei ihan oikeasti satanut vettä!! Siitä äkkiä vaan kamera ja treenikamppeet messiin ja kenttää kohti. Päätin vain käydä kentällä naksuttelemassa perusasennoista, maahanmenoista, stopeista ja paikkaistumisesta. Todella jees! Ensinnäkin eläin oli aivan helisemässä kun se pääsi vihdoin tekemään jotain siis niin superkivaa tokoa. Se häselsi, karjui ja singahteli ympäriinsä. En tiedä, voiko oikeasti olla noin suuri ero kun treenaa naksuttimella kuin ilman sitä.. tehtiin vähän noita yllämainittuja.

Sen jälkeen tehtiin vielä pitkä peltolenkki ja sain muutamia kivoja kuviakin. Koiralla oli aivan superhauskaa, se ei päässyt koko viikonloppuna kunnon lenkille ja irrotteli nyt senkin edestä. Törmättiin pellolla tuttuun Hemmo-mäykkyyn ja Nemppa olisi haastanut sen hurjasti äristen ja tassuilla läpsien leikkiin, mutta Hemmopa ei innostunut. Hyvin epänemomaista tuommoinen leikkiin haastaminen! Ehkä se ei olekkaan niin sosiaalisesti vammainen kuin olen aina olettanut!

Sitten ollaan tehty pikkulenkkejä ja nyt illallakin oltiin lähes tunti ulkona - ja tuolla on lunta!!! Märkää sellaista, mutta kumminkin lunta, mun aamuiset toiveet toteutui :)

Oon koko päivän naksutellut koiralle kaikkea. Oven avaaminen sujuu jo hyvin, samoin aloin naksutella tommoiseen muovikoriin menemistä, päästiin vasta tassulla läpsäisy-vaiheeseen, mutta siitä on hyvä lähteä. Ennen kaikkea katselen ihan hämmästyneenä miten Nemppa on alkanut tarjoomaan paljon uusia ja juttuja ja sillä on ihan sairaan kivaa, kun se saa itse oivaltaa. Sen häntä heiluu ihan hulluna puolelta toiselle, silmät loistaa. Superia! Kysymys kuuluu, miksen hommannut naksutinta aikaisemmin? Mulle ei ole todellakaan lähes mikään kuin nuo perusjutut naksuttelusta selvillä.

edit/ Kiitos Melkku naksutinselvennyksistä ;)

kaikki on nähtävästi mahdollista

2011-12-04T22:41:00.003+02:00

Nyt on kauan odotettu messariviikonloppu takana. Ja tänään olisi ollut kauan odotettu voittaja-näyttely, mutta kuinkas kävikään? Heh. Nyt on ainakin todistettu, että kaikki on mahdollista - ainakin mulle. Eilen illalla sattui pieni trimmausonnettomuus ja mielestäni oli fiksuinta jättää koira kotiin. Käytiin Lauran kanssa vilkaisemassa bichon-urokset tänään, ja sitten harmitti vielä enemmän. Nemolla olisi ollut kaksi kanssakilpailijaa :-D mutta oon nyt lopulta ihan tyytyväinen päätökseeni.

Itse tuli näyttelyissä taas pyörittyä ihan tarpeeksi, eilen ja tänään lähestulkoon koko päivä. Eilen tsiigailin aamulla yllä olevien kuvien edustajia, harmi vaan että koiria oli muistaakseni 64 ja tuomari aivan superhidas! Siinä välissä poukkoilin odottelemaan Lauran ja Leian kehän alkua..., lopulta olisin ehtinyt katsoakin valiourokset valkkareista, koska portugeesitkin oli sairaasti myöhässä. Oli huippupäivä ja oli kiva nähdä tuttuja :)

Tänään taas hengailin enimmäkseen ympäriinsä Lauran ja Leian kanssa, sekä katottiin niitä biisoneita.

Ja onneksi kun kaikki ei ole mennyt aivan putkeen, materia lohduttaa. Tuossa kuvassa pääosassa taitavat olla pihvitikut. Lisäksi tarttui mukaan siankorvia ja muita luita. Ostin nyt Nemolle vihdoin vinttarimallisen pannan, tommosesta oon kauan haaveillut. Ruskeaa nahkaremmiä en nyt löytänyt (äläkä Laura pyörittele siellä silmiäsi kun luet tämän.... :D).

Naksutin!! Vihdoin. Naksuttelin pupelle jo nyt illalla kaikenlaista ja se oli ihan liekeissä. Päätin myös, että huomenna alkaa nyt loppuvuoden tokotsemppaukset! Kohta onkin uusi vuosi ja uudet haasteet. Ensi vuonna me loistetaan... tai on myös paljon mahdollista, että ei. Joo.

there's no reason you should ever have your head down

2011-12-01T22:43:00.005+02:00

Yllä oleva kuva on muutaman viikon vanha, alla olevat turkinhoito-operaation jälkeiset kuvat viikonlopulta. On siinä aikalailla trimmattavaa, ehkä mä onnistun etten pilaa turkkia kauhean pahasti ;)

Mulla on ihan luottavainen olo, tietty vähän jännittää. Tokon treenaaminen on jäänyt tällä viikolla, mutta elikko ei ole hyppinyt seinille. Ollaan lenkkeilty suhteellisen kivasti. Näyttelytreeniä ollaan kerrankin otettu; hampata tutkailtu useasti päivässä, muuten vaan räpellelty, seisomista treenattu... että kehässä olon pitäisi sujua sadan prosentin varmuudella. Paras turkkimursu.

Herra tosiaan oksenteli sunnuntaina ja maanantaiaamuna, mutta sekin loppui yhtä nopeasti kuin alkoi - voi varmuudella sanoa, että luut olivat syyllisiä.

Mulla on ihanan paljon myöhäisiä aamuja tässä jaksossa, tänäänkin oleilin eläimen kanssa aamulla ulkona jopa puoli tuntia, oli ihan luksusta!

Munkin oli pakko laittaa tämä blogiin, näin parissa koirablogissa. Alkuperäinen kirjoittaja Richard Biby. (toisaalta tuntui typerältä tunkea se omaankin blogiin kun on jo joka paikassa, mutta kun se on niin totta!)

Aina silloin tällöin minulle sanotaan “piristyisit, sehän on vain koira” tai “tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa eivätkä kuluja jotka liittyvät “vain koiraan”.
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät “vain koiraan”. Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut “vain koira”, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet “vain koirasta” ja noina pimeyden päivinä “vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on “vain koira”, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten “vain ystävä”, “vain auringonnousu” tai “vain lupaus”.
“Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
“Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
“Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni ihmisille se ei ole “vain koira”, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.
“Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole “vain koira”, vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut “vain miehestä tai naisesta”.
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan “vain koira”, hymyile — koska he “eivät vain ymmärrä”.

Olen monesti muistaakseni horissut täällä blogissakin siitä, miten onnellinen olen, että minulla on koira. Ja monesti tuntuu, että lähes puoletkaan edes lähipiiristäni ja ystävistäni (paitsi ne koiralliset), eivät ymmärrä mitä se tekstiä lainaten "vain koira" todella merkitsee. Tässä tekstinpätkässä on kaikki se, mitä en ole saanut itse puettua sanalliseen muotoon.
Niin ja tänään on joulukuu, wihii! Mutta ei lumesta tietoakaan....

that's what they'll say to me

2011-11-28T22:33:00.003+02:00

Ehdin jo luulla eilen että eläin on taas hankkinut jonkun kivan taudin itselleen. Se oksenteli eilen ja tänään, mutta on ollut aamun jälkeen normaali oma sekopäinen itsensä. Ei taida olla hätää eikä mitään. Annoin sille viikonloppuna pari luuta, joita ei ole saanut pitkiin aikoihin - jospa vatsa meni sekaisin. Jännä, yleensä Nemon vatsa ei ole kauhean herkkä. Who knows.

Pesin tyypin tänään, vitsi mikä puffi se on. Karvaa ihan sairaasti. Tulee jännää trimmata se lauantaina, mutta nyt en kyllä enää stressaa tosta turkista, jos se ei ole ihan piste i:n päälle tasainen tai pää aivan pyöreä, ei se ole niin tarkkaa. Treenailtiin myös vähän käsiteltävänä olemista, kaveri jelppasi. En loppujen lopuksi usko, että siinäkään tulee olemaan ongelmaa, ei stressiä enää!

Pitäisi vähän jaksaa päätään vaivata ja aloittaa kunnon loppuvuoden tokotreenaamiset.. ehkä sitten kun ulkona ei sada kokoajan.

cause nobody really cares

2011-11-26T22:47:00.001+02:00

Kuvissa esiintyy kaverin siskon glenni Tyyne. Kävästiin vähän moikkaamassa kaverilla hoidossa ollutta Tyyneä. Ei Nempan mieleen, liian villiä... se on niin hienostunut eläin, oikea aatelinen. Tyyne on nimensä täydellinen vastakohta, huvittava tyyppi.

Oli muuten kerrankin kiva keli, ei ollut niin märkää! Tehtiin hyvät lenkit. Mulla alkaa tiistaina uusi jakso koulussa - aah mahtavaa - ja pääsen ihan ihmisten aikoihin jonain päivinä, pääsen siis ehkä kuvailemaan useammin valoisalla. Jes. Nyt nukkumaan.

iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn

2011-11-25T20:45:00.005+02:00

Keksinpä vihdoin ladata kännykältä kaikki ikivanhat ja vähän uudemmat kuvat koneelle. Kännykkäkuvat on aina ihan parhaita! Ne ei ehkä ole superlaadukkaita, mutta niihin on saanut vangittua juuri sen hetken. Ja mulla ei yleensä koskaan ole kameraa mukana silloin kun sille olisi eniten käyttöä...

Seuraavassa Nemon kootut nukkuma-asennot ja suosikkipaikat. Ja tässä on varmaan vaan kymmenesosa niistä hyvinkin erikoisista nukkumisasennoista.

Piskin ehdottomia suosikkimestoina on tuo piironginalunen, sohvan selkänoja ja sen "oma" risainen nojatuoli olkkarissa. Tietty hyvänä kolmosena tulee mun sänky, jossa sitten onkin syksyllä ja keväällä enemmän hiekkaa kuin laki sallii. Noo, eipä se niin laittaa. Nemo on nyt alkanut viihtyä sen kuljetusboksissa, aika jännää, ennen se ei koskaan hengaillut siellä. Nyt saattaa nukkua koko yönkin siellä. Mun arktisessa huoneessa on varmaan tarpeeksi kylmä talvisin boksissa nukkumiseen.

Tuo toisiksi alin asento on mun ehdoton suosikki, mahtaa olla mukava :-D ei riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa. Tää viikko on mennyt enimmäkseen mun lukiessa kuin hullu ja Nemo on loikoillut vähän liikaakin. Ollaan jotain lenkkeilty, mutta tällä hetkellä vihaan tota säätä enemmän kuin mitään. Huooh voiko olla rasittavampaa kuin kyljistä alaspäin pikimusta, takkuinen ja hiekkainen koira. Olisin toivonut edes ensi viikoksi pakkasta, olisi ollut helpompi saada se puhtaaksi messariin!
Joo ja messarin laput tuli pari päivää sitten! Mua alkoi pikkasen jännittää. Ei muuten, mutta se että miten saan turkin trimmattua ja jos Nemo keksii jotain yleiskivaa mun pään menoksi.

Viime perjantaina reenattiin kai tossa pesiskentällä ihan yksinkertaisia. Vähän ravauttelin herraa - ei tule mitään, lisäksi kaukoja, maahanmenoja ja paikkaistumista. Virtaa riitti.
Viime sunnuntaina taas koulun pihalla samaa settiä, kivaa. Ravissa kehottelin katsomaan eteenpäin ja palkkailin siitä. Joo. Tiistaina kai sama setti taas, pitäisi vaihtaa ehkä treenattavia pikkuhiljaa.
Tänään oma motivaatio pikkasen nousi, käytiin alkuillasta koulun pihalla. Kaukoja, hitto mitä säätöä! Eläin ennakoi ja teki kaikki mahdolliset, sain kahdet onnistuneet vaihdot kumminkin, bra. Hauskaa oli, lisäksi mulla vaan raksut palkkana, pelasi silti sähäkkänä. Yleistä pelleilyä, pujottelua, huutoa, raksujen metsästystä, tarjoomisseuraamista.... sitten taas ravitreeniä. Sisällä muutamat tosi kivan innokkaat ruudut ja kartioiden kiertoa, Nemolla oli niin superhauskaa kiertää kartioita. Lisäksi ovenavaus-temppu on pian käskysanaa vailla. Nemo tarjoaa tosi hienosti hihnaan tarttumista ja veti pari kertaa koko ovenkin auki, vautsi! Kunhan saan sen naksuttimen, eiköhän siitä tule aika pätevä toimintojen tarjoaja ;) mulla tosiaan vaan kestää sen naksuttimen hommaamisessa krhh, nyt säästettävä rahaa messariin ja sieltä sen varmaan hommaankin mikäli löydän.

pakkasaamu

2011-11-20T23:07:00.003+02:00

Ensimmäinen, tai no toinen kunnon pakkasaamu, nyt pääsin vaan kuvaamaankin! Ja suurin osa kuvista meni pilalle. Horisontti vinossa tai muuta kivaa ;) Tehtiin aamulla pitkä lenkki. Oli sairaan ihanaa kun oli kerrankin kunnolla pakkasta, mun puolesta talvi voisi tulla. Ei tartteisi kokoajan olla pesemässä rapaista koiraa ja kauhistelemassa paljon hiekkaa ja yleisiä härpäkkeitä se kantaa turkissaan sisään..

Ollaan treenattu ja lenkkeilty, niistä joskus sitten tarkemmin lisää. Oon innostunut jopa näyttelytreenaamaan ja tullut siihen lopputulokseen, että en saa true-tokokoiraani koskaan ravaamaan vierelläni siten, että se katsoisi eteenpäin. Katkeamaton kontakti.

Mutta joo, edelleen yhtä kiirettä pitää. Joulukuuta odotellessa, tulee aikaa.

treenipohdintaa

2011-11-15T22:52:00.004+02:00

Kootut treenikertomukset näin illan kunniaksi. Treenaaminen ei ole oikein ottanut vauhtia alleen, mutta ehkä se tästä... yritän tiivistää vaan mitä ja milloin.

Viime lauantaina aamusta tekonurmella yläasteen vieressä. Vire oli ihan kiva, mutta eläin levoton kuin mikäkin. Oli kokoajan sinkoilemassa joka paikkaan ja kyttäili superskarppina tielle. Pitää alkaa treenailemaan joitain kertoja remmissä, niin on helpompi kumminkin kontrolloida. En edes muista milloin olen treenannut hihnaseuruuta? Ehkä edellisessä kokeessa?

Stoppeja ja maahanmenoja sekaisin, ei mitään ongelmia. Lisäksi 2x kaukoja, pienet ennakoinnit jälleen... Lyhyttä paikkaistumista, jees, mutta pälyili ja nuuskutteli ilmaa. Loppujen lopuksi päädyin heittelemään Nemolle nameja pitkin kenttää. Se syttyy siitä mielettömästi, kunnon saalistajan liikkeet. Juu.

Maanantaina peruskentällä kirkolla alkuillasta, pimeessä kivaa. Nemo oli ihan sairaan liekeissä, valmiina tekemään suunnilleen mitä tahansa. Laitoin sen hetkeksi venailemaan aitaan ja rakensin ruudun kentän toiseen päähän. Tarkoituksena oli ottaa muutamia juttuja eri puolella kenttää, ja harjoitella samalla sitä hallittua siirtymistä paikasta toiseen.

Ruudun luokse tuli seuraamispaikalla ilman käskyä, palkkasin siitä kokoajan. Ajattelin, että voisin opettaa sen siirtymään treeni/kisatilanteessa seuraamispaikalla seuraavaan liikkeeseen, olisi helpoin ja pysyisi varmasti kontrollissa. Ruudut oli ihan mielettömät! Otettiin varmaan joku kolme, kasvatin vähän matkaa, vikassa liikaa, oli juuri menossa ruutuun kun kehaisin, kääntyi kattomaan että mitä, mutta haki sinne namille. Jeee!

Sen jälkeen siirryttiin toiseen laitaan tekemään kaukot, mur parit ennakoinnit. Huomasin myös, että mun istumisen käsimerkki oli harvinaisen omituinen, sekin saattoi aiheuttaa tahmeutta ja sekoilua. Vielä yksi siirtymä paikkaistumiseen, sekin hieno.

Loppuun pakkailin kamoja kentän laidalla ja laitoin koiran kiinni.

Onko ideoita, miten saan treenin lopettamisen rauhalliseksi? Että koira ei heti treenin loputtua lähde hinkumaan kadulle? Oon nyt koittanut jokaisen treenisession jälkeen vaan hengailla tovin kentällä, rapsutella koiraa, odottaa sen rauhoittumista. On käynyt päinvastoin, se on treenien jälkeen ihan superkiihtyneessä tilassa, menettää aivotoimintansa ja vilkuilee vaan kadulle.

Toisena ongelmana taas ne helkutin jäävät. En edes osaa niitä näköjään opettaa. Oon hinkannut niitäkin vuosia, vaihtanut jopa seisomiseen käskyn, treenannut niitä vaan sekaisin, jolloin koira osaa. Mutta liikkeestä se tuntuu oikeasti edelleenkin arpovan, arpoi taas tänään ja treenit menikin pahemman kerran pieleen. Ideat loppuu noiden jäävien kanssa. Eri valmistelukäskyt? Uudestaan aloittaminen? Uudet käskyt?

Ja vielä piti mainita, joudun etsimään uuden fyssarin, missä viimeksi käytiin, on jäänyt sairaslomalle. Pitäisi vaan pian löytää joku, koska sen ensimmäisen kontrolliajan piti olla kuukausi sitten. Hööh, eihän näille siis voi mitään.

hurry up, we're dreaming

2011-11-13T23:15:00.001+02:00

olen onnellinen, mitä sä luulit

2011-11-10T18:17:00.003+02:00

Kiire. Miksi joka vuosi marraskuussa aika tuntuu loppuvan kesken? Sitä ei ole sitten millään. Koulupäivät ovat ylipitkiä, on kurssitöitä, koeviikko alkaa pian. Ja päivät ovat niin masentavan pimeitä. Kaipailisin taas niitä kuuluisia lisätunteja vuorokauteen..

Messariinkin enää vajaa kuukausi, kiva päästä kehiin ja tapaamaan tuttuja.

Treenattu on jonkun verran. Tiistaina käytiin kaverin kanssa treenaamassa kyrölässä kentällä, oli jo pimeää. Oteltiin vähän seuraamista, tosi normikivaa. Lisäksi liikkeestä maahanmeno, kaukot ja paikkaistuminen. Maahanmeno oli superhieno, vilkaisin olkani yli, koira meni välittömästi maihin. Kaukoissa oli aavistuksen säätöä, ennakoi muutamasti. Otin tällä kertaa kahdet. Paikkaistuminen oli hieno, kiertelin kenttää. Miksi paikalla voi istua, mutta ei maata? Jännää.

Eilen skippasin jälleen ohjatut treenit (sitä on tapahtunut tänä syksynä usein) ja lähdin heti kotiin päästyäni, vähän jälkeen neljän treenailemaan yhteiskoululle. Valoa oli sentään vähän! Ja ihan jäätävän kylmä!

Ihan alkuun pari kolme ruutua, kasvatin jokaisessa etäisyyttä noin metrin. Voi että Nemolla oli taas superhauskaa, singahti ruutuun kuin salama, ahmaisi namit ja juoksi riemuissaan mun luokse. "Noutoja" pari, ihan jees, sylkäisi kapulan harmittavan aikaisin suustaan. Otin sitten vaan vähän nosteluja, ei meinannut suostua. Voe elikko. Kaukoja kahdet, tosi makeet! Lisäksi paikkaistumista, kävelin taas ympäri kenttää. Hieno oli!

Nempan kanssa on vaan niin kiva treenata, en anna tokon suhteen periksi ollenkaan vaikka lojuttaisiin loppuelämä alossa, koska sillä on niin kivaa, samoin mullakin :)

Lisäksi ollaan lenkkeilty paljon pimeässä, koira on oppinut vihdoin sietämään heijastinliivinsä. Tänään oli mukavaa, kun eläin pisti päänsä kokonaan johonkin hemmetin puskaan ja tuli sieltä esiin tukassaan ja etutassuissaan lähes kymmenen takiaista. Siinä sitten taas neuvoteltiin keskellä tietä saanko irrottaa takiaiset.

Eipä tässä muuta, toinen koira-kuume vain kasvaa. Koeviikkoa ja messaria odotellessa vaan sitten ;)

treenivideoita

2011-11-05T23:31:00.000+02:00

don't worry, you're too fine

2011-11-04T23:43:00.001+02:00

Joo, normaalielämää. Lenkkejä ja treenejä, mutta ei tarpeeksi. Tai miten se nyt mitataan, mutta koira on ihan yliaktiivinen adhd-hyrrä kokoajan. Ehkä se tästä. Ulkona sillä menee muutenkin lujaa, ihanat nartut sekoittaa pään.

Keskiviikkona kävästiin vähän ukun treeneissä, vähän porukkaa joten kaikki treenattiin samassa ryhmässä. Voivoi, Nemolla meinasi taas palaa totaalisesti kiinni vanhaan viholliseensa brassiin. Kunpa kaikki huolehtisi, että ihan jokaisella koiralla olisi mahdollisuus treenata ihan turvallisella fiiliksellä ja rauhassa.. nooh.

Ensin jonkun verran paikkaistumista, normisettiä, Nemppa istuskeli ihan rauhallisesti siellä, kävin tiuhaan palkkaamassa ja vaihtelin etäisyyksiä. Tän jälkeen vähän haastetta, kaikki seuraamisia yhtä aikaa. Oli muuten pitkä seuraaminen, tyyliin varmaan jotain avon luokkaa. Pysähdyksiä, käännöksiä, melkein yhteentörmäyksiäkin. Palkkailin ja kehuin valkoista elikkoa, se oli niin makee! En tiennyt että se voi seurata noin kauan. Ei muuta kuin bh-kokeeseen! Not. Loppuun pari vauhtiluoksaria, Nemon tyyliin ihan mielettömiä, sain jopa ohjattua sen suoraan sivulle!

Oli kiva vähän treenata ryhmässäkin, mutta en oikein enää suosi ryhmätreenejä - liikaa odottelua. Ei siinä mitään sinänsä, koira jaksoi loistavasti, oli ihan liekeissä kokoajan ja aijaijai.

Tänään tehtiin eka lähes parin tunnin kuvauslenkki, ja sen jälkeen suunnattiin vielä peruskentällemme treenailemaan. Laitoin koiran hetkeksi venailemaan aitaan ja otin sen aika pian siitä messiin, virittelin vähän jälleen suullisesti ja tökin sitä ja näin. Kiihtyi mukavasti hehee.

Alkuun pelleiltiin kapulan kanssa. Tai ei pelleilty, Nemo oli niiin hieno. Ihan kaksi joku 10m noutoa, ei tietty mitään sivulta luovutettua, mutta toi kapulan ihan jalkoihin! Ja supervauhdilla lähti perään. Tästä tuli mieleen, että oli häiriötäkin, satunnaisia ohikulkijoita joista osa hetkeksi jäi tuijottamaan tätä upeaa koirankoulutusta. Jee. Vielä vähän kapulan kanniskelua, ihanan yritteliäs piski mulla.

Kiertelin kenttää, koira tarjosi seuraamista ilman käskyä, pyysin menemään vuorotellen maahan, seisomaan jne. Hyvin wörkki! Kahdet kaukot, nää oli hienommat kuin koskaan. Yleensä Nemon kaukot on sähläävät ja kuitenkin jotenkin tahmean näköiset. Nyt ne oli mielettömän sähäkät ja kumminkin täysin hallitut, vautsi. Loppuun vielä sitä perus paikkaistumista, kävelin kentän toiseen päähän ja palasin, toistin pari kertaa. Hyvin pysyy.

Pitäisi tosiaan keksiä eläimelle jotain oikeasti väsyttävää virikettä, ei toi treenaaminenkaan mitään väsytä. Näyttelytreeni olisi aloitettava jossain vaiheessa. Sen turkki on taas ihan karsea, laitan sen jossain vaiheessa viikonloppua. Asiasta viidenteen, se on ikävää kun kateellisia löytyy koirapiireistäkin - tottakai, niitä löytyy kaikkialta. Ei voi mitään.

tärkeintä on vaan näyttää kiireiseltä

2011-10-31T22:22:00.002+02:00

Vähänkö hassua, omituista - lokakuun viimeinen ilta! Musta lähinnä tuntuu siltä kuin oltaisiin hypätty syyskuusta suoraan marraskuuhun ja sysipimeisiin iltoihin. Tämä on niin ahdistavin vuodenaika, jo viideltä ihan pimeää. Turha haaveillakaan enää kuvaavansa paljoa ulkona, kun pääsee koulustakin aina niin myöhään. No, onneksi tätä ei kestä kauaa (kuitenkin tarpeeksi kauan). Fyssari oli muuten kipeänä ja aika siirtyi parin viikon päähän.

Koira on treenannut tosi paljon. Loppuviikosta (siis viimeviikolla) Nemo treenasi lähinnä kaukoja, paikkaistumista, ruutuja, kapulointia, seuraamisia, stoppeja ja maahanmenoja.

Tänään hämärässä yhteiskoulun tekonurmella treenit yli-innokkaan koiran kanssa. Se tarkoitti superiloisia ruutuja, seuraamista, jossa koira edisti varmaan puoli metriä ja painoi päälle. Tehtiin seuraamista tosi paljon, eikä into hiipunut. Aika hieno. Lisäksi joku 30s paikkaistuminen, hyvää. Ei tässä paikkaistumisessa vaan ole ongelmaa. Treenaan nyt sille ensin jonkun viiden minuutin paikkaistumisen 30m etäisyydellä ja siirryn joskus ehkä takaisin paikallamakuuseen. Oli pakko ottaa loppuun vielä luoksetulo, koska koiralla riitti virtaa. Hyvä luoksari, mutta se loppuperusasento.... hyvä ettei tule mun eteen istumaan. Joo, pientä korjailtavaa.

Oon nyt naksutellut useampana päivänä Nemolle kaikkea. Siis "naksutellut" joo. Koira ei osaa tarjota yhtään mitään, okei tarjoaa se maahanmenoa, ryömii, läpsii tassuilla, nakertaa lahjetta, huutaa, vikisee, urisee, tuijottaa. Oon vähän antanut jotain käsivihjettä mistä on kysymys. Esimerkiksi tänään kun naksuttelin boksiin menemisestä - eli nyt alussa edes boksiin päin liikahtamisesta. Kyllä se ehkä oppii tarjoamaan joskus!

Eipä tässä taas muuta, voisin lähteä ajoissa nukkumaan :-D (bloggaukset sisältää nykyään vähän asiaa ja paljon kuvia, right)

joka hetki on poikkeus

2011-10-26T23:04:00.002+03:00

riemuidiootit kokoontuu

2011-10-25T17:47:00.002+03:00

Laura tuli tänään hauskuuttamaan meitä eläintensä kanssa, kiitos seurasta :D Nemo meni tunnetusti aivan sekaisin mielettömän ihanasta Leiasta. Mistään fiksusta käyttäytymisestä ei ollut tietoakaan Leian näkemisen jälkeen. Mentiin tyyppejä vastaan asemalle, haettiin meiltä treenikamppeet ja sitten tohon pesiskentälle treenaamaan. Koko kortteli raikasi kun piskit huusi vuoronperään odotellessaan katsomossa vuoroa. Laura treenasi ensin Leian, sitten mä Nemon kanssa, sitten vikana oli Leevin vuoro.

Voi tota Nemppaa. Maailman pähein tokokoira! Tuskailin taas alkuun Nemon huutaessa Leian takamuksen perään että tuleeko treenaamisesta mitään, mutta tulihan siitä. Päästin Nemon irti, se loikkaa sähäkkänä eteenpäin ja meinasi lähteä vetämään rallia ympäri kenttää. Pidinkin kaikki 'väliajat' sitä namin avulla vierelläni, että sain sen vähän rauhoittumaan ja pysymään suhteellisen hallinnassa. Siitä huolimatta karkasi kerran syömään jäniksenpapanoita ja pari kertaa moikkaamaan Lauraa (tai mun laukkua, miten vaan).

Aluksi Lauran avustuksella vauhtiluoksetulo, koira meni taas peruspaniikkiin kun jätin sen Lauralle. Voi raukkaparka. Matka varmaan reilulti 20m, makee vauhti, karjui vissiin taas lopussa, ohjasin sivulle ja jouduin ottamaan vielä apuaskelia. Hieno.

Hmm sen jälkeen vissiin vähän jotain yleistä temppuilua, tarjoomisseuraamista, se oli muuten aika supersiistiä. Ruutuja, oliko edes nääkään hienoja, Nemolla meni ihan sairaan lujaa :--D mielettömällä vauhdilla ruutuun. Ihana.

Vauhtikapuloinnit, Laura piti koiraa, mä juoksin kapuloineni karkuun, koira irti, heitin kapulan, se toi ihanalla innolla. Kaukoja sitten, koira ihan liian kiihtyneessä mielentilassa. Muutamat mokat, sain onnistumaan lopulta, varmistelin ettei ennakoinut. Ihan lyhyt paikkaistuminen loppuun.

Miten saan ton koiran hallintaan, ei jumakauta :-D toisaalta mua ei haittaa ollenkaan, että se on tommonen hullu sähköjänis joka pinkoo välillä ympäri kenttää ja huutaa, mutta ei se kisaamisen kannalta ole kovin hyvä juttu. Haluan nyt useammin treenaamaan jonkun kanssa, jos se itsessään jo vetää Nemon superkierroksille. Tämänpäiväisellä vireellä olisi voinut seurauttaa koko pesiskentän ympäri, ihan varmasti. Mutta mä todellakin koen onnistuneeni kaikessa, koska koiralla oli niin kivaa. Rajattoman kivaa.

Niin sitten tehtiin vaan lenkkiä tonne ainolan kentälle, annettiin eläinten juosta siellä. Leia kiusasi Nemoa ja päinvastoin, Nemo meni Leian takamuksen alle kun se alkoi tarpeilleen, seurauksena paskaa Nemon nenän päällä ja kuonokarvoissa. Oonkin odottanut tätä päivää, nyt se sitten tapahtui. Käytiin vielä peltojen kautta lenkki takaisin asemalle.

Ehdollistin Nemoa muuten eilen 'naksuttimeen', eli frezzan korkkiin. Kyllä mä ehkä joskus ostan sen oikean naksuttimen, en vaan oikeasti ole naksutinihminen. Mutta hyvin taisi jo ehdollistua, naksautin yläkerrassa ja koira juoksi alhaalta ylös odottamaan herkkua. Asiasta viidenteen, tehtiin sunnuntaina ja eilenkin jonkunlaista jälkeä, koira tykkäsi.

every clock is ticking faster

2011-10-23T16:43:00.002+03:00

Aaaa, ei koulua viikkoon, mitä siitä seuraa. Vastauksena on elämä. Ihanaa, nukuin tänään pidempään kuin kuuteen, mitä luksusta! Nemo tosin ei tykännyt ja sai varsinaisen riemuidioottikohtauksen kun heräsin, voi raukkaa. Kävästiin aamusta tosi superpitkälenkki. Tänään paneuduttiin hihnakäytöksen treenaamiseen, ajattelin vaan että mitähän seuraavaksi. Eläimellä on mennyt viimepäivät remmissä vähän lujaa - en ihmettelisi vaikka sillä olisi niska kauttaaltaan ihan jumissa. Kyllä sinne päähän vähän älliä saatiin pienen muistuttelun kautta. Vapaana ollessaan Nemo viiletti kaukana edessä, kuunteli kuitenkin hyvin.

Lisäksi käytiin tekemässä lyhyehkö, noin 7m jälki. Oikein hienoa jäljestämistä, vaikka viimeksi ollaan vissiin jälkeilty kesällä? Pitää tehdä nyt vielä muutamat alkeelliset jäljet ennen lumien tuloa. Aloin kerrankin opettaa Nemolle uutta temppua, oven avaamista. Laitoin ovenkahvaan roikkumaan tuommoisen "hihnan" ja ensin palkkailin koiraa siitä että se nappaisi sen suuhunsa lattialta, sitten nostin sen ovenkahvaan ja palkkasin siitä. Nempan oma oivallus vähän hidasta, mutta sitäkin tapahtui. Jee. Sitten koira onkin vaan nukkunut, eilen se kävi taas turisteilemassa Turussa. Uskomatonta, miten paljon se rakastaa automatkustelua. Ja käytöksestä päätellen kyseistä kaupunkiakin.

Treenejä, treenejä.

Maanantaina alkuillasta yhteiskoululla ihan tehokasta menoa, broileripalkkaa. Häiriötä jonkun verran. Kaukoja taas, ei muistaakseni ennakointiongelmia, palkkasin istumassa/maassa pysymisestä. Etäisyys puolitoista metriä, noin. Lyhyehkö paikkaistuminen, kiva. Seisomisia ja maahanmenoja sekaisin ympäri kenttää, ei ongelmaa. Loppuun vielä superilosia noutoja, ohjatun noudon kapulalla. Oli ainakin Nemo iloinen :)

Perjantaina aika myöhään illalla juholan koulun kentällä, siellä sentään oli vähän valoa. Muuten pimeää ja kylmää kuin siperiassa, mikä vuodenaika. Kaveri oli mukana, joten se teki eka parit luoksepäästävyydet. Normihienoja, mutta kaveri onkin Nemolle niin tuttu ja Nemo suunnilleen palvoo sitä.

Virittelin piskiä ihan suullisesti, se oli ihan liekeissä "jeejeee mitä tehdään!!" hyppi ja pomppi sähäkkänä ympärillä. Alkuun seuraamispätkiä, eripituisia muutamat. Vitsit mitä supermenoa, paikka täysin oikee ja mieletön kontakti. Viimeisestä palkkasin oikein superherkulla, jollain kuivatulla broilerinsiipipalalla. Perään kaukot, hivenen sähellystä, sen verran pikkuherra kävi kierroksilla.

Elukka pienelle tauolle, kävin rakentemassa ruudun ja sitten vaan ruutuilemaan! Taas erilaisella opetustyylillä, kosketusalustalle ruutuun superherkkua. Olipa muuten vauhtia!!! Mahtavaa, Nemppa oli niin liekeissä. Loppun lyhyt paikkaistuminen ja yleistä sekoilua. Mukavat reenit.

Eilen myöskin iltareenit, nyt yhteiskoulun pihalla. Hemmetti kun jokapaikassa on niin pimeää :D sidoin Nemon pyörätelineeseen ja jouduin tovin venaamaan ympäristön rauhoittumista, kadulla meni Nemon niin rakastama supermielettömänihana tyttökoira ja sinnehän se kyyläsi. Koira oli muutenkin vähän jäissä, kun oon tottunut sen supervireeseen, oli nyt hitaampi. Vai pitäisikö sanoa hallittu. Kyllä tuollakin vireellä kokeessa pärjäisi.

Alkuun heti jäävät, ihan kisamaisina. Tosin ei siltä osin kisamaisina, että kehuin eläintä. Teki iloisesti molemmat jäävät täysin oikein, molemmista superpalkkaa. Jättebra! Lisäksi taas sitä paikkaistumista, joku puolisen minuuttia. Kaukoissa oli ensin tahmeutta ja sitten ennakointia, saatiin onnistuneetkin ilman sen suurempaa hinkkaamista.

Ei tässä sen suurempia ole tapahtunut, lenkkeillään ja treenataan varmaan koko loma ahkerasti. Onneksi fyssariin on enää reilu viikko, niin nähdään onko muutoksia tapahtunut. Ja jos koira olisi kunnossa, voisin alkaa katsella onko meidän seuralla tarjota vapaahallitreenimahdollisuuksia nyt talvella, en ole niitäkään vielä edes vilkaissut..... messari-ilmokaan ei ole vielä lähtenyt, mutta lähtee toivon mukaan lähipäivinä.

muuan tunnustus

2011-10-16T22:14:00.002+03:00

Kiitos Lauralle tunnustuksesta! :) Mun pitäisi laittaa kahdeksalle tunnustus, katotaan nyt löydänkö niin monta (jotka ei ole vielä saaneet tunnustusta...) Lisäksi pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään - tässä tapauksessa taidan kertoa niitä myös Nemosta.

1. Välillä on hankalaa olla nuori, joka kuluttaa lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikansa koiraan. Eräs ystäväni kysyi tuossa vähän aikaa sitten "ootko sä nyt varma että haluat toisen koiran? kun kohta muutat opiskelemaan, eikö olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin pyöriä niiden koirien kanssa, niistähän on niin paljon kaikkea hommaa...." Ei, ei, ei todellakaan. Koira(t) on mulle elämäntapa, mä saan tuolta koiralta niin paljon. En osaisi enää elää ilman sitä.

2. Nemo on ensimmäinen koirani, sen kanssa on opittu kaikki alamäkien myötä ja kehitytty huimasti.

3. Edelleenkin on rasittava törmätä satunnaisiin ennakkoluuloihin kun harrastaa bichonin kanssa muutakin kuin näyttelykehissä pyörimistä.

4. Voisin joskus ottaa toisenkin bichonin, mutta en tiedä, löytäisinkö kasvattajaa keneltä haluaisin sen ottaa. Suurin osa bichonien kasvattajista ei osu yhteen oman ajatusmaailmani kanssa. Ei vain kemiat oikein kohtaa.

5. Varsinkin nyt kiireisinä viimepäivinä oon huomannut, että koiraa - edes bichonia - ei saa väsymään pelkällä liikunnalla. Eläin on kokoajan sähäkkänä odottomassa sitä treenaamista tai muuta aktiviteettiä.

6. Oon tässä jo kauemman aikaa miettinyt vakavasti toista koiraa. Mitään en tosin ole vielä lyönyt lukkoon, elämäntilannekin tulee muuttumaan parin vuoden sisällä. Kaikki on vielä ihan auki, mutta toisaalta kaikki taitaa olla myös aika lailla mahdollista.

7. Toko on paras harrastus tuon piskin kanssa. Vaikka usein hakkaan päätäni seinään kyseisen harrastuksen takia, valvon puolet yöstä tehden uusia treenisuunnitelmia, ratkon treenikavereiden kanssa erinäisiä ongelmia. Mutta silti se on niin pirun palkitsevaa!

8. Musta tuntuu, että Nemo on vähänkuin saanut porukat tassun ympärille. Okei, hyvin se niiden kanssa tulee toimeen. Eihän se niitä koskaan testaa, mä olen ainoa jolle sitten joskus ryppyillään.

Joo, näitä oli niin vaikea keksiä, niiden sadan faktan jälkeen jotka olen joskus kirjoittanut. En varmaan keksi kahdeksaa henkilöä, joille annan tunnustuksen, mutta annan tunnustuksen ainakin kolmelle tyypille; Janessalle, Julialle ja Lindalle.

ruokanorsun treenit

2011-10-14T23:06:00.018+03:00

Tykkään tosiaan syksystä, siitä kun koulussa on meneillään varmasti vuoden pahin jakso. Eikä asiaa paljoa auta jatkuvasti aikaisemmin pimenevät illat ja jäätävät aamut. Tiistaina reenattiin, keskiviikkona piti mennä ihan treeneihintreeneihin mutta jäi välistä kun pääsin koulusta vasta vähän ennen viittä, ei tosiaan jaksanut. Eilen vedettiin tosi siistit treenit keskenämme.

Lenkkejä aivokääpiö on saanut mukavaan malliin, valitettavasti sen energiaa ei vaan latisteta lenkkeilemällä...

En tiedä onko mun pää oikeasti näin laho..., mutta en muista missä me treenattiin tiistaina! :D joko yhteiskoululla tai koulun pihalla. Saattaisi olla jälkimmäinen, koska musta tuntuu että treenattiin illalla... Joo, niin se taisi olla.

Alkuun lyhykäinen paikkaistuminen jäätävässä tihkusateessa ja lähes pilkkopimeässä, näinä hetkinä motivaatio vain kasvaa. Yhdet molempia kaukoja, varmistelin ennakoimattomuutta kunnolla, hyvät oli. Stoppeja ja maita sekaisin, muutamat mokasi. Mitähän oikeasti keksin näihin. Seuraamisen käännöksiä, aika napakkaa takapään käyttöä, hyvä Nemo!! Nämä treenit oli ihan superlyhyet. Luonteen heikkoutta, kun ei tommosia olosuhteita kestä. Joopa joo.

Sitten eiliset treenit!! Koira oli taas ollut koko kahdeksan tunnin ajan ihan toimettoma ja suorastaan meinasi revetä energiasta ja tekemisen halusta. Pakkasin sen kummemmin ajattelematta kartiot ja ohjatun kapulan sekä ruoat messiin ja lähdettiin yhteiskoulun kenttää kohti. Ehdin siinä matkalla suunnitella pätevät, aika pitkätkin treenit.

Alkuun ajattelin nostatella koiran virettä, laitoin pari kartiota jonkun matkan päähän toisistaan ja kierrättelin niitä. Vitsit se irtoaa jo kaukaa! Ja hitsit sillä oli kivaa, karjui ja örvelsi mennessään.

Siitä suoraan luoksetulo. Ensimmäinen oli outo, Nemo tuli kiepsahtamalla? En ole tätä opettanut. Ja mulla tapahtui joku oikosulku, palkkasin sen siitä. Eikun uusi luoksari, nyt tuli takaa kiertämällä ja ruhtinaalliset palkat.

Vähän taas välissä kartioiden kiertämistä ja sitten seuraamista. Tuli otettua omaan mieleen vähän liikaa, mutta ei se Nemossa näkynyt. Seurauttelin aika lyhyitä suoria, paljon pysähdyksiä, palkkasin kaikesta oikeasta touhusta. Jonkun verran käännöksiä, hitsin päteviä. Nemppa hetkeksi aitaan huilaamaan, suunnittelin jatko-osaa.

Parit kaukot, erittäin hyviä. Hirmusen jees, menee 2m päästä jo. Ennakointia ei esiintynyt, mutta jatkan edelleen varmistelua, ettei ennakoikaan. Lyhyt paikkaistuminen, kiva. Vielä loppuun superilosia noutoja ohjatun kapulalla.
Nyt muuten kaikkiin treeneihin kassi mukaan ja se treenien ajaksi kentän laidalle! Nemo varasti treeneissä kaksi kertaa omalla luvalla laukulleni, tuli kyllä heti pyynnöstä pois. Piskin on tasan opittava, että se ei lähde tarkastamaan viiden minuutin välein saisiko laukusta ruokaa. Ei tule kokeessa olemaan kovin hyvä juttu.

Nyt on hommattava kehänauhaa, treeniseuraa, saatava paljon onnistuneita treenejä, kisamaisempia treenejä.

Ennen kaikkea tuon elukan hallittavuus. Onko kenelläkään ideoita? Se käy niin kierroksilla että yrittää lähteä kiitämään rallia ympäri kenttää tai muuta vastaavaa. Harmittavasti tänä vuonna ei ole missään järkevässä hallissa mitään möllitokoa, olisin voinut vielä haluta. Jospa ensi keväänä järjestettäisiin sitten möllejä, sinne tungen. Mutta en tosiaan voi valittaa, vaikka Nemppa ei olekaan enää superhallinnassa treeneissä, se on ihan mieletön. Sen kanssa on niin hauskaa. Ja eikö silloin ole kaikki tavoitteet saavutettu? Pientä kisakuumetta on jälleen päällä. Mutta olen tasan päättänyt, että tänä vuonna ei enää kokeita. Enkä mä tuota nyt voisikaan viedä kokeeseen, se pistäisi varmaan niin omaksi ohjelmanumeroksi että.

Messariin edelleenkin haluisin mursun viedä, mutta pitää pohtia useamman kerran vielä, onko mitään järkeä.

i'm gonna cut it out and then restart

2011-10-10T22:31:00.002+03:00

Nemolla on nykyään ihan superhyperextrakivaa, kun se treenaa. Mikä tarkoittaa sitä, että se huutaa ja pinkoilee sähäkkänä ympäriinsä. Mistä johtuen taas yksityiskohdat eivät enää merkitse sille niin paljoa.... homma menee vähän sähläämiseksi. Oon tosiaan hakenut viimeiset pari vuotta suunnilleen koiralle sitä sairasta tekemisen intoa ja virettä. Nyt olen tosiaan sen saanut, ja välillä menee hivenen överiksi. Pitäisi vielä treenata tuo koira sellaiseen kuntoon, että se on hallinnassa innosta huolimatta. Haastavaa.

Lauantaina treenailtiin päivällä, joskus yhden aikaan. Paikkana koulunpiha, mukavan rauhallinen tällä kertaa. (joo, herra on alkanut ottamaan hieman häiriötä ympäristöstä vähäisistä treeneistä johtuen) Alkuun nostattelin virettä treenaamalla kiertämistä. Irtoaa vasemmalta lähetettynä niiiin hyvin paljon kauempaakin, oikealta heikommin. Huutaa irrotessaan, huutaa niin pirusti.. joo.

Sitten tein oikein varmistellut kaukot, yritin ainakin palauttaa koiran sopivaan mielentilaan. Jätin paikalleen, palkkasin, sitten vaihto, kävin palkkaamassa, vaihto yms näin. Nyt oli omaan silmään sekä teknisesti että vireellisesti tosi nastat. Nempan vire on kaukoissa aina liian korkea.

Seisomaanjäävä takapalkalla, tosi superjees. No problems!

Vielä oikein superpalkkailtu paikkaistuminen, jossa kiertelin ympäri pihaa. Se kyllä pysyy, kun sillä on tekemistä - tässä tapauksessa mun tuijottelu. Hieno.

Tosi kivaa menoa, oli mukava treenata. Nemo pysyi jopa ihan hyvin kontrollissa. Pihan poikki meni ihminen tai pari ja ei ollut aikomuksia sännätä minnekään, vähän kyttäili. Nyt hitosti häiriötreeniä!

Tänään laadullista treeniä sisällä! Oon niin mukavuudenhaluinen, etten kovin lähde kaatosateeseen treenaamaan. Se näkyy eläimessäkin - nyt kun sateella ei ole ulkona treenailtu, tyyppi ei voi edes istua märälle asfaltille... nurmikosta puhumattakaan. Olin unohtanut ottaa treeninamit sulamaan, joten pistin broileria mikroon ja siitä sitten. Virhe, koira meni sekaisin. Oli tarkoitus ottaa treenin alkuun kaukot, ei ei ei onnistunut, koira kävi niin ylikiekoilla että sääti kuin hullu. Mulla oli tarkoituksena ottaa ruudun alkeita, sovelsin merkkejä ja pistin eläimen kiertämään niitä, lyhyeltä etäisyydeltä tosin tilanpuutteen takia. Siinähän se kiersi merkkejä ja huusi raivohullun lailla....

Tämän jälkeen pientä perusasentojen ja seuraamispaikan tarjoilua, palkkailin. Oli ihan sekaisin edelleenkin, huusi. Päätin ottaa kaukot vasta myöhemmin ja tartuin ohjatun noudon kapulaan. 3x ihan kauempaa (noin 7m) noudettuja, eka oli mieletön!!!! Ei lähtenyt heti perään, annoin käskyn, ampaisi salamana ja toi kapulan ihan mulle saakka!! Vitsit vitsit. Pari tämmöstä, ei yhtä hienoa. Sitten vaan vähän kapulan kanniskelua mun perässä.

Sitten ne kaukot. Yhdet toistot vaan sekä istumista että maahanmenoa noin 2m etäisyydeltä, tosi jeessit! Takapalkka. Sitten pari molempia ihan edestä, siis mulla käsi ihan kiinni koiran nenässä. Vähän varmistelua.

Päätin soveltaa ja kokeilin alkaisiko Nemppa tarjoamaan pyyhkeen päälle menemistä, tai jotain sinnepäin. Olisin käyttänyt ruudussa (ok pyyhe ei paras mahdollinen kosketuspinta......). Nooh, siirryttiin verannalle treenailemaan. Ainoat mitä Nemo tarjoaa, on tosiaan maahanmeno ja karjuminen. Toivottavasti naapurit ei olleet kotona. En oikein voi muuta olettaakaan, enhän ole opettanut tota tarjoamaan mitään. Pienistä vinkeistä hakeutui vähän pyyhkeelle, palkkailin. Nooh sisällä lisäsin ruutumerkit kuvioon ja sinnehän se hakeutui ruudun keskelle, hieno pikkumies!!

On myönnettävä, että mä treenasin vähän paikallamakuuta! Jee. Oon miettinyt jo tulevan kevään kokeita, mutta ensin mun on päästävä mölleihin. Ja hommattava se kehänauha ja saatava treeniseuraa kisamaisiin treeneihin. On saatava tuo koira kehässä haltuun, kyllä se liikkeet kestää mutta hmm vaikea selittää, ei pysy kuitenkaan hallussa heh.

Mulla on nyt syttynyt kamala innostus, haluan joskus korkata avoimen! Oli se vuoden, kahden, kolmen, neljän päästä, kunhan se tehdään! Ensi vuonna suuntana on kumminkin taas alokasluokka - toivon mukaan paremmalla onnella, ja osaamisella :) Luovuttaa ei saa koskaan, ei varsinkaan kun sekä koira että minä tykätään tästä kuningaslajista. Jepjep, hyvää yötä!

oletko milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan - ja unohtanut sitten jatkaa?

2011-10-07T23:47:00.005+03:00

Tajusin vaan taas tänään, miten onnellinen olen siitä, että mulla on tuo koira. Parasta mitä voi olla. Koiran omistaminen on ihan uskomatonta. Lopulta se hullu harrastaminen, mihin tämäkin blogi painottuu, on vain murto-osa siitä kaikesta. Hienointa taitaa kuitenkin olla se harmaa arki.

On mielettömän mahtavaa pyöriä koiran kanssa parikin tuntia pelloilla ja metsissä, katsoa kuinka se mennä viilettää vapaana ja nauttii joka solulla olostaan. Ja toki, on myös mieletöntä treenata sen kanssa. Kaikkiaan se on vaan niin hieno.

Toivon sanoinkuvaamattoman paljon, että Nemo ei sairastu kaihiin ainakaan vielä moneen moneen vuoteen. Ja että se pysyy muutenkin terveenä.

maailman paras koira, jälleen

2011-10-05T22:12:00.001+03:00

Voisin jopa väittää, että kaikki on palannut suhteellisen ennalleen. Ainakin joksikin aikaa, mistäs sitä tietää. Nämä kuvat on muuten jonkin verran vanhoja, parempia kuvia "uudesta" turkista jossain vaiheessa. Turkista tulikin mieleeni, että voin näin ironisesti todeta, että Nemo oli kaivarin rumin bichon! Koiranettiin on vihdoin tullut tuloksia - jopa se meidän paras tokotulos!! - ja tsiigailin koko näyttelyn bichoneiden tuloksia. Nemppa oli ainoa joka sai hoon... saa nähdä kannattaako sinne messariin hakea, seuraavaksi varmaan tulee joku tyydyttävä. Nooh.

Ollaan lenkkeilty ihan hulluna sunnuntaista alkaen. Eilen tehtiin kahden tunnin ristinummen lenkki, pompittiin pelloilla ja metsissä auringon laskiessa, kaunis sumu leijui maanpinnan yläpuolella ja kuukin nousi. Pakko sanoa, että on tuolla koiralla energiaa! Ei liikunta sitä väsytä.

Venytyksiä ollaan tehty, niitä on tosi helppo vaan tehdä sähköjäniksen kanssa, joka puree sormet verille namia tavoitellessaan. Siitä on tullut röyhkeä. Mulla pyörii kauhukuvat päässä kaikenmaailman lonkkavioista sun muista. Loppukuusta sitten näkee mihin suuntaan lihastilanne on helpottanut.

Paras uutinen on ehkä kuitenkin se, että mulla on treenifiilistä!! Motivaatio alkaa palailemaan hitaasti mutta varmasti. Tänään ryhdistäydyin ja lähdin ukun treeneihin, sain hyvän syynkin, vein hyppyesteen sinne. Nemo oli nälkäinen ja mulla oli taas ah-niin-superhyvää ruokaa mukana että pikkueläin oli ihan sekaisin....

Alkuun rivissä vähän paikallaoloa, istuen. Nemon kanssa tein muutamia lyhyitä, joissa seisoin ihan koiran edessä. Häiriö oli melkoinen. Rentona oli.

Luoksepäästävyys tosi jees, syötin varmuudeksi namia. Karita räpläsi myöhemmin eläimen läpi, syöttelin namia. Ei mitään pörinää. Vähän aikaa siinä chillailtiin, koira niin tylsistyy noissa venauksissa. Nykyään juuri tämän takia teen ohjatuissakin treeneissä yleensä omaa.

Pyysin Karitan avustamaan, muutamat vauhtikapuloinnit. Koira repesi jo kun kaivoin kapulan kassista. Se alkoi ääntelemään innostuneesti ja poukkoili kiihtyneenä ympärilläni. Koira Karitalle, itse pingoin kapulan kanssa karkuun. Kolme näitä, Nemo lähti raivolla kapulan perään ja toi ihan luokse, ihan supersiistiä. Se pinkoi mun vieressä karjuen takaisin Karitan luokse. Onkohan paras eläin.

Välissä käytiin tekemässä yksi hyppy, este oli kisakorkuinen ja vaaaaauu hetsasin Nemoa vähän ennen hyppyyttämistä, se oli ihan satasella jo menossa! Hyppäsi sikahyvin ja jäi venaamaan ;) harmi vaan otti pari sivuaskelta kun menin vierelle. Tämän jälkeen Karita käskytti seuraamisen, joka oli mieletöntä sikailua.. poikitti, perusasennot vinoja, seilasi innoissaan. Ohjasin oikealle paikalle ja palkkailin.

Vielä pikkasen jotain häiriötreeniä ja sitten lähdettiinkin

Oli mieletöntä treenata taas pitkästä aikaa kunnolla. Ja Nemo. Voi mikä koira se on. Se treenasi sairaalla innolla. Treenattiin tosi paljon, ja se pitää vireen yllä ja nostaa sen aika hienosti itsestään. Sillä on oikeasti tosi hauskaa. Olen sanattoman tyytyväinen.

Oon laatinut jo alustavaa tarkempaa treenisuunnitelmaa (tosin vaan päähäni...), joka sisältää enimmäkseen uusia juttuja. Päätin myös tänään, että paikkamakuun rakentaminen alkaa uudestaan! En mä niin vaan luovuta. Tosin, en tiedä, miten lähden rakentamaan sitä hemmetin liikettä. Mutta ei oo minnekään kiire.

jengi on koossa

2011-10-02T18:55:00.005+03:00

Oli kyllä ihan Nemon unelmapäivä! Aamun osalta ei, silloin puunasin pikkupiskin. Iltapäivästä lähdettiin treenailemaan yhteiskoululle. Seuraksi tuli Linda laumoineen, myöhemmin myös Johanna Demin kanssa.

Nemppa teki pienet ja pätevät treenit. Linda toimi leikisti liikkeenohjaajana ja pyysi meitä siirtymään ympäri kenttää ja päätepisteessä pyysin aina koiraa menemään istumaan, maahan jne. Nemo tuli tosi hyvin mukana, ei mitään ongelmaa. Harjoiteltiin parit tommoset siirtymiset ja ihan kivaa oli. Mun pitäis hommata kehänauhat jostain ja saada tarpeeksi porukkaa kasaan treeneihin jotta saisi kisamaiset treenit. Ja koiran vire pitäisi saada nostettua huippuunsa, sellaiseksi millainen se on kisoissa. Haluan treenata sen kuntoon, että se pysyy hallussa kehässäkin liikkeiden välillä.

Seuraavaksi Linda käskytti meille ihan sopivanpituisen seuraamisen, olisikohan ollut jotain aloluokkaa. Palkkasin istumisten käännösten ja muiden jälkeen. Yhden istumisen jätti tekemättä, vaati käskyn. Seuraaminen kuulemma oli ihan nättiä ja siltä se munkin silmään näytti, hieno eläin.

Sen jälkeen tein ruhtinaalliset kaukot, yhden toiston molempia. Ilman takapalkkaa, ja heti alkuun Nemo pälyili taakseen takapalkan toivossa. Tosi pätäkät ja hienot!! Näihin nyt vaan rauhallisuutta (se on alkanut kiihtymään kaukoissa) ja etäisyyttä. Sitten Nemo tauolle. Kuvailin Lindaa kun tämä treenasi Aadan kanssa. Vielä sitten yksi paikkaistuminen, ekassa söi takapalkan, toinen kiva. 30s vaan. Vähän jotain loppupelleilyä ja siinä oli.

Lähdettiin pellolle lenkille, sieltä sitten ainolan kentälle toviksi jos toiseksi seisoskelemaan, siinä toivossa että koirat olisi innostuneet juoksemaan. Turha toivo. Demi oli ainoa joka olisi vähän edes halunnut juosta, collierukka ei saanut riekkumisseuraa. Nemo rakastui tulisesti Melluun. Myy ja Aada puuhaili lähinnä omiaan. On se jättikivaa omistaa niin hemmetin yliseksuaalinen uroskoira, näin suoraan sanottuna. Mutta joo, oli Nemolla ainakin hauskaa! Kuvat kertoo. Nemon perse on ihan kuvauksellinen...

Mulla oli eilen treeni-intoa, mutta saa nähdä miten nopeasti se kuolee. Mulla alkaa nyt huomenna toi uusi tappojakso koulussa ihan kunnolla... mietin aina miksi teen näitä jaksoja, mutta onpahan rento abivuosi edessä.

fyssarilla

2011-09-30T23:56:00.005+03:00

Tänään käytiin vihdoin odotetulla käynnillä Aistissa Vantaalla, fyssari Niina Sorvarilla. Voin suositella kaikille jotka tarttevat fyssaria koiralleen, tosi pätevä ja hyvä tyyppi!

Nemo tietysti luuli, että ollaan menossa lääkäriin. Raukkaparka tunnisti eläinlääkärirakennuksen ja kaivautui odotustilassa penkin alle, perimmäiseen nurkkaan. Niina halusi ensin nähdä Nemon liikkeitä ulkona. Liikkeet oli kuulemma hyvät. Huoneessa koira meni jälleen piiloon penkin alle ja oli niin pirun kasassa ja peloissaan. Niina yritti houkutella nameilla luokseen, ei tullut. Tuli vasta kun menin siihen lattialle istumaan ja houkuttelin eteenpäin. Huvittava, ryömi hissukseen viereen. Pian suostui jo ottamaan broileria Niinan kädestä, tosin venyttäen itsensä ihan äärimmäisyyksiin, ettei vaan tartte mennä liian lähelle! Siinä sitten tutkittiin, mä syöttelin Nemolle broileria ja fysioterapeutti teki työtään. Muistaakseni (en ole nyt ihan varma, tuli niin paljon asiaa että pää on melko sekaisin) Nemo ei varaa painoa kunnolla oikealle jalalle, kun nostaa vastakkaisen etutassun ilmaa, sen pitäisi varata sille jalalle, sen sijasta ottaa jalalla tukiaskelia eteenpäin. Tai jotain sinnepäin.

Sitten koira kyljelleen maahan, meni melko vastahakoisena ja jouduin jonkun aikaa väkisin pitämään. Alkoi rentoutua melko pian Niinan käsittelyssä. Tajusi pikkueläin vihdoin ettei ole mitään pahaa kyseessä. Jumeja löytyi vasemmalta puolelta rintarangasta ja sisäreidestä, oikealta puolelta kaularankaosa - lapaluun yläreuna edempänä kuin vasemmalla puolella, luultavasti lihaskireys vetänyt sen väärään asentoon -, lonkan koukistajat tosi jumissa, ja ei ojenna oikeaa lonkkaa kunnolla.

Kyynärnivelten liikkuvuus oli kuulemma myös lievästi normaalia rajoittuneempi, ei merkittävästi. Tuo oikean takatassun homma olikin jännä. Meillä on nyt seuraava aika kuukauden päästä, jos sinne mennessä se ei ole normalisoitunut, koira lähtee ehdottomasti lonkkakuvauksiin.

Saatiin nyt lisää venytyksiä kotona tehtäväksi. Olihan Nemo siis jumissa, mutta en mä usko sen tuohon käytökseen vaikuttaneen. Eiköhän sillä ollut/ole päällä kunnon uhma vaan, mutta eiköhän sekin tästä ala laantumaan kun koira tajuaa että ei ole todellakaan niskan päällä.

Mutta ehdottomasti kaikkea muuta kuin turha käynti, sain monta hyvää vinkkiä näihin käytösjuttuihinkin Niinalta, kiitos paljon :-)

Nyt eläin saa olla levossa vielä huomisen, sunnuntaina sitten alkaa normilenkkeilyt ja treenaaminenkin toivon mukaan. Sen lisäksi venytykset päiväohjelmaan.

elämä kulkee

2011-09-29T22:14:00.008+03:00

Joo, elämä ja aika kyllä kulkevat eteenpäin niin hemmetin kovaa vauhtia, mutta meidän bisnekset on nyt jummannut paikoilleen. Mä en ole treenannut eläimen kanssa tokoa kunnolla viikkokausiin, tarkalleen kolmeen viikkoon. Käytiinhän me ne kaksi koetta, niissä tuli treeniä. Siinä välissä ei lähestulkoon mitään treeniä, viimeviikolla ei treeniä, tällä viikolla ei treeniä. En laske mukaan sitä kun pari viikko sitten pelleiltiin kapuloiden kanssa sisällä. Nooh, nyt tavallaan vähän huijasin - eilen käytiin tekemässä pieni treeni alkuillasta koulun pihalla.

Mulla oli superhyvää palkkaa mukana. Oli vaan tosi outoa mennä treenaamaan tämmöisen supertauon jälkeen. Tuli ehkä hitunen motivaatiota, mutta ei kovin. Nemo oli liekeissä. Sen kanssa oli niin kiva treenata! Koulun leikkipaikalla oli lapsia leikkimässä, häiriötä ihan kohtuullisesti.

Ensi alkuun kaukoja, sairaan malttamattomia! Huhhuh! Päästin palkalle vaan oikeasta suorituksesta. Säädöstä huolimatta tosi kivoja, kun malttoi van tehdä kunnolla.

Tehtiin lyhtypylväällä vähän irtoamistreeniä - vautsi - Nemo irtosi vasemmalta lähetettynä kiertämään tolppaa jonkun seitsemän metrin päästä??! Oikealta vähän pienempi etäisyys mutta mitä... se irtosi huutaen (tuli vähän Wili mieleen, Janessalle terkkuja :D) sairaalla vauhdilla. Parin kierron jälkeen pyysin seuraamaan. Ihan erikseen seuraamisen käännöksiä, voi herranjumala miten hienoja!! Pikkueläin marssi upeasti aivan oikealla paikalla, piti superkontaktin ja käytti takapäätä upeasti.

Lopuksi otin ihan parinkymmenen sekunnin paikkaistumisen, jees.

Toivon hartaasti, että mun treenimotivaatio alkaisi heräillä, nyt kun ulkona olisi vielä suhteellisen kivat kelit treenailla. Ehkä se tästä herää, vihdoin loppui vuoden pituiselta tuntunut koeviikko. Ja jos koira treenaa suurimman osan treeneistä noin, sen kanssa on huippu tehdä :)

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. En sano kauheasti muuta kuin että mun mielestä pirun turha reissu. Takapäätä se vähän jännittää ja aristaa (jumeja??). Ell myös kovasti selitteli eturauhasesta ja alkoi jo ehdotella hormonipiikkejä ja kastraatiota. Jaa-a, tuntui itsestä vaan siltä että oikein etsimällä etsittiin jotain vaivaa. Vaikka siis mitään ei löytynyt. Huomennahan vielä se fyssari, niin näkee lihasten tilan.

Ja tämä Nempan egoilu, johon ensin etsittiin syytä vähän kivuista - tuskin johtuu kivuista. Korvien välissä se oli. Koiran käytös on normalisoitunut jo aika paljon, hoitotoimenpiteetkin helpompia. Ehkä joku ohimenevä uhmakausi.

Tänään käytiin Helsingissä moikkaamassa Lauraa ja koiria. Nemo oli junassa ihan superhienosti, ei tietoakaan ihmisille ärisemisestä tai mistän muustakaan. Asemalla se chillasi ja junassa välikössä superrennosti. Nemo ottaa kaikkiin vastaantuleviin ihmisiin katsekontaktin. Aika huvittava tapa, saapahan ihmiset hymyilemään... Laura ja koirakaksikko oli meitä vastassa rauttiksella. Nemo sekosi täysin kun näki unelmiensa naisen Leian kesän jälkeen ensimmäistä kertaa. Raukkaparan päässä ei sitten koko iltana liikkunut mitään muuta :D mentiin metrolla Myllypuroon. Nempalle teki ihan mahdottoman hyvää päästä vähän sosiaalistumaan - eikä mistään käytösongelmista ollut mitään tietoa. Ainoastaan siitä, että se ei jättänyt Leiaa hetkeksikään rauhaan. Hengailtiin iltapäivä Lauralla jutellen koirista. Nemolla oli ainakin kiva kiusata Leiaa ja välillä se yritteli hiippailla Leevinkin perässä, mutta Leevin pistävä tuijotus pisti nuoremman biisonin ruotuun. Oli kiva iltapäivä!

yksi kiva lenkki

2011-09-24T00:05:00.001+03:00

Kuvat c. Johanna Nieminen.

never too easy!

2011-09-23T23:41:00.005+03:00

Mä en tiedä mitä tässä kolmen neljän viikon aikana nyt on oikeasti tapahtunut. Tää tilanne varmaan niin sanotusti purkautui siellä viime viikon tokokokeessa. Kaikkia rakastava ja aina iloinen pikkueläin on muuttunut herkästi kiivastuvaksi äkäpussiksi.

Nemohan on aina ollut turkkia hoidettaessa hieman hankala (tähänkin pohjat tulleet ihan pentuajoilta varmasti...), mutta aina se on antanut itsensä hyvin hoitaa. Tottakai se on ärähtänyt, kiljaissut, kun on tullut poikkeuksellisen iso takku vastaan. Mutta muuten se on antanut laittaa turkin tosi hyvin, ilman sen kummempia ongelmia.

Parin viikon sisällä turkinhoito on muuttunut sodaksi. Ihan oikeasti. Siitä ei tule mitään. Koira on myös saattanut murahdella esimerkiksi kun ottaa pantaa pois kaulasta, kun sitä nostaa. Ja välillä ihan kun tutkii sen kroppaa, ärähtelee pahasti.

Tilanne on nyt ollut "hurjimmillaan" tässä viikon. Ensi viikolla koira pääsee eläinlääkäriin ja fyssariin. Poissuljetaan ainakin mahdollisuus, että se olisi kipeä. En vaan tiedä, jos se ei ole kipeä - on aika perkeleenmoinen uhma noussut päälle. Eikö se enää yhtäkkiä luota muhun? Testaako se? Mitä mä olen tehnyt niin väärin, että oon saanut tän tähän pisteeseen? Tutut rauhoittelee, että mä liioittelen tilannetta ja että se vika ei välttämättä ole mussa. Joo, voi olla että liioittelen. Haluan kuitenkin tilannetta helpommaksi. Liikuntaa yms koira on saanut tälläkin viikolla tarpeekseen. Se on vaan kokoajan jotenkin räjähdysherkässä tilassa, hirveen kiihtyneen ja äkäsen oloinen.

Oon miettinyt pääni puhki viikon ajan tätä juttua, mutta en mä vaan saa mitään järkevää vastausta selville. Jos tää on ihan puhtaasti käytöspohjaista ilman taustalla olevaa kiputilaa, mitähän mä sitten teen, en sitäkään ole vielä miettinyt.
ps. mietin pariin kertaan ennen kuin julkaisin tekstin blogissa, mutta menköön. Jokaisen elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, epäonnistumisia ja onnistumisia. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa. En jaksanut tarpeeksi tarkasti sepostaa.

if it means a lot to you

2011-09-18T17:12:00.008+03:00

kuvat c. Noora Hautamaa, viime viikon koe

Oon jo vähän toipunut. En voi sanoa mitään muuta kuin että historiamme huonoin koe :D siis toisaalta ihan jees, toisaalta aivan järkyttävää. Huh huh, onneksi se on ohi. Koepaikalle mentäessä Nemppa oli ihan normi ja ihan normisti pitelin sitä siinä hengaamassa. Me numerolla 25, toisiksi viimeisiä. Tuomaroimassa Pirkko Bellaoui.

Nooh, sitten eka paikkisryhmä ja sitten meidän vuoro. Ja siitä se lähti. Nemo murisi kehääntulotarkastuksessa tuomarille. Se murisi. Mä en meinannut uskoa korviani, ihan uhmakkaasti murisi. Tosin tuomari pyyhkäisi koiran takamusta paperilla, muistaakseni missään muussa kokeessa ei ole toimittu näin, en ole varma. Mutta en ainakaan muista. Mulla meni pakka ihan sekaisin kun menin riviin. Ja ofc, Nemo murisi myös luoksepäästävyydessä. Luoksepäästävyys 5. En tehnyt siis paikkista, mutta tämän jälkeen mulla oli fiilis totaalisesti pilalla. Iskin koiran boksiin ja mietin pääni puhki. Miksi, miksi se murisi juuri tänään? Onko se kipeä, lihasjumit? Kokiko se tilanteen jotenkin uhkaavana? Muistiko se jonkun vastaavan tilanteen joka on ollut epämiellyttävä tai pelottava? Mitä.

En tosiaankaan saanut itseäni koottua ennen yksilöliikkeitä ja se näkyi. Meinasin ekaksi jo keskeyttää tän jälkeen, mutta järkipuhe auttoi, ei yksi koe maailmaa kaada. Mitä merkitystä tällä on mun tai Nemon tulevaisuuden kannalta, siis oikeasti? Onko tää tärkeetä. Tiedän vastauksen varsin hyvin.

Lähdin sitten melko jäissä kehään. Ja koira oli ihan asfffgg siis se oli ihan liian sähäkkänä, huusi kehään mennessä.

Hihnaseuruu 8 mielenkiintoista menoa, ihan kivaa. Käännökset kuulemma täpäkät, lopussa vähän seilasi ja yksi perusasento jäi.

Vapaana seuraaminen 7,5 tässäkin jäi yksi perusasento? Enemmän seilaamista lopussa ja kerran vissiin vähän jäi. Käännöksistä kiitosta.

Liikkeestä maahanmeno 0 luulin jo et se meni maahan! Istua tönötti nätisti. Nemo arpoo kumman jäävän tekee. hienoa.

Luoksetulo 9 tosi hiaaaano! Loppukarjahduksesta piste pois :)

Liikkeestä seisominen 8,5 vissiin aika täpäkkä!

Tässä välissä Nemo karkasi kehästä salamannopeasti tarkastamaan teltan takana olleita säkkejä, oisko ruokaa. Tuli nopeasti kutsusta takasin. Tääkin uus kiva juttu, ennen ei ole tapahtunut.

Hyppy 10 sai hymyä munkin naamalle. Ehkä se on vihdoin kunnossa?

Kokonaisvaikutus 6 karkaamisen takia. Kivaa menoa, tuomari vaan sanoi että huomasi itsekin mun jännityksen, joka taisi alkaa murinasta ja varmasti sanoi sen vaikuttaneen. Niin se teki.

ALO3 121p.

Lähdettiin kehästä, Nemo huutavana sähköjäniksenä. Kehuin ja vähän rauhottelin sitä, sitten palkkaa turpaan. Kiitin itseäni, että en keskeyttänyt. Menihän toi kuitenkin jotenkin! Koira oli kehässä ehkä myös aavistuksen jännittynyt, tarkkaili ympäristöä (myös tuomaria) normia enemmän.

Eniten harmittaa se, että hitot en tukenut koiraa yhtään. Jännitin ja kehässäkin kehuin sitä vaan aavistuksen, se sai lähestulkoon pitää vireensä itse yllä. Ei siinä kyllä ongelmaa ole, se meinasi joka välissä lähteä lapasesta. Huoooh.

Niin monta omaa mokaa tuli taas tehtyä. En ole jännittänyt sen ekan kokeen jälkeen, mutta tän päivän episodi kyllä sai mut jännittämään.

Silti olen tavattoman tyytyväinen koiraan - jos ei muuta, sillä oli hiton hauskaa! Ja se teki tosi hyvällä draivilla, siinä ei mitään vikaa :-)

Nyt vaan eka selvyys, onko koira kipeä vai onko ihan psyykkinen juttu. Fyssarille oon yrittänyt koko viikon varata aikaa eläinsairaala aistiin, mutta puhelimeen ei oo vastattu. Kokeen lopuksi vielä tuomari pyysi Nemoa namien kera luokseen, syötti namia ja kopeloi läpi. Ei urahtanutkaan.

Voisin kiittää koepaikan "hyvää henkeä", kun oltiin luoksepäästävyydessä, oli muuan nainen julistanut vieressä kovaan äänen "että on se epäreilua kun jotkut jättää jonkun liikkeen tekemättä, turha se on kokeeseen tulla koiran kanssa joka ei osaa!!!!" Siis häh anteeksi mitä? Ja sitten ei voi edes päin naamaa sanoa, tänks.

Täytyy myöntää, että meidän tokot painuu nyt vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Ensin selvitän ton murinan, sitten keskitytään ihan muihin hommiin toviksi ja sitten jatketaan. Seuraavaksi treenissä onkin pikkujutut ja yleinen hallittavuus.....

Alkuepätoivon jälkeen en voi kuin olla miettimättä, että mitä väliä? Yksi koe. Koiralla harvinaisen huono päivä. Ja osaksi ehkä myös omistajalla. Ei aina voi onnistua! Tämä harrastus on vielä niin "herkkä", että yksi tommoinen juttu saattaa pilata kaiken. Meidän tän vuoden saldoksi jää sitten 3x ALO3 ja se yksi ALO2.

life is beautiful

2011-09-17T23:01:00.001+03:00

give me everything

2011-09-10T17:32:00.014+03:00

Tänään tokokoe Helsingissä, tuomarina Harri Laisi. Alokoiria 11 kappaletta, me oltiin kolmansia yksilöliikkeissä. Riskeerasin tänään vähän ja "makuutin" Nemoa. Koira oli ihan liekeissä ja kierroksilla heti kun pääsi autosta ulos. Käveltiin vähän siinä kentän ympäristössä ja sitten leiriydyttiin yhteen laitaan. Nemo häselsi mutta rauhoittui pian.

Nemppa tykästyi Laisiin jo kehään mennessä, kiehnäsi ja häntä heilui.

Luoksepäästävyys 10, peruskamaa.

Paikkamakuu 0 heh heh! Olinpa ilkeä ja kokeilin. Päästiin kääntymään ja bäng koira tekee luoksetulon. Tuli ainakin kovaa ja iloisesti, ei paineissa!

Näiden jälkeen Nemo äkkiä boksiin keräämään kiekkoja, pakkasin taskut täyteen ruokaa. Ei kauaa jouduttu yksilöliikkeitä odottamaan, kerrankin. Koira oli ihan liekeissä jo kehään mennessä, riehutin sitä ja sählättiin sun muuta.

Hihnaseuruu 9, hmm meniköhän piste vinoista perusasennoista, seilaamisesta, vai siitä kun jouduin antamaan yhden lisäkäskyn? Ken tietää, mä tykkäsin!!

Vapaana seuraaminen 8½ mun omasta mielestä jätätti vähän, en taas osaa sanoa mistä pisteet meni.

Liikkeestä maahanmano 9½ ööh!! Parissa edellisessä kokeessa mennyt nollille, mutta oli makee!

Luoksetulo 9 lopussa karjaisi ja tuli vinoon, muuten vallan ihastuttava.

Liikkeestä seisominen 0 nooh, nyt Nemppa nollasi tämän ollen varma että tänään kokeessa tehdään kaksi maahanjäävää. Oivoi.

Estehyppy 10 multa meinasi pudota silmät päästä kun koira ensinnäkin hyppäsi, jäi käskystä seisomaan, ei liikahtanutkaan, eikä ennakoinut istumista. Kuka on paras.

Kokonaisvaikutus 9

Pisteitä 137p ja ALO3. Olihan mun heti pakko laskea, jos seisominen olisi toiminut ysin arvoisesti, se olis ollut 155p ja viittä vaille ykkönen (ilman makuuta!!!) ;)

Oli palkitsevaa saada tuomarilta ja liikkeenohjaajalta hyvää palautetta. Harmittelivat taas, että olis ollut paikkiksen kanssa niin superykkönen, ja melkein jos olisi seisonut. Sain kuulla että mulla on uskomaton koira joka tekee ihan mielettömällä draivilla, kysyivät myös onko tää ollut kovan työn takana. Sanoivat tietty ettei kokeissa paljoa biisoneita ole näkynyt, ja tämä on muutenkin ns. seurakoirarotuiseksi harvinaisen hieno. Kannustukseni kuulin myös, että meidän menolla on kuulemma helppoa saada ykkönen ilman paikkista!

Tällainen palaute vaan tuntuu uskomattoman hyvältä ja ansaitulta, koska tässä on oikeesti tehty aika paljon töitä, ja sitten kun siitä saa joskus tunnustusta.

Kokeen jälkeen tuli muuan nainen kyselemään biisonista harrastuskoirana, on kuulemma tosi kiinnostunut. Kerrankin joku, joka haluaisi harrastaa bichonin kanssa muutakin kuin näyttelyitä! Mietin taas itsekin, että miksei tyypit harrasta bichonien kanssa enemmän? Näissähän on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle! Ok, riippuu tietysti yksilöstä. Ja suurin osa bichonin omistajista luultavasti ovat ottaneet koiran nimenomaan näyttelykoiraksi. Ja harrastuskoiraa etsivät ei sitten tykkää rodun ulkonäöstä tai se ei vaan loppujen lopuksi ole omiin tarkoitusperiin sopiva.

kuva c. Noora Hautamaa, kiitos!

En voi todeta kuin että mulla on ihan hemmetin hieno koira :) se piti tänäänkin ton vireen kehässä lähestulkoon itsestään yllä, liikkeet tehtiin niin pikaputkeen että ehdin muutaman kerran sitä kehaista ja sitten jo jatkui. Se vaan tuijottaa mua silmät loistaen että mitä tehdään seuraavaksi. Voi että se on niiiin tajuttoman hieno. Vaikka ei se ykkönen (taaskaan) tullut, en ole pätkääkään pettynyt, oli niin kivaa taas käydä superkoiran kanssa kisaamassa. Todellakin voi olla kolmostulokseenkin tyytyväinen!! Ja sitten kun joskus saadaan se ykkönen, repeän varmaan niin että hyppään katosta läpi jonnekin kuuhun saakka.

Tuli mieleen vielä yksi juttu josta olen ylpeä koirassani; kun ollaan kehässä tekemässä yksilöliikkeitä, sille on ihan täysin yksi ja sama mitä kehän ulkopuolella tapahtuu. Ihan sama, räjähtäisikö siellä pommi tai muuta vastaavaa. Kun ollaan kehässä, se huomaa vain mut ja minä suunnilleen vain sen. Toivon että tää ei lähekään tästä huononemaan!

Päätin myös, että mä taidan jättää ton paikkamakuun sikseen. En jaksa nyt treenata sitä, en jaksa edes ajatella sitä. Hiotaan vähän ensi viikolle ja jätetään makuu välistä, katotaan mitkä pisteet tulee.

ps. meillä oli muuten lähes vuosi sitten ensimmäinen tokokoe, ja täytyy sanoa että kun muistelen sitä menoa, on tässä ihan hieman noustu!

pähee piski

2011-09-06T22:51:00.003+03:00

Oltiin nyt vihdoin jopa agitreeneissä saakka, i'm happy! Ja niin taitaa koirakin olla. Lämmittelin sen oikein hyvin ja tehtiin venytyksiäkin paljon ja muuta verryttelyä, pyörimistä ja pujottelua. Eihän ne jumit siis joo välttämättä johdu huonoista lämmittelyistä, mutta pelataan varman päälle. Meitä oli paikalla vaan viisi, ehdittiin tekemään hyvin kaikkea.

Takakentällä ensin kontakteja, mehän ei olla Nemon kanssa treenattu edellisen agitreenikerran jälkeen siis mitään kontakteja. (mutta nyt hommaan sen kontaktilaudan himaan, niin Nempalla on sitten varmat kontaktit kun haetaan keväällä johonkin ryhmään!)

Tehtiin Nemon kanssa puomin alastulolla, taas annoin piskin itse oivaltaa ideaa. Viittasin Nemon vaan aina puomille. Tosi nopeesti taas älysi idean, tarjosi oikeaa asentoa. Nyt oikeen tekemisen merkkinä JES (olisin ollut sen hyvän kannalla edelleenkin.. :-D), ja sitten vapautus. Tosi hieno elikko, tarjosi hienosti siihen nähden että ei oltu treenattu.

Nemppa hengasi välissä tovin boksissa - huutaen kuin hullu.

Sitten Tiian kanssa etukentällä ensin välistävetoa. Nemon kanssa tehtiin ilman rimoja, minimoin jumiutumisriskit. Ja koirallahan meni miljoona kertaa lujempaa ilman rimoja, sata lasissa tyyliin! Oli hupaisa katsoa sitä, se oli ihan liekeissä ja teki tosi hyvin nää. Vautsi.

Sitten takaaleikkausta. Ensin targetilla, tosi jeessit. Ilman targettia - heeh tässäkin meni hienosti, kunhan muistin ohjata oikein. Jossain vaiheessa koira alkoi turhautua kun en osannut ohjata, onneksi saatiin loppuun muutamat onnistuneet toistot.

Pikku paussin jälkeen keppejä, nakit loppui multa joten Tiialta lenkkimakkaraa, Nemo sekosi aivan täysin. Ensiksi se teki kahdet hutiloidut kepit, sitten alkoi keskittyä ja teki superhienoja keppejä hyvin omatoimisesti! Pienoinen kriisi tuli kun palkka tippui herran tukkaan, varsinainen kriisitilanne mutta siitäkin Nemo selvisi. Ei meinannut tulla pois Tiian luota, jolla herkkupalkat oli. Teki sitten sieltä päästä mun luokse takaisin kepit, ihan kiva... tosi hieno oli, vauhtiakin!!

Ihan superkivat treenit, Nemolla oli ihan hitosti vauhtia!! Ehkä sekin vihdoin syttyy ;) tuun mahdollisesti raportoimaan vielä ennen kisoja, mutta sitten lauantaina kuullaan viimestään.

alright, everything is alright

2011-09-05T22:58:00.002+03:00

Treeniä, treeniä jee jee lisää treeniä. Ja varsinaisia surku-uutisia, ei päästy loppukuun Laisin kokeeseen mutta jonotuslistalla ollaan. Jää vuoden virallisten kokeiden saldo neljään, eikä ainakaan koularia tänä vuonna saada. (siis joo ne ykkösethän tulee...)

Oon varmaan taas treenannut piskin kanssa liikaa. Pakka hajoilee sieltä täältä. Esimerkiksi rakkaasta paikallamakuusta. Mutta ehkä me sitten viiden vuoden päästä ollaan koirakko, joka on tehnyt eniten kakkos- ja kolmostuloksia alokasluokasta, onhan sekin hei jotain!

Nemo on nyt ollut viikon tosi hyvässä kunnossa, lihakset ei ole vielä ainakaan menneet takaisin superjumeihin. Liikunta lisätty normimallille. Huomenna agitreenit, saa nähdä miten niiden jälkeen. Jos tuo jumeilu kovin jatkuu, koira lähtee sitten kaiken maailman kuvauksiin ja terveystutkimuksiin seuraavaksi.

Lauantaina aamulla aika aikasin treeni koulun pihalla, nälkäinen koira ja superpalkat, ihan kiva yhdistelmä, ei vaan paikkiksen kannalta.

Seuraamiseen treenasin intoa ja oikeeta virettä, pistin koiran kiertämään valotolppaa molemmilta puolilta ja kutsuin sieltä seuraamaan. Oli muuten aika siistiä menoa, ihana! Hieno kontakti ja pysyi messissä.

Vähän normikontaktitreeniä, palkkasin kaikesta mahdollisesta kontaktin pitämisestä ottamisesta yms.

Paikkista. Eka yritelmä 20m 30s, ronsu söi takapalkan ja meni heti sen jälkeen maahan. Makuutin loppuajan, hieno. Tosi kiva tää Nemon uusi ohjelmanumero minkä se on keksinyt :)

Eilen lähdettiin alkuillasta Janessa ja Wili seuranamme treenaamaan harjulan koulun kentälle. Tuolla kentällä ollaan Nemon kanssa treenattu kerta aikaisemmin, eipä menoa haitannut.

Aluksi vähän virittelyä suullisesti. Ei koira kovasti virittelyä kaivannut, tiesi että mulla on superpalkat messissä.

Muutama häiriöity paikkis, Nemo makasi, Janessa kutsui Wiliä vierestä. Ei ongelmia! Tein ilman takapalkkaa kun meinasi jo alussa varastaa taas sinne huooh. Hienoja nää. Ei se ongelma niistä muistakaan koirista ole kiinni, kun vaan siitä että elikko ei kestä sitä makuuta.

Janessan avustuksella paikkaistumista, luoksetulon alkuosan treeniä toisin sanoen. Laitoin elikon istumaan, Janessa huusi vieressä kaikkea mahdollista, jopa meidän luoksarisanaa - hieno herra ei reagoinut mitenkään hienooo!

Ohjatun kapulalla pari vauhtinoutoa, Janessa hetsasi Nemppaa ja innosti ja päästi sen sieltä, heitin kapulan ja piski haki mielettömällä innolla! Tota oli jo kiva katsoa, tuli miljoonaa kapulan kanssa ja meinasi kerran kompastua siihen kun syöksyi ottamaan palkkaa kiinni.

Nemolainen tauolle, katselin siinä ja koira odotti maalissa, aika aktiivisen oloisena. Katsoi silmä kovana Wilin treeniä ja inisi vähän.

Tauon jälkeen seuraamiseen vielä intoa. Janessa piti Nemppaa, hetsasi ja mä juoksin hulluna karkuun ja kiljuin. Koira irti, tuli miljoonaa ja haki hienosti oikealle seuraamispaikalle ja seurasi yyberhyvin!! Aivan ihana, siis niin paras. Palkkasin joka toisesta, muissa kehuin, siis palkkaantui kehuistakin :-) kuka paras. Nyt annan seuraamisen täysin olla ennen kisoja.

Pikainen stop-maa-sarja 8x, hienoja, vissiin yksi sekoitus. Tää on oikeesti toiminut, nyt se ei voi sekottaa jääviä kisoissa. Tai voihan se.

Paikkistelut pissi, varasti takapalkalle, otin helpotetun ja palkkasinkin edestä. Uusi ilman takista, lähti valumaan. Käskin takasin maahan ja makuutin hetken -> oli jo paineissa, great just näin. Sain kumminkin takaisin hyvään fiilikseen ja ilosena lähti kentältä.

Tänään lyhyesti koulun pihalla. Ihan vaan paikkiksen ennakointia veke, kivoja kaukoja, paikkista. Kaikki ok, oli vaan niiiin kuuma.

Nothing else, hyvää yötä.

reminds me of summer

2011-09-04T15:02:00.001+03:00

i remember why i never looked back

2011-08-31T23:01:00.007+03:00

Oltiin tänään ukun omissa möllitokoissa! Lähtö tapahtui melko extempore ja olin muutenkin kokoajan ihan kujalla, ei todellakaan mitään kisafiilistä. Koirakaan ei ihan normiterässä, ken tietää oliko vielä vähän jumissa (luultavasti).
Meitä osallistujoita mölleissä oli kaksi, Linda Aadan kanssa ja minä Nemppalaisen kanssa. Nooh, mikäs siinä! Mulla oli Nemo hyörimässä siinä ja Karita pyysi mua ekana tekemään yksilöliikkeitä, en ollut valmistautunut. Virittelin koiran ihan täysin hitsin onnettomasti hohhoh olisi voinut panostaa, tossa tilanteessa olisi kumminkin ollut mahdollisuus. Eh no can do.

Palkkasin liikkeiden välissä. Koira teki tosi huonosti töitä. En tykännyt ja Nemo varmaan huomasi. Ihme haahuilua, kontaktia ei voi pitää jne. Arvostelu oli hyvän realistinen, hyvä Karita!

Luoksepäästävyys 10

Paikallamakuu 0 2min etäisyys joku 10m, erehdyin laittamaan takapalkan. Varasti sinne maattuaan viisi sekuntia. Palautin makuulle, loppuajan pysyi hienosti.

Hihnaseuruu 8½ jär-kyt-tä-vää.

Vapaaseuruu 9 no kai vähän parempaa.

Liikkeestä maahanmeno 9 jeeee se meni maahan! Pienen vartaloavun annoin.

Luoksetulo 10 ei lähtenyt perään! Jes hieno.

Liikkeestä seisominen 7½ ööm stoppasi, mutta vierelle paluussa otti sivuaskelia ja kävi istumaan, joku uus kiva juttu?

Hyppy 8 hyppäsi hyvin, annoin seisomiskäskyn viiveellä, se seisoi, mutta liikku roimasti kun kiersin viereen.

Kokonaisvaikutus 9½

Joo heh heh kun meitä kaksi vaan oli, Nemppa voitti. Onhan se mukava voittaa, en tiedä, en itse vaan tykännyt yhtään koiran menosta. Ja omassa touhussakin oli parantamista, enemmän kehuja jne. Pisteitä yhteensä 151,5. Ei siis edes ykköstulosta, mutta eipä mitään, kiva tämmönen yllätyssynttärilahja mulle tää voitto. Nemolainen sai soman pikkupoksun, raksupussin ja sain ukun lippiksen, kiitos Pirjo :D

Vähän skeerittää ensi seuraavien viikkojen kokeet jos eläin on noin lahna. Osaksi voi vaikuttaa tietty noi jumeilut, jos se oli vielä kovin jumissa ja raahasin sen sinne.

Nooh, ei tää edelleenkään oo niin vakavaa, jos ei tuu ykkösiä tänä vuonna, sitten ei tule :) olisiko vinkkejä seuraamisen intoon ja yleensäkin jotain virittelytemppuja? En tiedä mitä eläimen innolle on tapahtunut.

lihasjumeja

2011-08-29T21:38:00.002+03:00

Nempan lihaskireys jatkuu. Tänään oltiin Sannalla hieronnassa, ajan olisin muutenkin varannut tälle viikolle mutta nyt sain toimintaan vielä nopeutta, kun piski alkoi vaikuttamaan taas tosi jähmeältä.

Nemo meni hieronnassa alkuun ihan sekaisin, juoksi ympäri huonetta, karjui, vispasi hännällä kuin mielenvikainen ja pyysi leikkimään. Rauhoittuminen olisi ollut ihan yliarvostettua, ruokasäkit pöydällä olisivat olleet paljon ihanammat ja niin edespäin. Kyllä valkoinen pallosalama sitten onneksi rauhoittui. Kireyttä oli vähemmän kuin viimeksi (onneksi), eniten niskassa ja selässä jonkun verran. Yleistilanne ihan jees. Kyselin kaiken mahdollisen näistä lihasongelmista. Nyt vaan lämpöisellä hautomista, normaalia enemmän nestettä, liikuntaa lisätään vähitellen, venytyksiä, mahdollisesti magnesiumkuuri. Oli kiva kuulla että koiran lihaskunto on oikein hyvä. En ollut sitäkään tullut ajatelleeksi, että tietysti liikunnan ja toiminnan äkkinäinen väheneminen voi vetää lihakset jumiin (viime viikolla mentiin minilenkeillä ja ilman agitreenejä flunssani takia). Ilmeisemmin myös nämä lonkalla tönöttämiset paikkiksessa ja istuessa voi johtua noista selän kireyksistä, helpompi istua ja maata lonkalla, tuottaa vähemmän kipua. Nyt oikeaoppisia asentoja hakemaan...

Toivottavasti jumit lähtisi menemään tästä pikkuhiljaa ohitse, eikä ainakaan tulisi mitään jatkuvaa kierrettä.

ps. mulla on tietokone :)

kaivopuistossa

2011-08-28T11:46:00.004+03:00

Joo! Kävästiin taas pikkupyörähdys näyttelykehissä, kaivopuiston kääpiökoirien erkkarissa. On se puisto vaan yksi kauneimmista paikoista mitä tiedän, kallioiden laelta on upeet maisemat merelle.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla, hyvä paikka kehän laidalta - siitä huolimatta saatiin taas kokea ihmisten mieletön "ystävällisyys". Oon ensin menossa ihan innoissani näyttelyyn, mutta kummasti se innostus laantuu kanssakilpailijoiden käytöstä katsellessa. Olenkohan outo, kuvittelenkohan että ihmiset ovat pirun röyhkeitä näyttelyissä (ainakin bichonikehällä)? Nooh, en voi todeta muuta kuin että onneksi itselläni on vielä jonkunlainen todellisuudentaju ja käytöstavat tallessa :)

Ei siitä sen enempää. Tuomarina Tuula Plathan, on ollut myös meillä joskus taannoisessa pentunäyttelyssä. Kehässä ihana märkä pitkä nurmikko, voi vaan kuvitella että melkein mikään koira ei suostunut ravaamaan siellä. Ei Nemppakaan, se loikki kuin hevonen ja laukkaili ympäriinsä. Kehäkäytös muuten oikein nättiä, seisoi hienosti ja antoi tutkia tosi hyvin.

Tulokseksi AVO-H. Arvostelu kuului

Voimakas uros, jolla aavistuksen pitkä pää. Vaaleahkot silmät ja kirsun pigmentin tulisi olla syvempi. Priima purenta. Hyvä eturinta. Sopusuhtainen raajojen luusto. Kaulan tulisi olla elegantimpi. Hieman pitkä runko. Hyvä häntä. Oikea karvanlaatu. Hieman töpöttävät liikkeet. Miellyttävä luonne ja käytös.

Oon tosi iloinen, turkin leikkauksesta ei mainintaa?! Että se oli vissiin ihan jees! Enää tarvitse siis etsiä ketään trimmaamaan koiraani, trimmaan sen itse jatkossakin, näyttelyihinkin. Mikäs tässä, homma jatkuu joko vielä tänä vuonna tai ensi vuonna! Kuvia lisään myöhemmin postaukseen, niiden laatu on huimaava.

you always know how make me feel better

2011-08-27T10:36:00.002+03:00

Tää viikko ei oo taas mennyt ihan putkeen, tulin viime viikonloppuna kunnolla kipeeksi ja mistään suuremmista eräjormailuista koiran kanssa ei ole tullut mitään. Agitreenitkin skippasin tiistailta, kun pääsin koulusta kahdeksan tunnin päivän päätteeksi, kävin nukkumaan... nyt alan olemaan jo paremmassa hapessa ja tänään vedettiin ihan pitkä lenkkikin jauuu!

Kuvat on jotain vanhoja, heinäkuulta kun valvottiin yksi koko yö ja oltiin aamulenkillä puoli viiden pintaan. Oli kyllä kivaa kun silloin kesällä oli niin valoisaa lähes koko yön.

Ollaan kyllä taas tahkottu tyypillistä tokoa ahkerasti koko viikko. Treenisuunnitelma on pitänyt. Mitään yksittäisiä en tarkasti muista, voisin selostaa keskiviikon ukuista ja sitten jotain pikkujuttuja.
Lindan kanssa keksittiin meille edistyneemmille vähän puuhaa, ei kyllä mitään kovin kehittävää.. alkuun tietysti paikkista, Nemppa karkasi heti ensi töikseen kun päästin remmistä irti nuuskimaan viereistä shelttiä, joka vähän ärähti. Saakelin pikkupiski, jouduin hakemaan sen pois sieltä! Takapalkalla, aikaa 1min 30s ja etäisyyttä 8m. Palkkana lihapullia, hitsin nälkäinen koira = ei ollut hyvä yhdistelmä. Nemo venkosi kuin joku spagetti koko makuun ajan, kääntyi katsomaan palkkaa lonkalle, kolmisen kertaa. Pari kertaa huomautin. Joo, mutta se ei noussut jos jotain hyvää keksin. Ja kumminkin molemmilla puolilla koirat!
Sitten kujaluoksareita, eräs dalmatialainen ekana, joten vein Nempan venailemaan aitaan. Meinasin lentää selälleni kun dalmis kerran kiskaisi omistajansa perään, en mä vaan tiennyt että ne on noin vahvoja :D on tottunut tuommoiseen pikkukoiraan. Kun muut teki, laitoin Nemon istumaan/makaamaan kujan toiselle puolelle ja menin itse toiselle. Istumasta lähti heti perään, jäin samalle puolelle, pysyi. Makuulla pysyi. Ööh mitä, milloin meidän paikkamakuusta on tullut vahvempi kuin istuminen?! Omat luoksarit vauhteina, heheh ei ongelmaa, pieni karvapallosalama.
Vielä pujotteluseuruuta, tein Nemon kanssa imuttamalla koko pätkän, sormet oli kovilla mutta kivaa oli! Loppuun Lindan avustuksella istumista, jätin koiran istumaan (takapalkka käytössä) ja poistuin asteittain kauemmas, Linda huusi "käsky"ä. Ei ongelmia! Pysyi hienosti.
Mukavat treenit, vihdoin saatiin häiriötä! Nyt olisi enempikin häiriötreeni toivottua ennen kisoja..

Yleisesti ollaan viikolla treenattu vähän kaikkea. Hyppy on edelleenkin niin epävarma, se on oikeesti ihan sattumankauppaa istuuko vai seisooko. Oon hinkannut sitä niin kauan vaan heti palkkaamalla kun se hyppää ja seisahtuu ja sanonut samalla käskyn, mutta ei välttämättä vielä näkyvää vaikutusta tällä treenillä.
Seuraamisesta oon tehnyt kaikkia erilaisia nyt; oon antanut tarjota (se on superhienoa, kontakti pysyy paljon paremmin kuin käskyllisessä seuraamisessa...), imuttamalla, käännöksiä, juoksuosuutta. Varsinkin eilen käännökset ja joskus aikaisemmin viikolla juoksuosuudet meni huippuhyvin.
Nyt toivon myös, että jäävien sekottamisen aika on ohi, oon tehnyt sairaasti stop-maahan-stop-maahan- treeniä, vuorotellut käskyjä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Alkuviikosta tehtiin yksi liikkeestä seisominen kisamaisena, varsin pätevä!!
Paikkamakuuseen oon tyytyväinen, itse asiassa vissiin torstaina nousi? Mutta se oli lähinnä aika sika, kävi ihan pokkana ahmaisemassa lihapullapalkat ja ei meinannut edes tulla luo kun pyysin! Yleisesti ottaen makuutreenit superjees.

Enpä nyt muita muista. Tosiaan tänään olisi tuo turkkiprojekti (osa tekstistä kirjoitettu eilen, osa tänään), ja huomenna näyttely! Oon taas ollut reipas ja ahkera ja en oo treenannut näyttelyjuttuja yhtään! No tänään vähän jotain. Katsotaan miten sitten menee.

suunnitelmia

2011-08-22T19:02:00.004+03:00

muutama vanha kuva vuodelta -08, tyypin kakara-ajoilta

Tänään on ollut aikaa treenata ja tehdä suunnitelmia, jäin täksi päiväksi parantelemaan itseäni kotiin. Koira on tietysti ollut onnensa kukkuloilla.

Treenailtiin ulkona simohieno liikkeestä seisominen jättipalkalla, sekä paikkamakuu, olisikohan ollut 13m 40s. Ja häiriötä oli, koulun pihalla kiljui kakarat, samoin viereisessä puistossa. Nurtsitreeniä hitsisti enemmän, jäniksenpapanat meinaa kiinnostaa liikaa!

Kehittelin jopa Nempalle ja mulle liikuntasuunnitelmia (omituinen sana, liikuntasuunnitelma...), haluan saada jälleen omaa ja koiran kuntoa kohennettua, kunhan paranen. Nyt siis viikossa vähintään viisi pitkää lenkkiä, minimissään pitkä lenkki on tunnin mittainen. Ja lenkit myös yritetään vetää reippaasti. Lisäksi vähintään yksi juoksulenkki, n.20-30min, mieluusti tietysti kaksi. Täytyy nyt vaan katsoa mitä kerkiää kunhan pääsee normiin rytmiin taas ;)

Tokoa treenaillaan vähintään neljästi viikossa. Mieluusti yhdet hyvät häiriötreenit per viikko. Ja vähintään kahdesti kuussa kunnon lenkki koirakaverin kanssa. Joo ja leikkiprojektikin olisi saatava päiväjärjestykseen.
Tuntuu vaan että tästä ei tule yhtään mitään, pitää varmaan tehdä näistäkin listat, jonkunlaista järjestystä ja kuria on oltava...

Äärimmäisen tärkeä postaus, mutta tiivistänpä nyt itselleni
- viisi väh. 1h lenkkiä viikossa
- yksi juoksulenkki 20-30min viikossa
- tokotreenit väh. neljästi viikossa, yhdet häiriöidyt
- väh. kaksi koirakaverilenkkiä kuussa
Tjoo ja onpahan muuten jäken kokeestakin sitten paikka! :) jees!

keep on smiling

2011-08-21T13:28:00.001+03:00

Oho heh tämä blogi on hieman hiljentynyt. Mulla ei (vieläkään yllätys) ole uutta konetta, joten hidas tahti taitaa jatkua. Aikaakin on taas koulun myötä niin pirun rajallisesti... ollaanhan me silti kaikenlaista tehty.

Viikko sitten oltiin treenaamassa Lindan ja Aadan kanssa, tapahtumasta on kuviakin, joita tulee nähtäville joskus. Maanantaina Ainon ja Emman kanssa lenkillä. Ei kuvia, koko lenkin oli pirun sateista. Tiistaina vihdoin oltiin agitreeneissä, oli tosi hyvät treenit! Tokoa ollaan hiottu silloin tällöin kun siltä on tuntunut. Aika peruselämää siis.

Ensin vaikka kaikki mahdollinen tokotreeneistä. Koitan tiivistää. Sunnuntaina 14.8 tosiaan Lindan ja Aadan kanssa aamusta yhteiskoululla treenaamassa, luultavasti hieman liian aikaisin, kaikki taidettiin olla ihan silmät ristissä ja vähän hitaassa vedossa.

Nempan kanssa aika yksinkertaisia tehtiin, ensiksi paikkamakuu Aadan vieressä. 2min 12m, takapalkalla. Kahdella välipalkalla. Aivan tajuttoman siisti paikkis, kuinka hienoa. Tiellä meni joku Nemon hengenheimolainen, pieni valkoinen piski - sitä pälyili rajusti mutta ei noussut. Sitten pieni sarja paikkiksen ennakoimattomuustreeniä. Piski tauolle aitaan. Vielä vähän kapulointeja, sain vauhtia ja sairaan innon siten, että Linda piti Nemppaa, minä juoksin kapulan kanssa kiljuen karkuun, Linda päästi piskin ja heitin kapulan. Hitsi mikä vauhti! Ihana! Vielä paikkaistuminen 1min 7m, hiaano. Kävästiin vielä lenkillä. Koirat mm. yhdessä karkasi Nemon johdolla huutamaan muuan pariskunnalle..

Maanantaina sitten koulun parkkiksella illalla lyhyehköt treenit, missä panostukset. Seuraaminen, oli kisamainen. Aika lyhyt, kahdella käännöksellä. Ja olipa tosiaan jännä. Piti paikan (ei jätättänyt/edistänyt), mutta seilasi kauas-lähelle-kauas, samoin kontakti katkeili. Lisäksi paikkamakuu 30s 5m, se oli pätevä. Pakko oli ottaa imuttamalla seuraamista loppuun, hienoa.

Keskiviikkona tokoa koulun jälkeen yhteiskoululla. Hyh, kurjat treenit. Koira oli jotenkin ihan "paniikissa" jo koko matkan, hirveästi pälyili ympärille ja örähti jokaisesta asiasta, kaikki vaikutti epäilyttävältä. Laitoin Nemon hetkeksi aitaan kiinni ja seurasin käytöstä. Karjahti jokaiselle ohikulkijalle ja pälyily jatkoi. Tästä huolimatta aloin treenaamaan, ei olisi pitänyt.

Ensin sekaisin maahan seiso maahan seiso yms, vapautin heti heittämällä namin. Muutaman kerran sekoitti.

Ekassa paikkiksessa nousi, nyt oli ahdistunut voi ei, lähti perään nimittäin takapalkasta huolimatta.. toinen helpotettuna, 7m 1min, välipalkka. Vähän edelleenkin paineissa, makasi silti. Kehuin kokoajan. Kaukoissa oli myös sekavan oloinen. Imutusseuruut ihan ok.

Tiivistetysti oli koko treenien ajan aivan sekaisin..

Nyt viikonloppuna oonkin varmaan treenannut enemmän kuin viikolla. Eilen koulun pihalla. Paikkis 40s 5m, tosi hiaaano. Hidasta seuraamista, annoin tarjoilla, tosi pätevä. Kulki nakutettuna vieressä, kontakti ei katkennut kertaakaan. Ööm seurasi paremmin kuin käskyn alla... jos kukaan tajuaa mitä tarkoitan.

Kaukot vähän hitaat, otin vaan kaksi toistoa kutakin. Riehuttiin vaan sitten ihan sairaasti, kierrättelin tolppia, heittelin nameja, temputin ja muuta.

Tänään samassa paikassa, maahanmenoja ja stoppeja sekaisin, tosi pätevät. Makuu 1min 10m, tosi jees. Yksi välipalkka. Mullakin oli oikea mielentila, en pelännyt ollenkaan koiran nousevan. Sitten vaan yleistä riehumista.

Hyppyä reenasin eilen ja tänään myös otetaan!

Tiistaina oli agitreenit. Ja vihdoin päästiinkin sinne saakka! Ensiksi takakentällä katsottiin vähän koiran hallintaa ja meidän kontakteja. Nemon kanssa semmoisia, että jätin koiran istumaan ja sitten käveli koiran ohi ja jossain vaiheessa vapautti. Tätä jatkettiin siihen saakka, kunnes häiriötä oli paljon; juoksin koiran ohi, ensin nostin käden ja sitten vasta vapautin. Nemo oli aika pähee, tässäkin huomasi että oon koko kesän hinkannut paikallaoloa (vaikka meillä on agissa eri paikkakäsky). Koiralla ei ollut nousemisongelmia, sen sijaan ongelmia saiko lähteä. Vapautuksesta tuli aina viiveellä. Heh heh...

Sitten kontaktien treenaamiset kokonaan täysin uusiksi, juuri näin että annetaan koiran itse oivaltaa ja tarjota = palkka. Alkuun Nemppa tarjoili eri asentoja puomin loppupäässä, maahanmenoa, istumista, sinnikästä tuijottamista, huutoa.. lopulta ihan oikeaakin juttua! Nyt täytyy ihan myöntää, en ole treenannut näitä ollenkaan kotona, jes hyvä minä :D

Katsottiin vielä hyppyjen laita. Kahden sarjaa, Nemo hyppäsi ekan, tokan kiersi. Toinen ohjaajista (oikosulku, en muista nimeä) innosti piskiä aivan hemmetisti ruoalla ja tämähän sitten kiiti hullun raivolla esteen yli. Kerran hyppäsi riman läpikin joo. En ole nähnyt Nemoa vielä noin liekeissä agilitystä.

Sitten Tiian kanssa kertailtiin takaakiertoja, ensin ihan erikseen. Putkea myös erikseen, sitten semmoinen jänskä pieni radanpätkä jossa takaakierto, putkeen takaakierto. En jaksa tehdä mitään piirroksia pahoitteluni. Nemppa teki ihan sikahienosti!! Takaakierroissa ei mitään ongelmaa, putkeekin ihanasti ja toinenkin takaakierto hyvin. Yritettiin vielä hyppy + putki, ei pelannut. Mutta oli aivan mielettömän hieno!

Treenit oli superkivat, harmi vaan että viimeiset puoli tuntia satoi kaatamalla vettä.

Nemppa on ollut koko viikon harvinaisen sekaisin (varsinkin keskiviikkona ja torstaina). Hajut on vetäneet puoleensa ihan hemmetisti, on meinannut lähteä lenkillä huitelemaan, ohitukset ei suju enää.. Torstaina porukat oli lähdössä samaan aikaan autolla kun lähdettiin lenkille, Nemo veti perusautopaniikit ja ensimmäiset puoli tuntia koko lenkistä yritti päästä takaisin kotiin, inisi ja pyrki jokaiseen lähellä olevaan autoon. Kuinka mukavaa.
Mitäs muuta tässä.. niin joo, siihen näyttelyyn viikko ja viime viikonloppuna jyrsäisin Nemon päästä kivan mallisen :-D tänään piti tehdä turkkiprojekti mutta jää väliin, hommasin itselleni jostain hemmetinmoisen flunssan. Saa nähdä jääkö (taas vaihteeksi argh) tiistain agiliidot väliin. Pitäisi vähän näyttelyjutskia kertailla eläimen kanssa.
Mikä myös mukavaa, munhan piti mennä sinne agikisoihin töihin mutta en mä tässä olossa tosiaan lähtenyt minnekään polkemaan tuonne hornan tuuttiin. Joo, vähän ärsyttää ensin ilmottaudun, sitten perun. Ei voi mittään.
Lisäksi saatiin paikka 10.9 olevasta tokokokeesta, siis apuaa....ok, ei oikeasti mitään stressiä. Mun pitäisi vaan tehdä nyt treenisuunnitelma. Tälle viikolle ei ollut kirjallista suunnitelmaa ja ei sitä oikeasti tullut treenattua hitustakaan mitään järkevää. Ja tuolla kokeessa teen sen paikkiksen, ihan sama, jos nousee, sitten nousee. Ei se elämä lopu.

mitä odotat, reitti on selvä

2011-08-13T22:38:00.002+03:00

Ihan hyvää kuuluu. Koulu vaan alkoi tiistaina ja mulla ei ole konetta ja oon nyt jo sairaan väsynyt opiskeluun, kuinka lupaavaa... koiralle kuuluu perushyvää, oma idiootti itsensä. Ja sillä on tuplaten energiaa kun ilmat on vähän viilenneet ja kun se saa viettää puolet päivästä toimettomana kotona.

Tällä viikolla ollaan treenattu muutama kerta. Kolme kertaa kai. Tein sen hienon suunnitelman mutta se sitten nielikin kaiken treeni-innon.

Tiistaina Liisan ja Foxin kanssa kyrölässä. Treenatessa satoi silloin tällöin kovaakin. Alkuun Nempan kanssa paikalla istumista, kasvatin etäisyyttä ja Liisa ns. liikkuroi, eli huusi "käsky"n aina kun pysähdyin ja käännyin koiraan päin. Surkeeta. Alkoi valumaan väkisin perään kymmenessä metrissä... mun hieno tokoeläin. Eeh. Onnistunut toisto ja eläin paussille.

En edes muista mitä seuraavaksi tehtiin, riehutin varmaan yleisesti koiraa ja otin vielä p-istumisia. Lisäksi tietty paikkista, Foxi ja Liisa superhäiriköi, käveli ja juoksi meidän välistä, Nenppa hienoin!

Kyseisen jälkeen lähdettiin pellolle lenkkeilemään ja tehtiinkin muksan pitkä lenkki, ainoana miinuksena että pitkin lenkkiä saatiin kivoja sadekuuroja huoooh.

Kiitos seurasta :)

Pari edellistä päivää menikin sitten vaan lenkkeillessä, en jaksanut edes ajatella treenaamista. Käveltiin kolme tuntia parina kolmena iltana. Koira oli ainakin onnellinen.

Tänään aamusta varhain lähdettiin ajelemaan kohti turkua. Lähdettiin mukaan, mentiin laittamaan veljen uutta kämppää kuntoon. Kiva paikka turku edelleenkin on :-)

Illasta ryhdistäydyin, keräsin kamppeet ja lähdettiin treenaamaan juholan koulun kentälle. Olin jopa innostunut treenaamisesta hyvä minä. Alkuun koira kiinni, viime hetken suunnittelut ja sitten treenaamaan. Ja häiriötä oli, leikkipaikalla kaksi tyttöä mekasti simpanssien lailla...

Alkuun paikkis 1min 30s, 20m. Takapalkka, kaksi välipalkkaa. Kokonaan aika oli 2min, kun en paussannut palkkauksien ajaksi. Alussa pälyili, loppua kohden rentoutui superhienosti!! Onko ihan todellakin totta että mun koira makaa ihan kahden minuutin paikkista woot...

Perään oikein riehakas suora seuraamispätkä, suullisen innostuksen sun muun rälläyksen kera. Hauska.

Tauon jälkeen liikkeestä maahanmeno, fail, ei mennyt. Superjänskä että se on kesän mittaan alkanut sekoittamaan näitä enemmän. Nyt vaan treenaamaan näitä vuoronperään superpalkkoja nopeita, varmoiksi. Ei valmistelukäskyt varmaan auttaisi, en edes keksi tarpeeksi eroavia valmisteluja, enkä ehdi iskostaa niitä elukan kalloon.

Lisäksi hullua riehumista kapulan kanssa, toi muuten vauhdilla kun hetsasin, heitin kapulan ja juoksin karkuun. Söpö.

Nyt vaan semisuperhypertreeniin paikallaolo kaikissa asennoissa, jäävien ero.

Luultavimmin ei paikkaa loppukuun kokeesta, no can do. Ehkä sekin hyvä, kun tämä motivaatio kuoli. On se jo tulossa takaisin. Huomenna treenaamaan Lindan ja lauman kanssa mm. Ensi viikolla myös agittamaan taas. Lisäksi olisi varattava yksi hieronta-aika. Meillä taitaa katketa tämä liitäminen jo alkuunsa, en usko että haen talven treeniryhmiin, heheh vähän liian kallista kukkarolle. Enemmän tahtoisin panostaa nyt tokoihin ja näyttelyihin ja joo halvempiakin ne on.

Kaivarissa 31 piisonia, saa nähdä paljon avo-uroksissa. Yleensäkin mitä itsetrimmaamastani elukasta sanotaan.

Jaa ei taas sen seikkaperäisempiä, öitä. Aktiivistun joskus. Onko koiranetti hidas vai hidas hemmetti??!! Kokeista 3kk ja missä tulokset.. ei missään.

happy like a fool

2011-08-07T21:50:00.003+03:00

Terve vaan! Mulla on niiin hyviä uutisia; piski on jälleen lähes normaali, se on terve! Ei tänään ole pahemmin lihaskivut vaivanneet... aivan mielettömän ihanaa!

Oikeasti, nyt sitä vasta tyyliin tajuaa miten järjettömän kurjana koira oli. Se tosiaan makasi apaattisena jossain nurkassa, nukkui kokoajan. Ei kierinyt, ei ravistellut, ei haukkunut, ei leikkinyt, listaa voisi jatkaa.

Tänään pikkuidiootti on tehnyt paluun ja sillä on mennyt aika hemmetin lujaa. Varsinkin pesun jälkeen eläin sai mielettömän hepulin. Hoidin tänään siis kuuluisan turkkiprojektin, milloinhan opin leikkaamaan tota turkkia, heh, siellä täällä taas saksien jälkiä.

Kuvat on otettu viime viikkoina, niitä vielä paljon lisää. Saan uuden koneen ensi viikon kuluessa, että sitten pääsen taas raportoimaan kuulumisia useammin.

Eipä tässä nytkään varsinaisesti erikoisempia, oon vaan niin ilonen että Nemo on taas normi oma hilpeä itsensä :-)
Ollaan tänään tehty taas pidempiä lenkkejä ja päivällä käytiin treenaamassa! Taisi tehdä terää tämä viikon suunnittelematon tokotauko. Otettiin seuraamispätkiä ja lyhyt paikkis, tosi kivaa menoa.
Tein kunnollisen treenisuunnitelman nyt seuraavalle viikolle ja iskin sen oikein seinälle, jospa vihdoin tapahtuisi jotain merkittävää edistystä... yritän tosiaan saada meille paikan snautserin tokomestaruuskokeesta, joka on kuun viimeisenä viikonloppuna. Samaisena viikonloppuna myös kaivopuiston erkkari, ehheh mietin että mihin nokkani tungen - aion trimmata koiran sinne itse. Muuten alkaakin taas koirailut jäämään vähän vähemmälle, lukio jatkuu jälleen iloisesti ensi viikolla.
Ulkoasuun tulee myös myöhemmin vaihtelua. Mutta nyt suuntaan koisimaan, huomenna suunnistan itse kohti hesaa.

jospa nyt helpottaisi

2011-08-03T19:43:00.003+03:00

Nämä postaukset ovat edelleenkin enemmän kuin tylsiä, pahoitteluni, mutta edelleenkään mulla ei ole omaa konetta, minne ladata uusia kuvia.

(kerron kuvassa vissiin koiralle mitä ollaan tekemässä.. edustavaa)

Nemppa on ollut viimeaikoina tosiaan vähän omituinen treenatessa ja eilen se alkoi oireilemaan muutenkin. Koira mm. ravisteli turkkiaan tosi varovasti, ei edes kokonaan, ei kierinyt, saattoi vingahtaa kun otti pannan pois kaulasta. Myös nukkuessa asennon vaihtaminen tuotti jonkunasteista kipua, mikä ilmeni vingahtamisena. Sisällä Nemo on ollut tosi kankea ja apea.

Itse päättelin että merkit viittaisivat lihaksiston ongelmiin. Eilen aloin soittelemaan hierojille ja sainkin soitella ties kuinka monelle, kunnes sain ajan jo tälle päivälle Sannalle Vantaalta.

Käytiin siis hieronnassa. Nemo oli aluksi jo jeejee mikä paikka tää on. Epäilin hieman koiran suhtautumista, mutta niin se vaan asettui aivan kiinni vieraan henkilön viereen ja antoi hieroa. Suurimmaksi osaksi piski näytti nauttivan touhusta tosi paljon. Satunnaisia ärähdyksiä. Nemolla oli selkä aika kireän tuntuinen, mutta ei mitään kunnon jumeja kumminkaan. Lavan ja sään (säkä, miten tuo sana taipuu...) alue melko jumissa, samoin lantionseutu. Niitä hierottaessa koirakin oli paljon jännittyneempi, tietty jos on kipeä.

Sain parit venytysohjeet ja nyt parina päivänä jumikohtia voi hautoa lämpimällä.

Nemo nyt jo selvästi parempi, se jopa kieri kotoisaan tapaansa matoilla! Kiitos Sannalle :) nyt katsotaan miten koiran vointi etenee, ja seuraavaa aikaa parin kolmen viikon päähän.

Oli ihan superkurja katsella kun Nemo oli eilen niin epänemo, niin vaisu ja kipeän tuntuinen. Toisaalta jänskä että se oireili noin 'voimakkaasti', vaikka ei sen isompia jumeja. Okei, tiettyhän pienemmätkin tuntuu varmasti tosi ikävältä, vaikka jos sinne sattuu vielä jäämään joku hermopää puristuksiin tai jotain.

Nyt lähdenkin juottamaan piskiä ja sitten pikkulenkille. Toivon mukaan saan joskus sen koneen ja tulee järkevämpää päivitystä! Tokon treenaamiset jatkuu varmaan huomenna, öö nyt alkuviikosta ei olla kai tehty mitään? Huono homma...

Ja kuvien copyright Susanilla, kuvat otettu silloin joskus treenatessa :)

mitä seuraavaksi

2011-08-01T18:26:00.002+03:00

kuva c. Susan Miiro, kiitos!

En todellakaan edes yritä mahtua 21.8. olevaan tokokokeeseen. Yritän suosiolla päästä 27.päivä olevaan kokeeseen, joka on hyvinkäällä. Mä en vaan oikeasti enää lähde epävarmoilla liikkeillä kokeeseen. En, tein sen jo kerran viime syksynä ja se riitti... ja aina parempi tää, että on enemmän aikaa treenata.

Tekisi mieli heittää suosiolla koko toko vähäksi aikaa romukoppaan. Sulkea pilkunviilaukset pois päästä. En tiedä, mitä tässä kävi - ensin koira on lähestulkoon kisavalmis, sitten alan tekemään järkevämpää kisatreeniä, nips naps kaikki alkaa hajoilemaan.

Aamulla vielä tuli ensimmäinen makuufail kuukauteen, Nemo varasti palkalle. Syyksi epäilen nälkäisyyttä. Ei se silti saisi varastaa! Ei ollut ahdistunut ei... röyhkeästi possu sinne varasti. Voih rasittaa vaan niin taas tämä harrastus. Jospa koko kesän heikkopäinen treeniputki onkin tuottanut yhtä paljon tuloksia kuin yhden päivän pikatreenit.

Nousua odotellessa, ikuisesti ehkä.

pehmokoiran omistaminen

2011-07-28T21:55:00.002+03:00

Pehmokoiran omistaminen on haastavaa. Varsinkin pehmokoiran kanssa treenaaminen, kun pehmokoira saattaa paineistua ja ahdistua vääränlaisesta liikkeestä, väärällä äänensävyllä mainitusta käskystä, toistetusta epäonnistuneesta liikkeestä, kaverin ärähtämisestä koiralleen.

Olin suunnitellut nyt illaksi pehmokoiran kanssa kisamaiset treenit. Janessan ja Wilin kanssa yhteiskoululla. Nemppa ja minä treenattiin ensin.
Kisamaisina putkeen liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Maahanmeno mielettömän hieno. Luoksarissa Nemo ennakoi kun Janessa liikkuroi ja huusi "käskyn". Teki sen toisenkin kerran. Totesin vain hups väärin meni. Kolmannella tarkoitus ottaa lyhyempi etäisyys, koira lähti paineissa perään. Palkkailin vaan istumisesta kun Janessa huusi käskyä, olin itsekin ihan jäissä. Ja Nemo huomasi. Onnistunut miniluoksetulo.
Palkkasin jättipalkalla (tuskin mitään hyötyä enää, raukkaparka luuli että se teki huonon maahanmenonkin eikä saanut palkkaa... ja sen jälkeen omistaja teettää vielä kaksi palkatonta luoksetuloa..), ja Nemo sai jonkun ahdistuskohtauksen. Hotki lihapullat, vinkui tosi kipeän kuuloisesti häntä koipien välissä. Tauolle, istui sylissä kymmenisen minuuttia, paineissa ja kipeän oloisena. Otti myös vähän paineita Janessan ja Wilin puuhista.
Käytiin pikku kävelyllä. Helpotettuina samojen liikkeiden osia, tosi iloinen.

En tiedä. En vaan tiedä.... miksi juuri nyt meni kaikki ihan penkin alle. Mikä se vinkukohtaus oli? Nyt jos Nemolle jäi jotkut traumat tuosta ja jos luoksarimokat söi kamalasti motivaatiota. Jos.
Joo epäonnistumisia tulee. Pehmokoiran kanssa ne vaan harmittaa enemmän. Ehkä suurentelen asiaa, ehkä en.
ps. ja Nemopa vasta jännä pehmo onkin, treenikentällä oikein superpehmo siis aivan sairas ja kotona melkein kulmakunnan kauhu.... ego ei ulotu kentälle.

lisää, ja lisää

2011-07-25T22:48:00.002+03:00

TREENIÄ! Tietty sairaasti treeniä ja treeniä vaan kokoajan! Ja niille tiedoksi jotka miettivät että miksi blogi on hiljentynyt; kannettavani päätti kärähtää viime viikolla vieden luultavasti kaikki kevään ja kesän kuvat mennessään. Harmittaa, mutta opinkohan sitten siirtämään kuvat heti suoraan ulkoiselle kovalevylle enkä koneelle.. tekniikka rakastaa minua.

Eipä tähän taas muuta tule, kuin treeniselostusta. Ei oikeastaan olla muuta tehty kuin treenattu ja lenkkeilty paljon aina silloin, kun kuumuus on antanut myöten.

20.7. pienet treenit aamulla kinnarin koulun pihalla. Ohjelmassa ruutua, kapulointeja ja yksi paikkis.

Ruutua tein ensin 2x kosketusalustan kanssa, sitten 2x näyttönä. Hyvin pelasi, ei jäänyt mitenkään puoliksi ulos. Ohjatun kapulalla kaksi vauhtihakua, pingoin koiraa karkuun ja heitin palkkaa. Muutamat nostot myös.

Sitten 20m 1min makuu, takapalkka. Välipalkkasin myös. Oli melkoisen levoton, pälyili, mutta pysyi hyvin. Eipä noista pikkutreeneistä muuta, hyvin Nemppa teki.

21.7. sitten aamusta yhteiskoulun tekonurmella treenaamassa Susanin ja Ruutin kanssa. Jo aamusta oli ihan pirun kuuma, joten ajattelin että piski ei toimi ollenkaan. Nooh! Mulla oli superhyvää palkkaa messissä ja nälkäinen koira... Alkuun Nemo oli maalissa kiinni, keräsi mukavasti kiekkoja vähän aikaa ennen kuin hain sen.

Seuraamispätkä liikkuroituna, en nyt muista kunnolla, mutta sisälsi ainakin kaikki käännökset ja pysähdyksiä. Vire oli aivan hemmetin hieno!! Palkkailin kaikista käännöksistä ja pysähdyksistä, lopussa superpalkka. Makee eläin.

Liikkeestä maahanmeno myös liikkuroituna. Käskynkin sain annettua normiäänensävyllä ja vautsi oli siisti. Välissä sitten tauko, Nemo huusi kuin hullu, tosi tauko siis..

Tauon jälkeen hyppyä, ihana Susan oli tuonut ukun esteen mukanaan ja sain sen vielä lainaan, kiitti :--) Este aavistuksen normia korkeammaksi, muutamat käsiapuhypyt. Sitten ihan kisahyppy, ainut että palkkasin heti seisomaan esteen taakse. Pelasi hyvin.

Vielä paikkikset, alkuun kaksi Ruutin häiriöimää, jossa Ruut siis "nousi". Vaihtelin etäisyyttä Nemosta, korkeimmillaan joku 7m. Hyvin pysyi, vähän katseli bortsun perään, ei muuta. Vielä normimakuu 1min30s välipalkalla, matka 7m. Piski tuntui olevan hyvässä mielentilassa, silti vähän nuuskutteli maata - kokeilee? Huomautin, lopetti ja palkka.

Ihan täydelliset treenit :) eläimen iloisuus oli parasta.

Lauantaina sitten pihatreeniä, Nemoa veti kovasti kadun tapahtumat puoleensa. Pihalla treenaaminen onkin sille pahin häiriötreeni, kun pitäisi päästä vahtimaan.

Aloin opettamaan ohjatun noudon suuntia kuppitekniikalla, vasenta nyt alkuun. Treenejä otettu joka päivä pihalla ja ihan kivasti menee. Kerran jännästä kierti kartion ja meni edestä vasemmalle, muuten hyvä. Tää ihan tämmöstä mielenvirkistystä.

Lisäksi hyppelyä, palkkailin siitä seisomisesta..

Eilen aamulla kyrölän kentällä, Nemon vire taas mieletön. Häiriötä hyvin, kentän toisessa päässä isä ja varsin meluisa pikkupoika pelasivat futista. Muutaman kerran koira sinne katseli, ei muuta.

Taas hioin seuraamista, nyt tää vähemmälle. Vuorossa kontakti. Annoin koiran tarjoilla seuraamista, aika mainio. Pidin oman katseeni myös ylhäällä, silmäkulmasta näin että seuruu oli heti parempaa. Hitaasti siinä seurauttelin ja palkkailin. Siistikö edes.

Liikkeestä seisominen, teki heti maahanmenon. Bääd. Apujen kera ok. Mitenhän saisin sen erottamaan kunnolla noi. Pitäisi varmaan ottaa valmistelukäskyt. En tiedä. Yksi tietty on se, että liikkeestä seisomiseen lähdetään rauhallisesti, liikkeestä maahanmenossa saa olla korkeampi vire. Unohdin vähän ns. toppuutella koiraa ennen seisomista. Siitä se yleensä tietää kumpi liike tehdään.

Tauko. Sitten paikkis 1min12s, 10m. Takis ja yksi välipalkka. Ei tietoakaan levottomuudesta!!

Tänään tein uudenlaisen kisatreenisuunnitelman, ja nyt alkoi sen ensimmäinen viikko. Sisältää siis palkattomuustreeniä. Aamusta siis vaan kinnarin kentälle tekemään yksi liikkeestä maahanmeno kokeenomaisesti. Hieno oli. Okei vino loppuperusasento. Vapautin koiran, kehuin paljon ja lähdin kentän laidalle palkkaamaan. No, tyyppi päättikin jäädä keskelle kenttää "missä mun palkka?" Kutsuin luokse ja palkkaa.. nyt taisin siis palkata siitä luoksetulosta, jäi tämä oma ns. moka vaan harmittamaan...

Lisäksi illasta Susanin ja Ruutin kanssa juholan koulun kentällä paikkiksia. Häiriöityjä ja pitkä 1min30s, melko levoton, joten olin noin 4m päässä ja välipalkkailin.

Kävästiin vielä lenkillä pellolla, oli mukava taas höpistä koirista :)

Käytiin myös aamusta moikkaamassa tuossa lähellä asuvaa piisoninpentu Sisua. Ihana tapaus, Nemo oli taas niin aikuista. Se jopa komensi kakaraa, oho.

Huomenna mennään mahdollisesti agitreenaamaan, eli pidetään tokovapaa. Keskiviikkona tai viikonloppuna mätsäriin.

Sekoitin myös eläinparan unirytmin perjantaina, jolloin valvottiin koko yö. Lähdettiin mm. aamuneljältä samoilemaan ympäri kaupunkia. Illalla nähtiin myös kiva auringonlasku.

Tulen sitten taas joskus ilmoittelemaan, toivon mukaan saan jossain vaiheessa hommattua jonkunlaisen korvaavan tietokoneen...

himotreenipäivä

2011-07-19T20:01:00.001+03:00

Tänään oon omistanut koko päivän pikkupiskille. Aamulla treenattiin tokoa ja sen jälkeen käveltiin vielä pitkä lenkki. Iltapäivästä lyhyt lenkki ja neljästä kuuteen vietettiin agikentällä kertailemassa alkeiskurssin juttuja. Väsynyttä eläintä löytyy nyt :--)

Mainitsenpa nyt tässä vihdoin että viikko sitten treenattiin Janessan ja Wilin kanssa illalla myöhään tossa pesiskentällä. Koko tienoo raikasi kun eläimet huusi kuin hullut.. treenit oli hemmetin hienot. Tein Nemon kanssa intoa seuraamisiin, kaukoja, paikkiksia häiriöitynä (ihanaihanaparas), luoksetuloihin myös intoa ja vielä normipaikkis. Oli pirun hieno poika.

Aamusta sitten kohti kyrölän kenttää. Uuden treenisuunnitelman myötä mun treenikentätkin on monipuolistuneet, hienoa! Treenatessa Nemolainen varsin kivasti kuulolla, häiriötaso normi.

Kaukoja aluksi, 2x vaan kumpaakin. Ennakointiongelmaa argh, nytkin palkkasin ihan jokaisesta vaiheesta ja siitä, että odottaa seuraavaa käskyä ilman ennakointia. Silti. Itse kaukot todella hienot, meni nyt jo metrin päästä! Varmat ja ei liiku mihinkään.

Paikkaistuminen, 30s ja 5m. Jätössä meinasi lähteä uskollinen raukka seuruuseen, jäi kumminkin sinne. Ei ongelmaa, normipalkalla. Hieno mies.

Välissä tauko, elukka hetkeksi hengähtämään maaliin. Oon nyt treenannut lähes kaikki treenit taukojen kera, koira jaksanut paremmin. Tietysti vireen nosto tauon jälkeen on asia erikseen.

Sitten luoksetulon loppuperuksen reeniä käsiavuilla ja vähän kontaktireeniä. Joo ihan kivaa, perusasentotreeni vaan niin flegua, se on aina jos otan yhdenkin toiston liikaa.

Loppuun vielä hyvä paikallamakuu, 10m 43s. Takapalkalla. Lopussa vielä Nemon viereen lennähti lintu, joka lähestyi koiraa - tämä vilkaisee lintua ja sitten mua, mutta ei häiriintynyt enempää! Paras olisiko.

Ja tosiaan neljäksi suunnattiin ristarille pitkästä aikaa agitreenaamaan, kaveri oli mukana palkkausapulaisena. Mulla oli Nemon boksi mukana, ja tosiaan kun viihdyttiin tuolla pari tuntia, koira sai levätä useampaankin otteeseen boksissa. Sää muuttui vaan pirun kuumaksi, en saanut koiralle kivaa virettä ylle.
Alkuun raijailtiin siinä vähän esteitä ja ekaksi kertailtiin Nempan kanssa ihan perushypyille irtoamista, ensin targetin kanssa yhden esteen yli, sitten kahden, sitten kolmen... tosi kivasti meni, ei minkäänlaisia ongelmia! Kerran lähti hyppäämään liian ajoissa ja pudotti riman ja semmoista, ei traumoja!
Siitä sitten pienen paussin jälkeen kepeille. Alussa sairas sählinki ja sainkin kanssatreenaajilta vinkkiä että intoa enemmän touhuun ja iloa ja ei liikaa jankkaamista! Oikeesti hyvä että joku sanoo! Saatiin onnistuneet toistot loppuun ja that's it.
Vielä hyppytreeniä, kertasin valssia ja takaaleikkausta, tosi jees Nemon osalta, omat raajat meni lähestulkoon solmuun taas hah. Sitten otin kahta hyppyä ja toisen jälkeen valssin, nooh, Nemo ei irtoa kädestä kun ei ole sitä targettipalkkaa. Mitähän teen tän kanssa. Laitoin koiran esteiden taakse ja hetsasin sairaasti, saattoi mennä yli. Lopetin heti hienoon toistoon.
Tauon jälkeen kepit molemmilta puolilta ja VAUVAU molemmat ihan putkeen!!! Suoritti ihan itse omilla aivoilla, katsoi keppejä eteenpäin ja vitsi paras. Lisäksi parit putken kertaukset, ensin lyhyellä putkella targetilla, ilman targettia. Lopulta putkeen pieni mutka, meni tosi hyvin, isompi mutka, ei mennyt. Targettitreenin jälkeen meni. Siihen oli hyvä lopettaa.

Oli kiva agittaa pitkästä aikaa, heräsi vain kysymys - miksen ole käynyt jo aikaisemmilla vapaavuoroilla?? Noo, ensi viikolla mennään, yritetään päästä. Nyt lenkkeilemään.
edit/ pakko lisätä hupaisin hakusana jolla meidän blogi on viikon sisällä löytynyt gh5 mikin liittäminen kapulaan :D :D

turhanpäiväinen älykkyys

2011-07-17T22:18:00.001+03:00

Oon vähän laiskistunut... tällä viikolla on treenattu kolme kertaa kunnolla ja täysipäisesti, eilen taas hutiloidut treenit jotka toimi koiran osalta hyvin. Tänään hyppytreenit, ööm olisi voinut tehdä enemmänkin - nyt ei vaan huvita! Treeneistä voin sanoa sen verran, että paikkikset sujuu paremmin kuin hyvin :--) i'm so happy!

Perjantai kului virossa ja huominen kuluu linnanmäellä, jospa tiistaina skarppaisin itseni normitreenirytmiin.

Kirjoittaminen ei myöskään innosta, tässä postauksessa muutamia epämääräisiä eläimen (seisomis)kuvia, laittelin tänään taas turkkia kuosiin ja sain pään oikean malliseksi. Huomaan ite ainakin noista seisomiskuvista että Nemo seisoo miljoona kertaa paremmin vapaana kuin aseteltuna. Jos alan sitä vääntelemään, koko koira menee aivan lukkoon ja paineistuu, selkä köyryyn ja ryhti huonoksi yms.

Agimaksutkin vihdoin hoidettu, suunnitelmissa että menen vihdoin tiistaina vapaavuorolla kertaamaan piskin kanssa alkeiskurssin juttuja, kunhan vain pääsisin sanoista tekoihin.

tykkään

2011-07-13T23:36:00.001+03:00

just can't get enough

2011-07-11T23:51:00.002+03:00

Illasta treenattiin Susanin ja Ruutin kanssa yhteiskoulun tekonurmella. Nempan kanssa aika lyhyet treenit. Häiriötaso tosi kova meille, kentän toisessa päässä jotkut lopettivat omatoimifutistreenejään, lisäksi siellä joku nuorisojoukko ja samaan päätyyn tuli vielä pikkupoikia.

Nemon kanssa alkuun ihan lyhyitä seuraamispätkiä, palkkasin kontaktista. Olenkohan liian nirso vai mitä, en vaan tykkää siitä seuraamisesta. Nyt lähinnä vireen takia. Vireettömyys saattaisi johtua kuumuudesta.

Sen jälkeen 30s paikkaistuminen, naama kentälle päin. Pälyili aika villisti, muuten hyvä. Ooteltiin hetken aikaa ja heittelin koiralle kaikissa venausväleissä nameja katsekontaktin pitämisestä. Susan käskytti liikkeestä seisomisen. Takapalkka, pieni vartaloapu. Hyvin kuulemma pysähtyi. Nyt vaan koiran vapautus toiselta puolelta kuin siltä mistä se niin sanotusti alkaa jo hakea palkkaa.

Vielä paikkiksia, ensin kolme kappaletta semmoisia mistä Ruut lähti vierestä. Kahdessa ekassa katsoi tosi kiinteästi, reagoi aavistuksen johonkin muovipussinkin rapsahdukseen. Ei noussut. Kävin vapauttamassa melko nopeasti takapalkalle. Viimeinen jo parempi, koko huomio säilyi minussa. Sitten vielä 50s normipaikkis Ruut vieressä, etäisyyttä kuutisen metriä. Hieno mies!

Tyytyväinen olen treeneihin, vire vaan :/ en ole saanut sitä nousemaan minnekään normitasolle nyt kuumalla säällä ja en ole sitten edes yrittänyt.

Tokokeskustelujen ohessa heräsi vihdoin jotain järkeviäkin ajatuksia. Tai sitten ei. Voisin pohtia tokojuttuja ihan loputtomiin. Koirajuttuja yleensäkin. Jos pitäisi valita vain yksi aihe, josta saisi puhua loppuelämänsä, ei olisi kovin vaikea valita. Ja ei mikään harrastus taida vetää vertoja tälle tokolle... ei siitä kai koskaan saa tarpeekseen.

Oon useamman kerran tosiaan miettinyt treenitapaani, laittanut siitä ehkä blogiin ohimennen jotain. Koskaan en ole saanut mun ajatuksia mitenkään selvään järjestykseen, kaikki on vaan aina niin sekavasti omassa päässä, heh perus.

Varsinkin treenien monipuolisuus on aiheuttanut päänvaivaa. On niin helppo mennä kentälle, ottaa taas vähän niitä samoja ongelmakohtia ja lähteä kotiin. Tehdä melkein aina sitä samaa. Haluaisin niin oppia suunnittelemaan monipuolisia treenejä, kokeilla mahdollisesti erilaisia palkkaustapoja (harmi vaan ettei omalla kohdalla kovin onnistu, koira ei palkkaannu melkein mistään muusta kuin ruoasta), keksiä semmoisia treenejä jotka ei noudata sitä normikaavaa. Pitäisi alkaa vaan entistä järjestelmällisemmin kehittämään uusia juttuja, häiriötä, lisää vaikeusasteita. Täytyisi myös pilkkoa liikkeitä entistä pienempiin osiin, treenata eri osia eri päivinä, sitten kokonaista liikettä jne.

Nyt seuraavaksi voisin lopettaa jossittelun ja ryhtyä tuumasta toimeen, kokeilemalla oppii ja asiat lähtevät rullaamaan, ehkä.

Sain Susanilta kannustavaa palautetta ja hyviä vinkkejä, kiitti taas paljon treeniseurasta! Susan myös näytti mulle uusinta Canis-lehteä, siinä oli aivan mainioita juttuja treenien suunnittelusta ja tauoista. Pitää mennä pian ostamaan kyseinen lehti.

Vielä edelliseen sekavaan pohdintaan viitaten, oonhan mä aina suunnitellut treenit. Kirjoittanut treenien jälkeen ylös kaiken, mitä tehtiin. Epäonnistumiset, onnistumiset. Mutta aina on silti tuntunut, etten tee sitä riittävän tarkasti. Eli tästä lähtien ei kun vaan entistä tarkemmat suunnitelmat! Voisin oikeasti laittaa ylös kaikki mahdolliset treenattavat, liikkeiden osa-alueet - noo esimerkkinä luoksari; paikallaan oleminen, luokse tuleminen, vauhti, loppuperusasento - ja ihan kaiken. Huomaa varmaan, etten saa tähänkään mitään selkeää kirjoitettua, alkaa ajatukset katkeilemaan...

Huomenna aloitan, että oikeasti saa vaihtelua ja kehittyisi enemmän ja ehkä nopeammin. Hyvin suunniteltu puoliksi tehty, ihan oikeesti huomannut näissä koirajutuissa.

Erästä juttua lueskellessani tulin myös miettineeksi noita epäonnistuneita treenejä. Mulla aina lopahtaa se fiilis täysin, kun koira vaikka nousee paikkamakuusta. Ja Nemo huomaa sen, ihan välittömästi, se paineistuu. Nyt kun se epäonnistuu, liike vaan kesken, voisi pitää pienen paussin ja sen erään lehtijutun sanoin "kertoa koiralle kuinka erinomainen se on" ja jatkaa sitten paussin jälkeen. En tiedä, toi kuulostaisi toimivalta. Nemolle.

Toisaalta välillä kunnolla epäonnistuneiden treenien jälkeen tulee tunne, että entä jos tämä ei oikeasti olekaan Nemon juttu. Jos jankkaan typerää tokoa koiran kanssa, joka ei oikeasti nauti siitä. En kumminkaan voisi ikinä harrastaa ottamatta huomioon sitä koiraa persoonana, sen luonnetta. Tästäkin Susanin kanssa puhuttiin :-)

En saa enää aiheesta mitään edes viisaan näköistä kirjoitettua ylös, joten annanpa olla. Susanin innoittamana joku päivä lasken meidän ruhtinaallisten kolmen tokokokeen liikkeiden keskiarvot. Siitäkin voisi oikeasti vähän nähdä, mitkä kaipaa treeniä.

Ja vielä asiasta miljoonanteen, seuraavan koiran kanssa kokeeseen vasta kun se on täysin valmis! Ei hoppuilua, koko elämä aikaa, joten minne kiire!

turkkiprojektia taas

2011-07-10T19:32:00.002+03:00

Nerokasta, videota Nemon turkista. Vähän liikettäkin samalla. En tiedä, onko niskaharja omituinen, näyttääkö se vain siltä, vai vetääkö näyttelyremmi sen epäkuoseihin. Sitä voi miettiä.

Riehuin tänään taas päivällä useamman tunnin piskin turkin parissa ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Pitää varoa saksimasta liikaa, herralla ei kohta ole karvaa.

Nyt lenkille, on siellä ehkä vähän viileämpi.. tai sitten ei.
edit/ joo aikaisemmin ei ollut videota kun meni vähän hermo bloggeriin, nyt on.

relaa vähän toveri

2011-07-09T19:31:00.002+03:00

Huooh kun paikkamakuu sujuu tietysti seuraaminen alkaa hajoamaan. Toivon että se on vain väliaikaista, en ole uskaltanut tehdä asialle vielä mitään. Ajattelin että voisin pitää nyt vähän treenitaukoa, kunhan säät viilenee voitais jatkaa kunnolla...

Nimimerkillä heräsin eilen aamulla puoli seitsemäksi treenaamaan ja hemmetit, oli ihan yhtä kuuma, koira ihan yhtä flegu. Että treenit nyt suosiolla himohelteiden ajalta pois.

Nemppa on uinut nyt kahtena päivänä tällä viikolla, hah ei uiminen joo helppoa ole. Koiran uintityyli on ehkä maailman surkein. Torstaina uitin aamusta rantsussa yhessä sopivassa kohassa ja eilen päivällä vanhiksessa. Pelastusliivit tietty mukana. Torstaina uskalsi hienosti, eilen ei, oli pikkupiskille kovat aallot. Niin ja se tyyli. Tyyppi luulee pysyvänsä pinnalla kun polskii etutassuilla, takajalat leijuu lähes käyttämättöminä vedessä. Ehkä vielä joku päivä se oppii uimaan hieman ronskimmin!

Nooh, me jatketaan helteiden pitoa ja joskus kun tulee jotain äksöniä ilmestyn blogiin :)

ei se ollutkaan niin kovin helppoa

2011-07-06T23:07:00.001+03:00

...saada tokon alokasluokasta ykköstulosta. Oon miettinyt tota vähän liikaa viimepäivinä, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Joskus kun siitä haaveili ja suunnitteli kaikkea että tänä vuonna ne saadaan kasaan. Enää mä en ookkaan niin varma, syksyllä ei edes ole kokeita tässä kovin lähellä tarpeeksi. Okei onhan niitä suhteellisen paljon mutta ei nekään riitä että saataisiin ykkösiä. Nooh, nyt positiivinen vaihde päälle! Ja se on helppo ottaa koska treenit on mennyt niin hyvin.

Aamulla käytiin keskustan kautta ja rantapuiston läpi kävellessä yhdellä varjoisalla nurtsikaistaleella lyhyehkökestoinen paikkis takapalkalla. Tosi kivasti, oikein rennon oloisena makoili.

Nyt illasta kunnolliset treenit juholan koulun kentällä. Häiriötä just hyvin, viereisellä urheilukentällä futistreenit menossa ja melkoinen mekkala. Nemppa vähän alkuun jo fleguna, kuumissaan. Innostui kumminkin hieman alkuvirittelyjen myötä.

Ekaksi treenasin perusasennon ja maahanmenon kestoa, näitä pitäisi treenailla paljon useammin. Piski vaan siis perusasennossa, kehuin rauhallisesti ja palkkaa. Hyvin pysyi, ei alkanut tarjoilla maahanmenoa kuten yleensä. Maahanmenossa tarjosi kerran istumaannousua, muuten oli hyvin. Tätä nyt paljon treeniin!

Sitten jokuset toistot stoppia, kerran tarjosi istumista. Muuten hyvin kuulolla, vahvistelin kunnolla, itse annoin pysähdys- ja käsiapuja. Pitäisi saada tääkin jäävä jälleen varmaksi. Kyllä se tästä. Pitkästä aikaa palkkailin myös kyykyssä ihan katsekontaktista, pidempiä aikoja.

Loppuun tietysti paikallamakuu. Takapalkka, selkä urheilukentälle päin. Etäisyys varmasti 20m tai ylikin. Aikaa 40s, siis kuinka hieno! Vähän hiljakseen kehuin. Lopussa pälyili pari kertaa taakse, luultavasti palkkaa. Mutta niin rauhallisesti. Luottoni alkaa taas kasvaa, hieno piski :)

Treenien jälkeen tehtiin vielä jättipeltolenkki, olipa mukava kävellä kun niin rauhallista. Nähtiin joku isompi myyrä rymyämässä pellossa. Yksi päivä nähtiin jopa kauris tai joku sen tapainen, Nemo ei kyllä kiinnostunut.

Mulle tuli jotenkin kauhea treeni-into, oon katellut sairaasti kaikkia kisoja ja kaikkea. Innostuin jopa kovasti näyttelyistä taas noiden saksien takia heh heh. Eiköhän elokuussa ala kunno aktivoituminen kisojen suhteen. Luonnetestiä oon miettinyt vasta lokakuulle ehkä, pitää kyllä varmaan yrittää päästä aikaisemmin oleviin ja katsoa minne mahtuu. Niihin on niin hankala päästä. Yksi kiva päivä päähäni pälkähti että olisi kiva suorittaa BH-koe. Naurakaa joo, bichonin kanssa. Sinne ei kyllä vielä vuosiin asiaa, se paikkis Nemolle liikaa ja samoin taitaa olla ne pitkät seuraamispätkät. Ehkä joku päivä! Voivoivoi kaikki kokeet ja näyttelyt on päällekkäin. Elokuun 28.päivä olisi sekä tuo erkkari että tokokoe.. saa nähdä kumpi voittaa. Huomasin myös että tokon nuorten SM-kisojen ilmoaika jatkuu, hitto kun saisi kyydin yms tämmöset kuntoon niin menisin!

Huomenna aamusta aikaisin Nemo pääsee uimaan, otan tällä kertaa pelastusliivit messiin niin olisi vähän varmempi.

aktiivista elämää

2011-07-05T23:45:00.002+03:00

Nyt voisi laittaa jotain tokoselostuksia ja ihan yleisjuttuakin vihdoin.

Lauantaina ryhdistäytyminen helteestä huolimatta, aamusta isommat treenit koulun pihalla ja myöhemmin pitkin päivää sisällä ja pihalla.

Seuraamisia ensiksi pari imuttamispätkää. Kiinnitin huomion siinä oikeaan paikkaan, hyvin pelasi. Jotkut oli käyneet illalla pyörimässä hiekkakentällä hurjilla prätkillään ja siihen oli jäänyt sopia ympyröitä, seurauttelin sitten niitä. Hyvää menoa, vasemmalle vaan hurjan kankeata että käsiavun kera. Mainio into.

Paikkiksia, ensin 20s takapalkalla. Etäisyys minimi kai. Toisessa häiriköin, potkin hiekkaa. Kokeilin myös taputtaa, nousi epävarmana. Taputukset kaikui aika hyvin pihalla. Uusiksi maahan, palkkaa, taputuksia, palkkaa. Vieläkin pälyili mutta maissa pysyi.

Ruutua aloiteltiin vihdoin järjellisesti kotona. Näyttönä ja kosketusalustallakin. Ihan nasta.

Sitten öö sunnuntaina vihdoin kentänvaihtelua, oinaskadun koululla. Oli sairaan kuuma jo, onneksi kentän toinen pää varjossa.

Kaukoja, vaan 3x toistoa molempia. Ei millinkään liikkumista kummissakaan jee hienoa. Muutamia ennakointiongelmia, ne pitäis nyt saada poies. Maahanmenot niin jees. Ekassa istumaannousussa olin liian kaukana, ei noussut. Helpommaksi vaan sitten. Sopiva vire.

Paikkis olikin sitten vaativampi, 2min 10m. Takapalkka ja kahdella välipalkalla. Voi hieno elikko miten hyvin se siellä chillaili. Vähän pälyili kadulle liikennettä mutta niin rento. Tunsin sen melkein sinne kymmenen metrin päähän..

Seuraamista perusteellisemmin, tein itelleni oikein L-kaavion kartioista. Ja tietty koko homma kuihtui kasaan, kontaktista ei tietoakaan ja seilasi kuin valtamerialus. Vapautin vaan ja imuttamalla uusiksi, lisäksi uusi pätkä myös välipalkkaillen. Ok, mutta mikä nyt kusee.

Vähän sekoiluruutuja, silleen ihan kivoja. Lisäksi loppuun vielä lyhyt paikkis nurtsilla jossa kiertelin ja kaartelin ympäriinsä. Hieno. Muistaakseni sisällä myöhemmin vielä hyppyjä, öö esteen takana seisahtamisessa ei sitten minkäänlaista ongelmaa??

Eilen sitten kyrölän koulun kentällä. Ennen sitä oltiin vähän riekuttu ja tehty lenkkiä, eläin selvästi väsyneempi. Muistaakseni ensin otettiin peruspaikkista, nyt hmm 1min 15s, ensin etäisyys 13m ja ekan 30s jälkeen 10m. Palkkasin siis välissä kahdesti, lopussa takapalkka. Melkoisen mainio.

Kaukot tooosi hienot jos ei lasketa alun ennakointeja... Ruudut vähän sitä ja tätä säätöä taas. Ihan mukavat treenit, vähän matalahko vire vaan tosiaan.

Lisäksi eilen käytiin ottamassa metässä oikein leikkimielisiä hakujuttuja kaverin avustuksella. Ihan vaan näin että ensin kaveri käski Nemppaa haukkumaan, pelasi pienen sählingin jälkeen. Sitten Nemo oikein näki kun kaveri ottaa namit ja rynnistää helppoon piiloon. Lähetin piskin sinne, piilolla kaveri innosti haukkumaan ja rutkasti ruokaa turpaan. Olipa intona ja selvästi ylikivaa!

Tänään huono ruokajälki, kyseli kovasti apua.

Ja ah tänään roselinet tulivat!! Jeaa en voi edes kuvailla kuinka iloinen olin, kun nuo sakset saapuivat. Heti pesin Nemon ensin laimennetulla fairylla ja sitten vielä shampoolla (eikä silti lähtenyt kaikki harmaa turkista), sitten takut veks ja sen jälkeen trimmailemaan. Toinen sivu ihan jees, toiseen tuli sairas lovi ja muutenkin epätasainen. Mutta kyllä se bichonilta näyttää!

Eiköhän me sinne kaivarin erkkariin mennä, harjoitus tekee tossa trimmaamisessa mestarin... enkä todellakaan odota mitään eriä varsinkaan turkin takia. Eipä tässä muuta, öitä.

edit/ ja tietty tänään treenattiin ruhtinaallisesti yksi makuu tekonurmella yhteiskoulun vieressä, 20m 30s takapalkka. Hienoin!!

kaukovideot

2011-07-04T18:53:00.001+03:00

Vihdoin kaukot videolla. Joo ja alkeissa vasta ollaankin. Kertokaa ihmeessä näättekö jotain korjattavaa tai onko touhuissani jotain outoa. Treenatessa wörkki kyllä taas tosi hyvin, pikkasen ennakointiongelmia. Oon pidentänyt vaan käskynantoväliä entisestään ja palkkailen kun odottelee käskyjä ennakoimatta mitään.

Ollaan treenattu taas aika mielettömästi muutaman päivän aikana, nyt ei kumminkaan jaksa mitään treeniselostuksia tehdä, joskus myöhemmin!

say good morning when it's midnight

2011-07-01T23:43:00.001+03:00

Oli kiva tulla kotiin kun joku valkoinen örvelö repesi riemusta ja on seurannut mua koko illan... mielettömän hauska mökkireissu takana, oikeesti yksi kauneimmista paikoista missä oon ikinä suomessa käynyt! Siitä sen enempää.
Mua alkoi heti perinteisesti vaivaamaan tämä tottelevaisuuskoulutus. Typerä harrastus. Turhauttaa. Mietin mun treenitapaani, treenejä. Kaikki lähes samanlaisia. Ei ihme, jos koiraa joskus kyllästyttää. Ja minua itseänikin kyllästyttää. En tiedä vaan miten voisin treenata erilailla. Tietysti voin treenata alkeisjuttuja vaihteluksi/kertaukseksi, vaikka koira osaa jo asian. Voin ottaa kokonaisena, liikkeen osia jne.. tämä aika taitaa olla liian myöhäinen treenipohdinnalle.

Seuraaminen on nykyään ihan jees, ongelmina vaan edistäminen, painaminen ja poikittaminen. Pientä hillinnän yrittämistä ainakin. Kauheasti en viittisi seuraamista muuttaa, en halua saada sitä suoremmaksi innon kustannuksella.
Luoksetulo kaikin puolin kunnossa, vauhtitreeniä ja loppuperuksen teknistä hiontaa. Vaihdan varmaan jossain vaiheessa kokonaan loppuperuksen kiepsahtamalla tapahtuvaksi, ei takaa kiertämällä.
Jäävät, voisiko sanoa ok, okei en voi sanoa. Maahanmeno tosi hieno kunhan muistan äänensävyni. Stoppia nyt kertaillaan.
Hyppyyn oon tyytyväinen. En varmaan ikinä saa sitä seisahtamaan esteen takana, yritän silti. Näitä treenejä jatketaan. En oo vaan treenannut hyppyä kuukauteen, oisko aika jatkaa.
Paikallamakuu on nyt jossain vaiheessa. Periaatteessa pysyy ihan hyvin. Jatkan tällä linjalla, joka treenikerta max. kaks paikkista ja ne kaksi myös onnistuvat. Ei sairasta hinkkausta, siitä ei tuu mitään.

Uusina tai uusina nyt ollut hinkkauksessa kaukot ja kapulointi. Molemmat kivassa vaiheessa, ja selvästi ollut Nemolle mukavaa vaihtelua. Kaukoista taitaa jopa tykätä. Jospa nekin on valmiit kesän lopuksi.
Seuraavana voisin alkaa opettaa ruutua ihan vakavana. Yritän. Tosiaan treenifiilarit vähän kateissa niin tein tämmösen treenikatselmuksen ja huomenna jos lähtisi kunnolla treenaamaan. Pakko varmaan herätä joskus kuudelta käydä treenaamassa ja mennä takaisin nukkumaan. Päivällä liian kuuma. Katsotaan mitä tapahtuu. Muutan kuinka karmaisevaa, jo heinäkuu.

no vielä yks

2011-06-28T22:11:00.001+03:00

Yläkuvassa Nemo perusfiiliksissä! Tänään illalla Susanin ja Ruutin kanssa treenit yhteiskoulun normikentällä. Voi hitsi että oli kuuma. Pikkubiisoni tsemppasi silti hienosti. Hyvää häiriötä, kun Hessu oli mukana :)

Tehtiin taas perussettiä, stoppeja, kaukoja, paikkista ja nyt seuraamistakin. Stopit oli ihan ok, tein ihan alkeistreeniä ja silti tuppasi liikkumaan, vaatii nyt paljon treeniä. Jämähdin yhdessä vaiheessa hinkkaamaan liikaa liikkeestä maahanmenoa. Kaukot normikivat. Paikkis oli 1min, kolmen metrin päässä olin ja kehuin kokoajan. Ruut vieressä. Nyt Nemppa ei ottanut mitään paineita, hienoa. Ja oli siis takapalkka. Susan käskytti pienen seuruupätkän, nyyh sikailua. Edisti ja poikitti. Alussa heti korjasin. Ja silti annoin tosta huonosta superpalkat, juuri näin.

Kaikkiaan kivat treenit oli, vaikkei kaikki mennyt ihan pilkkua viilaten! Kiitti treeniseurasta!

Käveltiin keskustasta sitten kaverille kastelemaan kukkia, minun epävirallinen kesäduunini. Siinä kestikin yli puoli tuntia, niin sairaasti kukkia. Nemo on niin ihana kun se osallistuu, ensin se tutki koko pihan. Ilkeänä kastelin sen vesiletkulla ja pian koira juoksi minua karkuun kun näki letkun kädessäni... pian uskaltautui nurmikolle ja laitoin vesisuihkun tulemaan ihan sumuna, Nemppa meni seisomaan siihen alle haha!

Loppukastelun ajan piski hengasi varjossa kuistilla ja kun sain hommat päätökseen ja sanoin koiralle "moi", se sekosi. Tyyppi loikkaa täysillä mua vasten ja lähtee spurttaamaan miljoonaa ympäri pihaa. Ihana ihana päätön piski. Sille saa niin aina nauraa.

Nyt tuleekin muutama koiraton päivä, lähden kaverin kanssa mökille turkuun, palailen kyllä jo perjantaina :) tosi hassua lähteä reissuun ilman eläintä, se on yleensä aina siellä missä minäkin.. ai minäkö koirariippuvainen. Olis huomenna vielä pakko ehtiä pestä se, turkki ihan sairaassa kunnossa. Joo, en ole vieläkään saanut hommattua niitä trimmisaksia. Loppuviikosta! Pakko päästä leikkelemään. Turkki on nyt muutenkin kuin perrolla heh.

hei kaikki irti tästä nyt

2011-06-27T22:57:00.000+03:00

Eilen lähettiin kolmen pintaan Ainon ja Emman kanssa lenkille. Huomattiin vasta tien päällä, että oli sairaan kuuma ja meillä kummallakaan ei ollut vettä mukana.. uhmattiin hellettä tai lähinnä koiria ja suunnistettiin ristinummen lenkille. Päästiin onneksi varjoisaan metsään miljoonien hyttysten joukkoon. Kun päästiin metsästä ulos, kunigasideana houkutella koirat viilenemään yhteen suhteellisen syvään ojaan. Aino meni edellä Emmaa houkutellen. Nooh, Nemo on rakastunut Ainoon täysin lähinnä tämän namien takia ja yritti esimerkiksi hypätä viemäriputken päältä. Arg, en voinut muuta kuin ottaa yli-innokkaan pikkusepon kainaloon ja lähteä laskeutumaan ojanpengertä. Kaikki voivat jo tässä vaiheessa varmasti arvata mitä tapahtui, kaaduin melko komeasti ojaan melkein lytäten eläimen kainalooni.. iskin varpaani johonkin kiveen ja sain polveen kivat mudat ja muuta kivaa. Selvittiin kumminkin ojasta elävinä pois ja lenkki jatkui vielä, yhteensä oltiin kolme tuntia. Olipa Nemppa illalla poikki!

Tänään aamusta vihdoin kunnon treenit seuranamme Janessa ja Wili, kiitti seurasta! Yhteiskoulun normikentällä. Oli jo tosi kuuma. Olin suunnitellut treenit hyvin jo edellisenä iltana, joten kaikki meni enemmän kuin putkeen. Nemo oli lämmöstä huolimatta sairaan innokas ja treenasi niin hyvällä fiiliksellä. Häiriötäkin oli, vissiin riparille lähteviä nuoria kirkon parkkiksella. Olin suunnitellut treenit siten, että eka treenattiin Nempan kanssa kolmea juttua, sen jälkeen Janessan ja Wilin vuoro oli tauko, ja sitten Nemon kanssa taas kolmet jutut.

Ekassa setissä oli ensiksi paikkamakuu, tosi lyhyt. Takapalkka. Kävin varmaan jonkun 25m päässä ja tuntu jo alussa ei se on noussut. No eipä ollut, chillasi siellä ihanasti läähättäen. Hieno mies!

Perään kaukot, kolme toistoa molempia. Vähän ennakointiongelmia, ei mitään muuta. Omasta mielestäni superhienot, pitäisi kasvattaa etäisyyttä ja sitten alkaa yhdistelemään. Nythän otan vaan istumisia putkeen ja maahanmenoja, molempia erikseen.

Vielä liikkeestä seisominen, jota ennen vahvistelin stoppia. Eipä toiminut, vaikka takapalkka. Istui. Uusiksi mukaan, pysähdysapu, wörkki. Jeees.

Örkki aitaan kiinni huilaamaan eli suomeksi huutamaan. Seisoskelin vähän kauempana ja välillä ärähdin sille, ei, huutaa päin naamaa...

Tokassa setissä ekana luoksetulo, palkkasin suoraan vauhdista. Tosin vauhti hiljeni kun laskin käden aikasemmin palkatakseni. Mutta joo makee vauhti oli!

Kapulointeja, ei normihyviä, laimeeta mutta olin tyytyväinen, yritykset hyviä. Pudotteli usein mutta vaadin nostamaan uudestaan ennenkuin palkkasin. Vielä paikkis, 5m 45s Wilin vieressä. Hieno. Ja takapalkka oli.

Kävästiin vielä pikku lenkki rantapuistossa. Nyt illalla tehtiinkin vähän pidempi lenkki, vähän yli pari tuntia, laajensin peltolenkin kiertämään vielä k-raudan takaa. Piski väsynyt :)

it's a new day in a new land

2011-06-25T17:50:00.005+03:00

Eilen aamulla lähettiin Nemon kanssa junalla kohti Mikkeliä. Vietettiin juhannus siis mummolla. Ihan rentoa juu oli, syötiin ja chillailtiin. Ja oli mukava iso piha jossa pitää piskiä irti. Käppäiltiin myös paljon ympäristössä (kuollut paikka ei ketään missään) ja kaupungilla ja satamassa.

Oon niin tyytyväinen ja ylpeä, että mun koira on noin hieno matkustaja. Junassa se ehkä ekat kymmenen minuuttia katselee ympärilleen ja sitten se käy nukkumaan mun jalkoihin. Sentään eilen kun mentiin, elukkavaunu oli ihan täysi! Mun oli pakko laskea ne koirat, kymmenen. Mm. sakemanni, runsaasti shelttejä ja 8vko ikäinen syötävän ihana bichonpentu. Ja oli oikeasti aika meininki, meidän edessä vielä varsin levoton koira, mutta ei Nemppaa haitannut. Mainio.

Mummolla Nemo sekosi täysin "HAHAA TOIKIN ON TÄÄLLÄ" juoksi ensimmäiset pari tuntia urveltaen ympäri taloa.. pihalla sama. Eilen tehtiin aika perusteellinen treeni mutta siitä lisää myöhemmin.

Yö olikin ehkä hauskin, yrittää nyt nukkua siinä lattialla parin kuorsaavan vieressä ja sitten koira on ihan tikkana hereillä viideltä ja nuolee kaikkien lattiallanukkujien naamat ja alkaa karjua. Käytiin sitten ulkona ihastelemassa kaunista kesäaamua. Tää tulomatkakin meni hyvin, ihana olla kotona!

Muuten, paikkamakuukriisi otti taas jatkuakseen keskiviikkona. Nousi ohjatuissa treeneissä. Torstaina treenatessa nousi myös. Eräs kaveri (kiitos :D) valaisi vähän asiaa ja ehdotti että entä jos koira on kipeä? Jos sillä on vaikka jotain lihasjumeja ja siksi epämukava maata? Kun nousee niin epämääräisesti. Oon aina vaan ajatellut että ei se nyt voi siitä johtua että koira on kipeä, ei se sen takia nouse. Entä jos nouseekin? Voi olla kaukaa haettu, mutta tääkin ois hyvä sulkea pois. Agin takia on muutenkin pitänyt varata hierojalle aikaa ja yleisestikin, nyt vielä yksi hyvä syy siihen lisäksi.

treeniä ja treeniä vaan

2011-06-21T23:04:00.003+03:00

Tää päivitystahti on nyt vähän hidastunut, mikä meinaa taas sitä että tähän postaukseen tulee sairaasti asiaa. Viikonloppu vaan oltiin sen kummempia puuhaamatta, ei treenattu kolmeen päivään!! Sunnuntaina kyllä pesin piskin ja trimmasin noilla tosi hyvillä saksilla - ne ei edes välillä leikkaa sitä karvaa, se karva vaan taipuu siellä välissä. Olisi aika hankkia kunnon sakset. Nakkijälkiä kyllä mahtui kolme viime viikolle. Mutta joo nyt nää kaks päivää muuta ollakaan tehty kuin reenattu...

Eilen aamusta yhteiskoulun tekonurmikentällä, vissiin vasta toinen kerta kun treenattiin tuolla kentällä. En ikinä vaan jotenkin mene siihen, aina sille normikentälle. Sidoin Nemon hetkeksi maaliin ja suunnittelin vielä pikaisesti. Oli huonot kuivat namit mukana, ja heti huomasi että vire normia alempana, vaikka kuinka yritin nostaa.

Seuraamisia imuttamalla, jooo jännittävää ei kovin kivaa menoa.

Paikallamakuu oli aivan tajuttoman hieno!!!! Vaan yksi makuu ihan normipalkoilla. Alkanut toden teolla tepsimään tämä, että per treenikerta korkeintaan kaksi paikkista, joista toinen ehkä pitkä. Ei siis yhtään turhaa hinkkaamista, ei mitään nyt miljoona makuuta syksyyn mennessä. Ei se toiminutkaan meillä, näin paljon kivempi. Siis noin 13m etäisyys, 1min 40s. Palkka 17s kohdalla. Alussa vähän nuuskutteli, odotin rauhoittumisen ja menin palkkaamaan. Voi tajutonta mieletöntä mahtavinta miten hienosti Nemppa makasi palkan jälkeen! En ole nähnyt sen tekevän noin levollista makuuta varmaan kuukausiin?! Tyyppi vaan chillasi rennosti siellä, jopa nauroi (eli läähätti tietyllä tyylillään), silmätkin puoliksi kiinni. Kuka on paras kuka.

Kaukot oli hmm huonommat, olin unohtanut alustan kotiin ja takapalkkasin kännykän päältä.. kyllä hätä keinot keksii. Istumaannousut vähän vajaita. Muuten jees.

Illalla myöhemmin vielä innossa koulun pihalla. Piha oli täynnä jotain riehuvia kakaroita, kuin raivostuttavaa.. loppureenissä riehutin vaan Nemppaa ja kutsuin käteen, yhdessä jätössä yksi pentu tuli liian lähelle, säikäytti eläimen joka karjaisi pennulle lujaa ja pinkaisi luokse. Näin.

Sama setti. Nyt parempaa palkkaa. Seuraamisia jälleen imuttamalla, ihan sairaan hienoja. Pitäis vaan olla rautahanskat kun treenaa noin, sormet verillä. Paikkis, 15m lyhyt aika etupalkalla, hieno. Lisäksi kaukoja nyt kunnon takapalkalla. Piirsin maahan taas viivan ja laitoin koiran takatassut siihen. Molempia vaan kaksi toistoa, ihan sairaan hienoja. Ei liikkunut sitten yhtään. Lisäksi kiertoja ja kontakteja.

Tänään sitten aamusta tallattiin jopa kyrölän kentälle saakka treenaamaan. Okei ei se kaukana ole, kilsa. Mutta yleensä oon laiska ja treenaan lähikentillä.. häiriötä oli, joku kuorma-auto tyhjensi jotain keräyslaatikoita parkkiksella ja viereisen päiväkodin pihalla lapset mellastivat. Nakkipalkat mukana. Nemppa hetkeksi taas aitaan ja kertasin vielä aikaisemmin suunnittelemani treenit. Piski irti ja vähän riehumista, sain sen spurttailemaan minibiisoniralleja mun ympärillä, tyyppi karjui ja loikki. Intoa on!

Ekaksi seuraamisen käännöksiä (olin piirtänyt maahan hienon neliön). Alkuun vasureissa pahaa peränheittoa, parani nopsaan. Oikeat tosi hienoja. Pyrkii vaan tossakin edistämään.

Paikallamakuu 2min 10s, kahdella palkalla 20s ja 1min 20s kohdalla. Etäisyys oli jotain vähän yli kymmenen metriä, en nyt muista ollenkaan tarkalleen. Ja taas aivan superpähee. Viimeaikoijen makuutreeneissä mulla ei ole edes käväissyt mielessä, että se nousisi. Kun ei se nouse.. oon kovasti miettinyt, mitä oon tehnyt eri tavalla kuin tossa keväällä jolloin koira nousi jokaisessa treenissä vähintään kerran. Ennen kuin jätän koiran, oon hengitellyt joskus varmaan puolikin minuuttia rauhallisesti ja korostetusti sisään ja ulos ja yrittänyt olla joku maailman rauhallisin. Oon kehunut koiraa vaan tosi rauhottavasti. En tiedä vaikuttaako nää, mutta se on parantunut huimasta.

Lisäksi stopin kertaamista, ei mitään ongelmaa alun jälkeen, alussa vaan yli-innokas jolloin ei tajunnut että kyseessä on stoppitreeni, painoi takamusta jalkaa vasten, yritti seurata ja tarjoili kaikkea.

Tänään oli sitten agilitykurssin vika kerta. Juteltiin treenikaverin kanssa siinä ennen treenien alkua että näyttäisi uhkaavasti siltä, että takakentälle on rakennettu rata... ja oikeessa oltiin, vikaksi treenikerraksi ohjaajat järjestäneet pienen hyvin epävirallisen kisan, jossa treenikaverit antaa pisteitä. Kauheeta, miten alkoi jännittää kun tutustuttiin rataan. Mietin jo siinä vaiheessa, että ei Nemo ikinä mene putkia saati muuta. Jännitti muka enemmän kuin tokokisoissa, ja haloo joku alkeiskurssin sisäinen möllikisa?! Oltiin vasta tokavikoina vuorossa. Nemppa oli kovasti huutanut koko alkuajan boksissa ja kerännyt kiekkoja. Koira meinasi oikeasti revetä käsiin, kun hain sen. En jaksanut tehdä mitään ratapiirrosta enkä osaakaan, joten saatte yrittää ymmärtää selostukset...

Lähdössä Nemo yritti eka varastaa, laitoin takaisin ja aloin venaamaan että koira katsoisi estettä. No, en jaksanut lähetin vaan menemään. Fiksua. Kaksi ekaa hyppyä tosi hienosti, sen jälkeen käänsin oikealle putkeen, supervauhdilla putki läpi ja sitten kielsi putken jälkeen olevan esteen, uudella heti yli. Siitä kääntö toiselle esteelle, jonka jälkeen tosi hienosti meni sen ekan hypyn jälkeen suorassa linjassa olevat kaksi uutta hyppyä. Sieltä makeella vauhdilla pidempään putkeen jonka jälkeen hyppy, valssaus ja putkeen - tai yritys, koira kielsi. Uudella heti sinne, sitten kielsi ekan esteen, heti uudesta yrityksestä meni ja kaksi vikaakin kivasti. Ainoa vaan, että se haki kiinni mun käteen kokoajan.

Piru vie oli hauskaa, vaikka en jälkikäteen muista omasta touhustani radalla mitään. Piisoni on tainnut syttyä lajiin, sillä oli oikeasti sairaan hauskaa ja mikä vauhti! Oli armeliaita treenikavereita ja antoi hyviä pisteitä, joten sijoituttiin jaetulle toiselle sijalle Nelli- tollerin kanssa! :) tulipa hyvä fiilis kumminkin.

Lopuksi käytiin läpi vielä radalla ilmenneitä ongelmakohtia, Nemon kanssa lähinnä sitä kolmen hypyn suoraa jossa irtoamisongelmia. Treenaukset meni tosi hyvin, lähinnä kun muutin ohjaustani. Nyt täytyy muistaa vaan suora linja siinä, ja etten koukkaa esteiden eteen ohjaamaan koiraa kun en luota siihen. Ja irtoamistreeniä, paljon!

Päästiin siis KAT:in jatkoalkeiskurssille, joka alkaa elokuussa, ja sitä myöten koejäseniksi seuraan, tosi hienoa. Ei tartte lopettaa tätä harrastusta kun vasta alkoi saamaan kunnolla juonen päästä kiinni.
Lisäksi Nemppa sai tänään tehosterokotukset, eikä se tosiaan hidastanut vauhtia tuolla agikentällä. Ihankuin sillä olisi vaan mennyt normia lujempaa.. pähee. Samalla tuli vihdoin hankittua eläimelle passi, jos nyt tehdään yksi Viron reissu heinäkuussa. Nemon kulmahammas myös tsekattiin, nyt käydään elo-syyskuussa hammaskontrollissa ja katotaan operoidaanko jotain.
En vastaa kirjoitusvirheiden määrästä, väsyttää liikaa!

we never get tired

2011-06-17T23:15:00.003+03:00

Kuvat kertoo, oltiin tänään liikkeellä Ainon ja piskien kanssa. Muistan miten riemuissaan Nemo leikki talvella Emman kanssa, enää ei kiinnosta.. kuuma, ja huono juoksualustakin tietty kun ei oo lunta.

Lähettiin hautausmaan metästä ja mentiin kivoja metsäpolkuja. Se eka ei vaan ollut kiva, jos pysähtyi sekunniksikin oli oikeasti viisimiljoonaa hyttystä kimpussa. Käytiin myös jollain tosi kivalla peltotiellä, olisi voinut kuvitella olevansa ihan täysin maalla! Käveltiin Nemon kanssa sieltä kaupalta vielä himaan, saipa pikkupiski hyvän lenkin.

Tätä mä nauroin.. tommonen siellä metsässä oli ja Nemo tietty heti loikkasi sen päälle.

Keskiviikkona treenattiin. Aamusta sisällä avoimen juttuja eli kaukoja ja noutoa. Rakastan noita kaukoja! Siirryin käyttämään takapalkkaa, ihan vaan neljä toistoa istumista sekä maahanmenoa takapalkalla. Ja voi voi se on niin hieno! Noin metrin päästä, siis ihan ylihieno. Kapuloinnitkin yllätti mut superiloisesti. Lähinnä kuljeskelin ympäriinsä ja annoin Nemon kantaa kapulaa ja seurata perässä. Alkuun sylki heti pois, sitten alkoi kasvattaa kapulanpitoaikaa itsestään. Vihdoin se on tajunnut sen. Ehkä mun bichon noutaa vielä joku päivä!

Illalla oltiin ukun treeneissä, melko vähänlaisesti porukkaa. Linda junaili mitä treenattaisiin ja minä vähän vissiin avustin hehheh. Otettiin ihan pujotteluseuruuta, seurautin toisen pätkän ja hei kammottavaa miten poukkoilevaa. Kohtaamisharjoituksia, tosi kivoja, en seurauttanut. Kujaluoksareita, Nemolle vauhtina ja extrahäiriöllä, tyypit tuli ihan lähelle ja siinä oli noin puolentoista metrin tai allekin väli mistä Nemo juoksi. Joo, ei se edes huomannut tyyppejä. Huutaen perään vaan. Tietty vielä paikkista, vautsi vau. Kova häiriö, pyysin vielä viereistä koirakkoa häiriköimään. Hieno! Loppuun vaan pelleilin Nemon kanssa ja kutsuin sitä luokse, nooh Pablo-brassi lähti yhdellä perään ja sain juuri estettyä koirien kontaktin. Ei siinä muuta, toi oli jo toinen kerta ja Nemo ei oikein tykkää kyseisestä koirasta, kun näki brassin tulevan, kääntyi kannoillaan ja oli heti puolustuskannalla.

Eilen treenailtiin kolmessa eri paikassa, aamusta oinaskadun koulun kentällä ja viereisellä nurmella paikkiksia. Koulun kentällä ihan etäisyyttä, eli kävin noin 25m päässä ja palkkailin. Tajuttoman hieno. Vieläpä normipalkalla, ei etu-tai taka. Oon siis tehnyt muutamia paikkiksia etupalkalla, pelaa melkeinpä paremmin kuin takapalkka. Sitten siinä kostealla nurtsilla 7m 42s, tosi makee.

Illalla sitten koulun pihalla normimestassa seisomisen supervahvistelua ilman yhtäkään mokaa. Kyllä se sen muistaa. Nyt ite muistettava vaan molemmissa jäävissä valmistelukäskyt selkeyttämään.

Plus kaukot takapalkalla, sikahienooot! Oon huomannut että kaukoissa takapalkka vähensi minimaalisenkin liikkumisen olemattomaksi, jei.

Ei me olla sitten oikein muuta tehty, tänään ei treenattukaan. Lenkkeilyä ollaan kyllä taas harrastettu tulevan viikonlopun edestäkin, pitkiä kävelyjä. Keskiviikkona kaatosade yllätti juoksulenkillä, Nemo oli yhtä riemuissaan kuin minäkin. Piski hyytyi vähän sillä lenkillä. Eilen normipeltolenkin yhteydessä juostiin aina jotain viiden minuutin pätkiä, sopi Nempalle paljon paremmin, jaksoi ihan mainiosti. Illalla hieroin vähän koiraa. Mietin juuri ja googlasin ja kaikkea että tartteekohan se muuta lihashuoltoa kuin lämmittelyt. Oon jonkun verran sitä hieronut, en mitään rajua mutta kevyttä. Tarkoituksena olis nyt kesällä saada eläimenkin kunto kasvamaan oman kunnon ohessa. Niin ja tokojutuista tiivistettynä paikkis, alokkaan ylläpito, kaukot, nouto.
ps. meidän seuraavat kokeet kai elokuussa. Lupasin Nemolle, että se saa juustohampurilaisen ykkösestä.. luulis että alkais ykkösiä tulemaan!

riemuidioottipäivä

2011-06-14T23:24:00.001+03:00

En mä enää keksinyt tälle päivälle parempaa nimeä, joten tuo saa kelvata... okei, tälle päivälle ei olisi ollut parempaa nimeä. Eikä tälle postaukselle. Laura, Leevi ja Leia tuli hauskuuttamaan meitä tänne iltapäiväksi, käytiin treenaamassa ja lenkillä. Lisäksi illan jännittävät agitreenit.

Pikakertauksena nyt alkuun eilisen treenit. Treenattiin siis ensin yhteiskoulun tekonurmella paikkamakuita, 20m etäisyydellä muutama lyhyt makuu. Hienoja hienoja. Sitten juholan koulun kentällä minuutti kahdella palkalla, etäisyyttä puolet. Lisäksi sisällä kaukoja, jättihienoja taas!

Ensiksi voin kysyä että mitähän tässäkin kuvassa tapahtuu, näitä on sairaan mielenkiintoista katsoa jälkikäteen..

Mutta juu, mentiin vähän ennen yhtä Lauraa ja portugeesiä ja piisonia vastaan asemalle. Nemo sekosi kun tajusi unelmiensa naisen saapuneen kotikaupunkiinsa. Joo. Käppäiltiin yhteiskoulun kentälle treenaamaan. Ensiksi biisonut huutamaan aitaan ja kuvasin Leiaa. Seuraavaksi Nemppa huusi edelleenkin aidassa kiinni ja kuvasin Leeviä. Sitten oli sen vuoro. Voi jumakauta, oon aina halunnut tommosen käsiin räjähtävän bichonin! Apua, irrotin Nemon aidasta ja se poukkoilee ja singahtelee mun ympärillä kuin mikäkin toimintavalmis bordercollie (okei liioittelen...) ja ärisee ja karjuu vuoron perään. Se oli niiiin valmis tekemään hommia. Harmi vaan etten ollut suunnitellut kunnon treenejä.

Otettiin siis epämääräinen oikealle rajusti kallistuva seuraamispätkä, Nemo painoi ja edisti niin pirusti. Heheheh. Mutta mä tykkään tosta.. mun ei ehkä kannata tykätä, kohta se saa kisoissa seuruusta jonkun nollan. Lisäksi liikkeestä maahan - tajuttoman hieno, ja liikkeestä seisominen - tajuttoman hieno maahanmeno, uusiksi käsimerkillä. Sitten ei mitään järkevää, käteentuloja. Tietty lopuksi paikkamakuita Leian vieressä, ensin vähän päälle minuutti palkalla ja lyhyellä etäisyydellä. Sitten Laura kutsui Leiaa vierestä, yhdessä jossa olin kaukana, Nemppa ei kestänyt vaan nousi. Muut hienoja!

Jatkettiin kentältä koirapuistoon. Missä Leia ralleili itsekseen ympäriinsä, Nemo seurasi sen takamusta ja Leevi puuhaili omiaan. Leia murahti muutamasti Nemolle, ei mitään reagointia. Yliseksuaalinen uroskoira sai yliotteen ja kaikki järki taisi jäädä taka-alalle. Ainakin Nemo sai juostua - Leian takamuksen perässä..

Oli muuten kiva kun biisoniherrat ei ollenkaan egoilleet toisilleen! Pystyi pitämään hyvin puistossa irti, ei mitään ongelmia. Hieno juttu.

Puiston jälkeen tehtiin vielä suhteellisen pitkä lenkki ja istuttiin täällä järvenpään tunnelmallisessa asematunnelissa kun Laura ja piskit odottivat junan saapumista.

Illalla vielä agitreeneihin, taisi olla Nemolle liikaa tuon päiväisen riehumisen jälkeen. Ehittiin olla ennen treenejä kotona pari tuntia, tietenkään piski ei nukkunut vaan touhotti senkin ajan.
Agitreeneissä ensin Katin sijaisen kanssa keppejä ja omatoimisesti kontakteja. Nemon kanssa ekoina, VAUTSI kepit meni ihan mielettömästi!!! Tältä paremmalta puolelta ohjattuna Nemo teki kepit ihan superhienosti!! Näytin vaan alkuun esteen ja tyyppi veti kaikki kepit omatoimisesti, eteenpäin katsoen ja itse hakien loppuun saakka! Voi sitä riemunkiljahdusten määrää! Hienoin elukka. Toiselta puolelta kankeampaa, mutta silti so cool. Kontaktit meni normihyvin.
Vaihto, Tiian kanssa takaaleikkauksia. Tosi kankeaa. Kun palkka oli targetilla kahden hypyn takana, meni vielä jotenkin, mutta kun palkka siirtyi kolmannen hypyn taakse ja siinä ensin yhden hypyn jälkeen takaaleikkaus seuraavalle ja sitten esteen takaa koiran kääntö kolmannelle esteelle... voi hemmetti, Nemo ei irronnut kunnolla sitten millään. Kankeeta, kankeeta. Alkoi sekä koira että minä turhautua.
Nooh, sitten parit putken kertaukset, ehheheh.... muutama ihan jees, sitten Nemo päätti suorittaa putken omalla tyylillään, hyppäsi putken päälle ja taiteili keskiosalle ja hyppäsi alas. Ei mennyt kirjaimellisesti ihan putkeen. Kun muutamat putket sujui, yritin lähettää hypyiltä putkeen, not. Yyh. Itse vedin takaakierrot sitten ihan perseelleen, en muistanut miten se meni. Saatiin muutama onnistunutkin.
Täytyy myöntää, näiden treenien jälkeen vähän turhautti... onneksi porukka on supermukava ja samat tyypit tulossa alkeisjatkoon!

we have long way to go

2011-06-12T12:12:00.002+03:00

Rakastan kesää. Rakastan lämpimiä, rauhallisia aamuja, jolloin ulkona ei ole Nemon ja mun lisäksi ketään muita. Rakastan kaunista vihreää luontoa. Rakastan pitkiä valoisia iltoja, jolloin viilenee hitaasti. En usko, että kyllästyisin, vaikka tätä voisi jatkaa ikuisuuksiin.

Fiilistelyt sikseen. Eilen illalla tehtiin pelloilla kaverin ja Nemon kanssa pitkä ja varsinkin hidas lenkki, joka välissä oli pysähdyttävä kuvailemaan. Sairaan surkeeta, kohta josta nämä kuvat on otettu, oli ihan puhdasta peltoa vielä puolitoista vuotta sitten. Nyt siinä on jo asfalttitie ja puolivalmis kerrostalo. About maailman surkeinta että ihan jokainen kolkka rakennetaan täyteen. En löytänyt kyseisestä kohdasta kunnon kuvaa (silloin kun oli vielä peltoa). Ei sitä kyllä enää samaksi tunnistaisikaan..

Mun pikkuseppo on ollut taas maailman hienoin viimeiset pari päivää. Se on vaan niin paras. Treenaa tokoa sairaalla innolla, on valmis treenaamaan vaikka neljä kertaa päivässä (eilen kokeiltu). Tottelee kuin unelma ja tuntuu lukevan ajatuksiakin.
Kuten kävi jo ilmi, treenattu ollaan. Päivän treenit ovat nyt koostuneet yleensä paikkamakuista ja kaukoista, sekä vaihdellen jäävistä, luoksarista, seuraamisesta. Paikkamakuisiin ei mitään paineita, treenattu vähän kaikkialla pieniä makuita. Ja olleet tosi hienoja. Kaukojen alkeet on ihan mielettömän hienolla mallilla. Istuminen on tosi hieno, eilen yksissä treeneissä tosin varsin tahmea ja ne treenit vedin kunnon käsiavulla nokan edestä. Muuten valtavan hieno, nousee täysin liikkumatta suoraan istumaan. Maahanmenon kanssa sama, ei enää loiki eteenpäin ja on alkanut tajuamaan käsimerkkiä. Muut liikkeet menneet perushienosti, en vaan tiedä miten saan luoksarin sivulletulosta sen karjumisen pois..

Aamulla Nemo yllätti taas kunnolla ja säikäytti. Oikaistiin kotiin kentän poikki, olin jo aiemmin huomannut että lammen edustalla istuskeli kolme rusakkoa. Nooh, ajattelin että en laita sitä kiinni - se ei ole koskaan lähtenyt rusakkojen perään. Ei ikinä. Kerta se on ensimmäinenkin. Piski havaitsi jänikset, samassa sekunnissa oli jo ajamassa yhtä täysillä takaa. Se juoksi kuin raivohullu, karjaisin muutaman kerran luvattoman kovaa, ei reaktioita. Se oli oikein lukkiutunut jollekin ajamisvaihteelle. Tilanteessa ei sinänsä hätää, varsinaista autotietä ei lähellä, ei ihmisiä. Nemo pysähtyi kentän viereen puun alle puolikuolleena ja antoi ihan hyvin kiinni. Nyt pitää vaan varoa, ettei tule tavaksi.

liikekatsausta ja suunnitelmia

2011-06-10T11:12:00.001+03:00

Onnistuin saattamaan yhden varpaani vähän heikkoon happeen ja sen johdosta liikkuminen on nyt hieman hankalaa. Joten mulla on esimerkiksi tänään vähän liikaakin aikaa. Harmittaa, täytyy jättää loppuviikon lenkit väliin, pystyn vähän kävelemään ulkona - varvassandaaleilla, niillä ei pitkiä lenkkejä vedetä. Oisi ollut mukava nauttia näistä vikoista helteistä kun säähän alkaa viiletä, nooh kai niitä helteitä ehtii lisää tulla.

Ja nyt kun on tämmöistä kunnon aikaa, ajattelin tehdä liikekatsauksen. Ja kesälle vähän treenisuunnitelmaa. Jos sitä noudattaisi kun sen olisi kirjoittanut jonnekin ylös.

Ensiki tähän perusrasittavaan alokasluokkaan, missäs vaiheessa siellä on jutut....

Paikkamakuu: ei missään vaiheessa, treenavattava niin sairaasti. Keskityttävä vain niihin onnistuneisiin toistoihin. Loppujen lopuksi sittenkään ei välttämättä sairaasti treeniä, muutamia hyviä paikkiksia, jotka onnistuu. Varmuutta, oikee mielentila!

Seuraaminen: innon ja iloisuuden ylläpito, käännöksiä paremmiksi. Muuten varsin hienoa tätä nykyä. Mutta joo, perusasennon suoruuteen keskityttävä!

Liikkeestä maahanmeno ja seisominen: kummatkin sujuu, kunhan muistan maahanmenossa oikean äänenpainon. Tosi varmoja liikkeitä. Muistuttelutreeniä silloin tällöin.

Luoksetulo: sairaan hyvä, ylläpito vaan! Ja se loppuperuksen suoruus.

Hyppy: kunnossa on, loppuseisominen vaan kuntoon ja siinä sekin.

Tottahan se on että meillä on alokas lähes kokonaan kuosissa, se rakastettava paikkamakuu vaan. Enkä tiedä miten saan vaikutettua koiran mielentilaan niin paljon että se onnistuu. Mutta ei me mitään luovutusvoittoja anneta!

Kesän projekteiksi ylläolevien lisäksi avoimen luokan nouto ja kaukot, luoksetulon stoppiakin voisi aloitella. Oon myös ajatellut ruutua, mutta se ajattelukin on vaiheessa, tartteisin siihen sen suuremman ns. kosketuspinnan ennenkuin voin aloittaa ne treenit. Ja nyt siis opettaisin ruudun ihan kunnolla enkä mitään leikkiruutuja mitä joskus oon opettanut huvin vuoksi...

Jääviä ollaan tehty tällä viikolla avoimen tyyliin, ei ongelmia. Kaukoistuminen on tosi hieno, ennakointiongelmaa vaan. Nemo tekee kaukoja ihan sairaalla innolla, mikä aiheuttaa myös hosumista. Maahanmeno on vasta niin alussa, en ole saanut käsimerkkiä edes selkeäksi, ohjaan ihan koiran edestä, jolloin piski oikein heittäytyy eteenpäin maahan ja raapaisee samalla kättäni... oujee.

Ollaan treenattu vähän laiskanpuoleisesti, noin joka toinen päivä aamulla pidemmät treenit. Noita kaukoja on ollut tosi mukava treenata. Ja muutenkin, Nemolla on sataprosenttinen into.
Nyt oon tehnyt parit pikaiset suunnitelmat, lähdetään Nemon ja kaverin kanssa jossain vaiheessa reissaamaan mikkeli-jyväskylä- suuntaan. Saa vaan nyt nähdä missä vaiheessa kesää.